Miten ihmeessä saan selitettyä lapsilleni(minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö),että äidillä on syöpä?
Jotain jo tietävätkin,mutta varsinkin rakas tyttöni 11v on todella huolissaan minusta,koitan välillä esittää että ei ole mitään hätää vaikka itse pelkään ihan hirveästi.
Hoitoja ei ole vielä aloitettu vaan ne on vielä tulossa,ja tiedän että sitten ei niinkään enään esitetä että ei ole mitään hätää!
Hei Kukka!
Olet isojen kysymysten äärellä. On varmasti äärimmäisen raskasta joutua pelkäämään oman terveytensä vuoksi ja toisaalta yrittää pyörittää normaalia perhearkea. Vanhemman vakava sairastuminen luo perheeseen pelon ja huolen ilmapiirin.
Et ole vielä avannut todellista tilannetta lapsillesi, mutta 11-vuotias tyttäresi on sinusta kovasti huolissaan. Lapsille kannattaa kertoa väheksymättä ja avoimesti vanhemman sairaudesta ja sairauden seurauksista, toki ottaen huomioon lapsen ikätason. Vanhempana osaat varmasti parhaiten arvioida mitä lapsillesi voi ja kannattaa kertoa. Kun asioista puhutaan mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti, sitä vähemmän ne ahdistavat ja herättävät kysymyksiä ja huolta. Tyttärellesi syntynyttä huolta voi keventää kertomalla, että olet saamassa sairauteen apua, hoitoja ja lääkitystä. Tärkeä viesti hänelle on varmasti myös se, että hänellä ja hänen veljillään ei ole hätää ja heistä pidetään huolta.
Tiedäthän, että voit saada henkilökohtaista ja luottamuksellista tukea haastavaan elämäntilanteeseen myös soittamalla tai kirjoittamalla MLL:n Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun. Vanhempainpuhelimen numero on 0600 12277 (0,08 e/min + pvm/mpm), ja puhelin on avoinna maanantaisin 10 -13, tiistaisin 10-13 ja 17-20, keskiviikkoisin 10-13 ja torstaisin 14-20. (Huom! palvelu palaa kesätauolta 19.8.13!) Kirjeen pääset kirjoittamaan osoitteessa: vanhemmat.mll.fi/vpn/netti.php. Kirjeisiin ja puheluihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia.
Voimia Sinulle!
Lämpimin terveisin Vanhempainnetin ylläpito
Kyllä 11vuotias ymmärtää vaikka kertoisit ihan suoraan. Tietenkään kaikkein pahimpia asioita ei tarvitse ihan sellaisenaan kertoa mutta muokaten. Meillä kohta 12v poika itse käynyt läpi syöpähoidot ja kaikki asiat on aina kerrottu suoraan ikätason mukaisesti (oli diagnoosivaiheessa 7,5v). Ollut nyt vanhempanakin sitä mieltä että tästä avoimesta keskustelusta ollut hänellekin hyötyä. Tietysti kyseessä oli hiukan eri asia mutta ymmärtänet kuitenkin. Ehkä avoimesti puhuminen helpottaisi tytönkin huolta hieman. Uskaltaa ainakin tulla puhumaan kanssasi jos jokin asia mietityttää.
Syöpälasten sisarille on olemassa oma ”kirjansa”. Uskoisin tuon sopivan tähän tilanteeseenkin. Kirjan nimi on ”Entäs sitten minä”. Kysy hoitopaikastasi, voisivatko he hankkia tuon teille.
Tsemppiä sinulle!
Äiti77
