Jos rukoilisin niin antaisiko Jumala mulle edes yhden sellaisen päivän ettei mun tekisi mieli piestä kumpaakaan lapsistani.
Pyydän vain yhtä onnellista päivää lasten kanssa.
Yhtä päivää ettei tarvitsisi vihata.
Yksi normaali päivä jotta voisin samaistua tarinoihin joissa puhutaan kotivanhemmuuden ihanuuksista!
Yhtä päivää ettei tekisi mieli vetää päätä täyteen.
Koska omaa elämääni kutsun perhehelvetiksi.
Vaikka vaimon kanssa hyvin meneekin.
Elämäni kotona apinoiden kanssa on vain sitä yhtä isoa loppumatonta helvettiä… sen tietää jo nukkumaan käydessä ettei halua herätä huomiseen.
Kokemukseni lapsista ja isänä olemisesta:
En suosittele kenellekkään.
Toivottavasti olet puhunut tunteistasi vaimosi kanssa. Hae apua heti. Sitä saat esim. perheneuvolasta, lääkäristä (pyydä lähete psykogille)… Olipa syynä sitten perheen vaikea tilanne tai sinun oma henkinen tilanteesi, perheneuvolasta osataan ohjata eteen päin.
Et kuvaile tilannettasi kovin seikkaperäisesti, joten vaikea sanoa onko tilanne sinänsä vaikea. Kotivanhemmuus ei ole pelkkää auvoa. Onnellisen kotivanhemmuuteen eteen on tehtävä töitä. Mene mukaan kirkon tai jonkun järjestön lapsitoimintaan lastesi kanssa. siellä on muita samassa tilanteessa olevia ja saat sieltä itsellesi hyvää oloa kun sinulla on kivaa tekemistä lasten kanssa. Tee itsellesi löyhä viikkoaikataulu. Joka viikonpäivälle jokin yhteinen tekenminen (uimahallireissu, metsäretki, kyläilypäivä, perhekerho) ja väliin yksi kotipäivä, jolloin ei mitään ihmeellistä menoa. Lisäksi sovi vaimosi kanss itsellesi yksi vapaailta viikossa. silloin lähdet samalla ovenavauksella kun vaimo tulee kotiin. Menet tapaamaan tuttujasi, kurssille, harrastamaan jotakin, tai vaikka vaan kirjastoon lukemaan hyvää kirjaa tai munkkikahvlle ihmisten ilmoille.
Keskustele myös vaimosi kanssa siitä onko sinun järkevää olla kotona lasten kanssa.
Mietin tilannettasi ja kuullostat epätoivoiselta.
Minullakin on ollut vihaa ja väkivaltasuuntautuneisuutta lapsia kohtaan, mutta olen jo selvinnyt siitä ajasta. Nyt rakastan heitä ja meillä on rauhallista, koska itselläni on enimmäkseen rauha.
Minun kohdallani oli kyse turhaumasta ja itseni rakastamisen puutteesta. Koin olevani jumissa kotona, ihankuin vankina, kun mies teki mielekästä työtä ja oli paljon pois.
Nyt opiskelen ahkeraan ja innolla kotona ja lähipäivinä koulutuspaikoissa. Tämä tuntuu tosi hyvältä ja lapsetkin ymmärtävät, kun teen ”läksyjä” eli esim. Avoimen Yliopiston opintoja ja antavat työrauhaa. Tunnen olevani elämäni keskiössä ja lapset ovat saaneet elämästä nauttivan ja välillä myös täysin heihin keskittyvän äidin: lasten kanssa olo on nyt lepohetki opiskelusta ja keksimme yhteisiä, kaikkia kiinnostavia juttuja.
Joinakin päivinä en juuri ehdi heidän kanssaan muuta kuin perushoivan ja iltasadun, mutta lapset ovat tyytyväisiä, koska minä olen tyytyväinen ja rakastan heitä ja elämää. He keksivät itselleen hienosti tekemistä ja riitelevät ja tappelevat paljon vähemmän kuin ennen. Lähetän sinulle lennossa paljon voimia !
Hei!
Kotona oloa helpottaa aikataulutettu päivä ohjelma. Selkeät ruoka-ajat, ulkoilu ajat, television katselu aika, leikkiaika jne. Kokeile kuukausi vaikka niin että toimit tarkan aikataulun mukaan. Lapset oppivat päivärytmin ja itsekin tiedät mitä tuleman pitää kuhunkin aikaan. Mikäli kokeilun myötä elämä helpottuu, voit toteuttaa sitä myös jatkossa. Muista ottaa itsellesi myös aikaa. Olet tärkeä ihminen lapsillesi ja varmasti haluat että he muistavat sinut hyvällä myös aikuisena, joten luo heihin hyvä suhde. Itse koin aluksi kotiäitinä epätoivoa ja loin perheelle tarkan ja selkeän rytmin, elämä parani huomattavasti ja nyt kun olen työelämässä muistan kotiäitinä oloaikaa hyvällä ja suhde lapsiini on hyvä. Älä luovuta. Voimia mahdolliseen muutokseen.