Siirry sisältöön
Nimetön

5v ja 2v lapset + mahassa yksi. Ei muuta apua lasten hoidossa kuin päihdeongelmainen isä. Mies on tuuri juoppo. välillä menee hyvin mutta kaikki lähtee hetkessä lipumaan kohti entistä. Ollaan monesti erottu. Monesti palattu. On ihanaa silloin kun kaikki hyvin. en vaa tiedä onko pettymysten arvoista tämä kaikki. kun aina joutuu pettymään mieheen.
lapset kuitenkin tykkää isästään. ja isä lapsistaan. välillä tuntuu että olen puun ja kuoren välissä. haluan olla ylä ja ala mäissä tukena miehelle . mutta haluan myös lapsille pelkkää hyvää. kumpi on parempi isättömyys vai tuuri juoppo . joka ei juo kotona mutta vaikuttaahan riidat ym

Nimetön

Onko lasten isä valmis myöntämään alkoholiriippuvuuden, hakeutumaan hoitoon?

Nykyisellään hän on kuin yksi lapsi lisää perheessä, ei voi luottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa. Toisaalta, isäkin on tärkeä lapsille.
Ehkä parempi erota, mutta silti joutuisit neuvottelemaan hänen kanssaan lasten tapaamisista jne.

Liian pitkään tuollaista käytöstä ei saisi katsoa läpi sormien.

Nimetön

Kiitos vastauksestasi. Noin mäkin ajattelen mutta mies on saanut todellisuuden tajun hämärtymään,mikä on oikein ja missä kohdin mä oon nipottava tiukkis.

Meillä raukes tilanne eroon jälleen. Mies vei auton, mä sain asunnon omiin nimiin. Vuokrallahan me asutaan mutta kuitenkin.
On helpottunut olo. Vaikka on illat yksinäisiä ja asioiden hoidossa joutuu keksimään lastenhoitoapua aina.

Nimetön

Hei kohta kolmen lapsen äiti!

Kirjoitat miehesi olevan tuurijuoppo. Kirjoitat pettyneesi monesti häneen, ja suhteenne olleen katkolla monta kertaa. Kun asiat menevät hyvin, teillä on kuitenkin ihanaa.

Parisuhteessa ihmisten mielestä tärkeintä on luottamus toiseen. Nyt tunnet, että luottamusta koetellaan. Mies ei pysty käyttäytymään luottamuksen arvoisesti.

Kirjoitat että lapset tykkäävät isästään ja isä tykkää lapsistaan. Miten saisit miehen pysähtymään ja oivaltamaan, että perhe on nyt tärkein ja juopottelu on saatava loppumaan?

On hyvä, että olet itse pysähtynyt miettimään tätä asiaa nyt kun kolmas lapsi on jo tulossa. Sinulla on iso vastuu perheestä. Oletko tehnyt selväksi miehellesi, että juomisen on nyt loputtava?

On hyvä asia, ettei miehesi juo kotona. Lapset kärsivät vanhemman juopottelusta, vaikka vanhempi ei olisi aggressiivinen:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhempi_juo_liikaa/

Olet yrittänyt tukea miestäsi myös alamäessä. Oletteko hakeneet apua hänelle? On hyvä, että tuet miestäsi, mutta hän on ainoa ihminen, joka voi todella lopettaa juopottelun. Hänen itsensä täytyy oivaltaa, että vain sillä tavalla hän voi ottaa vastuun perheestään. Juopottelun jatkaminen vaarantaa koko perheen hyvinvoinnin.

Miehesi voisi hakea apua esimerkiksi A-klinikalta:
http://www.a-klinikka.fi/

Myös anonyymit alkoholistit tarjoavat apua eri puolilla Suomea: http://www.aasuomi.fi/

Kirjoitat riidoista kotona. Oletteko harkinneet perheneuvontaan menoa? Tilanteessanne voisi olla hyvä hakea ulkopuolista keskusteluapua. Suhteestanne löytyy varmasti paljon hyvää, mitä kannattaa tukea. Päihdeongelmaa ei voi kuitenkaan lakaista maton alle. Miehelläsi on jokin syy juomiseensa ja hänen tulisi se selvittää ja hakea siihen apua.

Vaikutat huolehtivalta ja rakastavalta äidiltä ja vaimolta. Pienten lasten hyvinvointi on nyt kaikkein tärkeintä, koska lapset eivät voi huolehtia itsestään. Toivotan sinulle hyvää vointia loppuraskauteesi ja perheenne tilanteeseen.

Toivottavasti lähdette rohkeasti hakemaan apua!

Nimetön

Alkoholismi on aina sairaus, ei siinä puheet ja kauniit teot auta jos toinen ei itse kykene sitä juomista lopettamaan. Toisaalta eipä noi hoidotkaan mitä kyseiseen sairauteen on saatavilla ei tuota tulosta ellei alkoholisti sitä muutosta itse halua..eli se lähtee ihan omasta selkärangasta. Ja harvemminhan sitä alkoholisteilla onkaan. Parempi kun erositte.

Nimetön

Minulla on alkoholisti mies.Olen saanut luultavasti sata lupausta paremmasta ja juomisen vähentämisestä näiden vuosien aikana.Lopulta aloin väsyä niin pahasti, että otin salaa yhteyttä työnantajaan ja kerroin sairaslomien todellisen syyn.Sain yhteyden myös häntä hoitavaan lääkäriin.Mies kävi aa:ssa vuoden tuloksetta.
Lopulta tilanteemme kärjistyi turvakotiin lähtöön.Annoin tilanteen mennä liian pitkälle jäämällä kotiin ja uskomalla.Nyt asun 160km päässä miehestäni lasten kanssa.Välimatka on todella tarpeellinen.Tuloksena se, että mies hakeutui katkaisuun ja on ollut nyt raittiina jonkin aikaa.Ei aio omien sanojen mukaan koskaan juoda.Olen antanut vuoden aikaa näyttää,että hän on tosissaan.
On kovaa rikkoa koti ja nähdä lapsien kärsivän.
Mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut.Ja nyt kun olemme olleet erossa, olen ymmärtänyt miten paljon miehen juominen onkaan kaikkeen vaikuttanut.
Lasten pahoinvointi tulee viiveellä ilmi.
Isä ja lapset tapaavat nyt toisiaan ja olemme hyvissä väleissä.
Menee kuitenin pitkään, enenkuin pystyn luottamaan mieheeni.

Nimetön

Hei!
Minun avomieheni on myös päihdeongelmainen. On ollut siitä lähtien kun tavattiin ja sitä ennenkin. Mieheni oon mm. pettänyt minua humalassa (kontrolli häviää), häpeäkseni täytyy myöntää, että annoin anteeksi koska olin niin rakastunut tähän mieheen ja uskoin parempaan.

2 lasta olemme saaneet ja he ovat elämäni valo (vanhin täyttää kohta 4v). Mieheni ei juo useasti, mutta kun hän juo, niin vain taivas tietää mitä tapahtuu. Olen katsonut läpi sormieni monta, monta asiaa, mitä mieheni on humalassa tehnyt. On mm. sammunut kun piti vahtia lastamme, sammunut yöllä pakkaseen, putkassa on tullut yö vietettyä..

Mutta viime viikonloppuinen episoidi oli minun kohdaltani viimeinen. Mieheni naama ja käsi olivat kännäily-illan jälkeen aivan naarmuilla ja hänen kihlasormuksensa oli ”jotenkin vain” hävinnyt sormesta. Minulle riitti. Asumme omakotitalossa, mutta olen valmis muuttamaan lasten kanssa pois. Minä en enää tälläistä peliä katso, eikä tarvitse katsoa lapsiemmekaan. 5 vuotta on mieheni känni-sekoiluja katsonut, saanut anelevia anteekspyyntöjä, mutta enää sitä ei tapahdu.

Miehelleni ei sovi kohtuukäyttö, koska geeneissä on alkoholismia. Mieheni täytyy nyt tehdä ratkaiseva valinta: viina vai perhe?

Nimetön

Kovin on tutun kuuloista,meilläkin vanhin vasta 3 mutta nyt ero on lopullinen. Alkoholisti aika harvoin oikeasti muuttuu,mahdollisuuksia on annettu! Ikävä tosiasia on että alkoholisti rakastaa pulloa aina perhettään enemmän.

Nimetön

Täällä on ollut samat meiningit. Avomieheni juo eikä näe siinä mitään pahaa eikä väärää. Itse olen sitä mieltä, että alkoholisti on sairas ihminen. Hän ei muutu siitä koskaan eikä parane, jos ei sitä itse halua ja myönnä sairauttaan. Tästä on keskusteltu monia kertoja, ihan kyllästymiseen asti. Luotto on jo mennyt ja tunteet kuolleet pikkuhiljaa. Nyt olen tehnyt lopullisen ratkaisun, että lähden tyttäremme kanssa eri osoitteeseen. Tätä päätöstä venytin ja venytin vaikka selkeästi oli päässä jo pitkän aikaa kyseinen tilanne. Muutosta ei ole tulossa hänen puoleltaan, niin minun oli tehtävä lopullinen ratkaisu. En halua, että tyttäremme kärsii ja kantaa pahaa oloa lopun elämänsä. Itse olen tämän kokenut elämäni aikana monelta suunnalta, oma isä, hyvä ystävä, aikaisempi työnantajani ja äitinikin meinasi lipsahtaa viinan vietäväksi. Alkoholi on aina ykkönen alkoholistille. Mikään ei mene sen edelle ennen kun alkoholisti parantaa itsensä.

Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Takaisin ylös