Olen alle 30v ja 3 lapsen äiti, joista 1 on kouluikäinen ja muut alle 4v. Olen lopen kyllästynyt tukiverkoston puuttumiseen. Meillä on teinirakkaus, avioliittoa takan 7 vuotta ja yhdessä eloa yli 11v. Sain 1. Lapsen nuorena joten kaverini ovat hävinneet sen siliän tien. Minun vanhemmat eronneet aikapäiviä sitten ja kumpikin vanhemmista elävät omia elämiään 50ikävuoden hunnigossa.. Isä ei jaksa hoitaa lapsiani, koska hoiti ja kasvatti meidät. Äitini taas ei yksinkertaisesti välitä. Apekset ovat yli 70v ja sairaita, heille ei voi lapsia viedä vaikka haluaisivat. Asumme paikkakunnalla jossa ei sukulaisia ole eikä minkäänlaista tukiverkostoa. Olen helvetin kyllästynyt siihen että muiden menot ja harrastukset sekä työt rytmittää kalenterini ja minä harrastan vain silloin jos on aikaa tai muuta menoa ei ole. Mistä sen tuliverkoston oikein saa? Minun ainut ”ystävä” on mieheni, muita ei ole. Isäni/äitini soittaa silloin tällöin ja kyselee kuulumisia. Minulla ei ole ketään kelle jutella eikä ketään kuka käy kahvilla. Nimim. 2kk aikana olen käynyt 2 kertaa yksin kaupassa.
En tiedä mistä sitä tukiverkkoa saisi, olen pian 32v ja kolmen alle 5v äiti. Mies käy töissä ja itse olen kotona. Omat vanhemmat yli 70v ja asuvat kaukana eivätkä jaksa auttaa lastenhoidossa edes heillä käydessä. Anoppi on kiireinen toisten lastenlasten hoitamisessa sekä oman lisätyönsä kanssa vaikka on eläkkeellä. Kyllähän tämä on ankeaa kun edes kavereita ei ole ja aikuisena perheellisenä niitä on vaikea saada.
Et varmasti ole ainut. Yksinäisyys vaivaa montaa pikkulapsen äitiä. Pienen lapsen hoitaminen on jo sinänsä vaativa kokopäivätyö- kolmesta puhumattakaan! Suosittelen katsomaan netistä lastenhoitoapua (tai olet varmaan jo katsonutkin) esimerkiksi care.com/fi sivuston tai muun vastaavan kautta. Puhu miehesi kanssa tilanteestasi ja ilmaise selvästi että todella tarvitset omaa aikaa henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiisi vedoten. Varo hyökkäävyyttä, ilmaise ymmärryksesi myös miehesi menoja kohtaan riidan välttämiseksi. Jos ei muu auta, määrää sunnuntai viralliseksi äidin vapaaillaksi, jolloin ulkopuolinen lastenhoitaja soitetaan kylään. Sinä ansaitset sen! Suosittelen ottamaan avoimin mielin osaa myös lähiseutusi tarjoamiin harrastusryhmiin tai esimerkiksi Tyttöjen Talon äitiryhmään. Itse löysin uusia tuttavia kansalaisopiston tanssin aikuisryhmästä. Moni heistäkin on äitejä. Älä kuitenkaan muodosta harrastuksestasi itsellesi taakkaa- jos tänään ei jaksa mennä, niin ei jaksa. Lähde välillä kävelylle tai kaupungille tuulettumaan. Voit myös konsultoida lastesi kummeja, josko he haluaisivat ottaa välillä lapsesi hoitoon. Itse kuuluun care.comin nuoriin lastenhoitajiin, jotka tekisivät enemmänkin lastenhoitokeikkaa, jos sitä vain olisi tarjolla! Tsemppiä sinulle. Muista hemmotella itseäsi ;)
Katsele ihmeessä kaikki mahdolliset omanpaikkakuntasi menot kunnan nettisivuilta. Seurakunnilla on myös vanhempain toimintaa ja neuvolassakin voisi olla tietoa ryhmistä, joissa pääsisit juttelemaan toisten aikuisten kanssa. Myös tällä MLL:llä on vanhempain tukitoimintaa, lasten kanssa tai ilman. Ole itse aktiivinen ja rohkea ja jos ei muu auta, pistä ilmoitus oman paikkakuntasi kaupan ilmoitustaululle, että tervetuloa perustamaan vanhempain tukiryhmää meille.
Hei, Olen/olemme kahden pojan vanhemmat.
Olen ollut lasteni syntymästä saakka todella yksinäinen kun kainki kaveri on kaikonneet lasteni syntymän jälkeen ja ainoa kaveri on ollut puolisoni.
Nyt olen ollut jo todella onneton ja harkinnut useempaan kertaan erota miehestäni jotta molemmat saisivat omaa aikaa ja rauhaa.. parisuhdetta takana n.10v
Olemme olleet pitkään turkiperhepaikka haussa mutta emme ole saaneet tukiperhettä ja
olen aivan lopen uupunut kun tukiverkostoo ei ole.
Olen päivät töissä tai kotona.
Kotona kun olen niin suurinosa ajasta menee kotitöihin kun mies ei juuri tikkua ristiin laita. Olen koittanut hakea meille useikta tahoilta apua mutta eipä sitä oikein mistään saa?
Äiti asuu lähellä mutta hänkää ei univaikeuksien takia voi lapsiamme ottaa hoitoon.
Anoppini asuu taas n.100km päässä ja hoitaa paljon mieheni siskon ja veljen lapsia mutta meidän lapsemme ei ole koskaan ollu saman arvoisia kun muut lapsen lapset.
Anoppini on myös käyttää reilusti alkoholia ja enkä senkään vuoksia halua lapsiani hälle antaa.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.