Nimetön

Heips! mulla on kanssa 15v poika joka tykkää riehuta kun ei saa mitä haluaa. Aikamoista taistelua tässä joutuu tavallaan käymään. Yrittää käydä joskus päällekin kun oikein suuttuu.
Täytyy myöntää et välillä tekisi mieli antaa kunnon selkäsauna… Mut ei se mitään opeta muuta kuin pelkäämään mua.
OLen siinä mielenkiintoisessa tilanteessa että viime kesänä hänen äitinsä ilmoitti että muuttaa pois, meni viis viikkoa ja muutti oman äitinsä kanssa yhteen asumaan. Lapsilisän halusi pitää ja ostaa sillä pojalle vaatteita joskus ja maksaa pojan puhelin liittymän. elatusmaksuista kyselin mut uhkasi et sit ottaa pojan itselleen. Oikeastaan kun lupasi asunnon missä asumme pojan kanssa minulle niin en ole kokeillut kuinka vakavissaan nää uhkailut on.
Et olen nyt sit murrosikäisen pojan yh isä joka yrittää keskustella pojan kanssa ja kestää hänen riehumisensa.
Rehellisesti voin myöntää et aika rankkaa se on. yksin kun en mitään aresteja ja muita tuollaisia voi valvoa niin sopisin pojan kanssa aika vapaat kotiintulo ajat kunhan vastaa puhelimeen… eikä mitään jälestä kuulu..
Olen joskus pitänyt nuorille peli iltoja yms.. ja ne on mennyt ihan hyvin hieman kuria ja järjestystä ja keskustelua, mut täytyy sanoa et oman pojan kanssa kaikki on paljon haasteellisempaa.
Kaipaisin mielipiteitä ja toivotan kaikille jotka vähänkin vastaavassa tilanteessa ovat tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
hitaasti se oppi sinne umpiluuhun joskus menee.
Hyvää alkavaa kevättä kaikille!

Nimetön

Hei!

Pitkästä aikaa tulin lukemaan palstan viestejä ja sinun viestisi kiinnitti erityistä huomiota.

Varmasti nuorella miehellä on tilanteenne takia paha olla ja ei sitä muuten taida osata ilmaista ja näyttää kuin riehumalla.

Koulun kautta pojalla varmasti on mahdollisuus päästä koulupsykologin puheille, jos ei teille vanhemmille pysty tai halua jostain syystä olotilastaan kertoa.
Kerrotkin yrittäneesi pojan kanssa keskustella, mutta tulokset jääneet ilmeisen ”laihoiksi”.
Sinuna ehdottaisin pojalle nyt tuota vaihtoehtoa, että menisi juttelemaan ammattiauttajan kanssa.
Tuolla riehumisella hän ei pääse kovin pitkälle eikä se ole ollenkaan oikein sinua kohtaan.

Niin, oman lapsen kanssa on varmasti haasteellisempaa kuin toisten lasten/nuorten kanssa (osaavat olla vieraskoreita). Varmasti sinunkin poikasi käyttäytyy aivan hyvin toisten aikuisten seurassa, jos tämä nyt yhtään tässä tilanteessa sinua lohduttaa.

Tuo on lapsen kanssa niitä haasteellisimpia ikävuosia. On annettava vapautta, mutta nuorella ei välttämättä ole vielä kovinkaan paljon vastuuntuntoa. Juridisesti toki jo vastaa tekemisistään ja siitä omille pojilleni heidän ollessaan 15 v. muistutin ja siitä myös, jos jotain tekevät, niin siitä tulee kotiin tieto viranomaisten kautta.

Sinulle myös tsemppiä ja jaksamista poikasi kanssa.
Ja, jos mahdollista, niin pidä tiiviisti yhteyttä pojan kavereitten vanhempiin myös.

Terv. Varpu

Vastaa aiheeseen: murrosikäisen pojan riehumista
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.