Minulla on kohta 16-vuotias tytär jolla on todettu syömishäiriö äskettäin. Me vanhemmat kuulimme hänen ongelmistaan n.2kk sitten vaikka todellisuudessa hän on oireillut jo reilu 2v. Kotona tätä ongelmaa ei huomaa, mutta koulussa kyllä. Hän nimittäin EI VOI käydä koulussa syömässä. Kotona hän syö, vähän.
Nyt muuutama päivä sitten hän kertoi minulle puhelimessa että hän muuten sitten oksentaa myös. Eli sormet kurkkuun ja niin.
Hän ei halua keskustella meidän vanhempien kanssa siitä kasvotusten, mutta puhelimessa joskus kertoilee jotakin. Kenellekään sukulaiselle tai ystävälle aiheesta ei saa kertoa. Pikkusisaruksellekaan ei saa kertoa ongelmasta.
Tytär on itse hakeutunut hoitoon, hän on käynyt jo pitkään koulun sosiaalityöntekijän juttusilla puhumassa, joka nyt laittoi juttun eteenpäin. Tytär on käynyt nyt lääkärin vastaanotolla ja pari kertaa nuorisopsykiatrin juttusilla.
Painoindeksi ei ole vielä kovin huolestuttava, koska se on siinä normaalipainon ja lievän alipainon rajalla.
Onko kenelläkään kokemusta lapsen syömishäiriöstä? Tahtoisin kuulla että miten te siitä olette selvinneet ja miten olette nuortanne auttaneet.
Hei!
Ihan ensin sekä Sinulle, että Tyttärellesi isot sympatiat. Teksti vaikutti niin tutulle omasta elämästäni, että oli pakko kommentoida. Äitinä tulet olemaan lujilla. Siis LUJILLA.
Syömishäiriöistä on vaikea auttaa. Syömisen kontrollointi ja siitä puhuminen pahentaa itse oiretta. Tiedätkö, mikä tekijä vaikuttaa taustalla: koulukiusaaminen, identiteettikriisi, vanhempien asiat, tytön huoli tulevaisuudesta….?
Syömishäiriö on oire jostakin. Itse syömishäiriötä ei voi hoitaa, vaan sen syy on löydettävä (vrt. kuume -> oire jostakin). Mieti niitä aikoja elämästänne, kun oireilu alkoi, ihan pienestäkin ”vinkistä” on apua. Jäikö läski ensin pois ja sitten rasvat, lihat jne.?
Voit auttaa vain löytämällä syyn oireeseen.
Itse muuton, uuden koulun ja -kiusaamisen seurauksena alkoi ensin bulimia, jota seurasi anorexia. Sitä helvettiä kestikin kaikkiaan 7 v. Ei ollut yh -äidilläni töiltään aikaa seurata syömisiäni. Noiden sairauksien seurauksena jäi tiettyjä pysyviä vaurioita elimistöön ja aivoihin. Edelleen, 40 v tapahtumien jälkeen sairaudet voittaneena en syö läskiä, vähän lihaa ja rasvat jätän pois leivältä. Leikkeleitä syön kuitenkin.
Tulen aina olemaan riskirajoilla normaalipainoinen – anorektikko.
Voin vain sanoa, että VOIMIA SINULLE taistelussasi!!! ÄLÄ LUOVUTA!!!
Hei,
Syömishäiriötä voidaan myös hoitaa aminohapoilla ja erilaisilla
vitamiineilla. Hoidoista on hyvät kokemukset.
Tässä yksi linkki
http://www.dietcure.com/
