Hei, nyt kysyisin että miten toimitaan 6 vuotiaan kanssa!
Isän kanssa menee ihan okoo, mutta äidille tehdään kaikki
mahdolliset temput, kiukutellaan rutiineista, totaalinen
kieltäytyminen itsensä huolehtimisessä, puhtaat vaatteet,
syöminen terveellisesti, nukkumaan meno on jotain ihan
sanomattoman kauheaa…. Yritän jaksa!
Totta on, mutta yritä jaksaa! Se menee kyllä ohi, alkaakseen taas jollakin tavalla uudelleen… viimeistään murrosiässä.
Kun oma tyttäreni oli 6-vuotias, alkoi hän suunnattoman hankalaksi ja jopa uhkaili tappaa itsensä! Tästä kauhistuneena mietin ottaako yhteyttä psykiatriin, mutta sainkin vertaistukea, sekä käsiini osui Anna Wahlgrenin Lapsikirja, jossa on aivan erimomaisesti kerrottu joka ikävuodesta oma selostuksensa. Kun luin kohdan 6-vuotiaasta, totesinkin kaiken olevan aivan normaalia.
Toivottavasti löydät esim. paikkakuntanne kirjastosta ko. kirjan, sillä se auttaa varmasti!
Isän pitäisi puuttua asiaan ja ojentaa lasta, ettei äidile saa kiukutella sen enempää kuin isällekään. Aikuisten pitäisi vetää yhtä köyttä joka asiassa.
Kuulostaa kauhistuttavan tutulta. Otettiin taas käyttöön jäähypenkki jossa istutaan 6-minuuttia jäähyllä, saa nähdä vaikuttaako. Hermot on todella kireällä ja pakopaikkaa ei ole =(
Olkaa onnellisia, jos lapsenne pysyy jäähypenkillä…
