Hei! Olen kohta 16 vuotta täyttävän tytön äiti. Meille paljastui pari kuukautta sitten että tytär potee syömishäiriötä, joka hänellä on ollut tietämättämme jo reilu pari vuotta, mutta nyt vasta kävi meille vanhemmille ilmi.
Tytär ei tahdo keskustella kasvotusten asiasta, mutta puhelimessa hän joskus jotain kertoilee. Tytär saa hoitoa koulun sosiaalityöntekijältä, terveydenhoitajalta sekä on nyt pari kertaa käynyt nuorisopsykiatrin ja lääkärin vastaanotoilla. Tilanne ei ole mikään hirveän paha vielä, ja toivon ettei se sellaiseksi menekään. Tällä hetkellä painoindeksi hänellä on normaalipainon ja lievän alipainon rajalla.
Hän sanoo että tahtoo laihtua ja nyt lähiaikoina kuvioihin on tullut myös oksentaminen. Sitä emme ole nähneet tai kuulleet hänen tekevän, mutta hän itse sanoi että oksentaa silloin tällöin.
Kotona tytär syö kohtalaisen hyvin, mutta koulussa hän vaan EI VOI mennä syömään.
Tyttäreni ei tahdo että kerron asiasta kenellekään, eli kaikki pitää pitää sisällä vaikka asiasta tahtoisi jutella jonkun kanssa. Tyttären isä tietää asian, mutta esim. pikkusisarelle ei ole saanut kertoa.
Nyt tahtoisin kuulla että onko kenenkään muun lapsi sairastanut syömishäiriötä ja miten te kaikki siitä selvisitte?
Hei!
Minulla on 14 v. tytär, joka sairastaa epätyyppistä syömishäiriötä. Tilanne tuli meidän vanhempien tietoon marraskuussa. Tyttäremme on ollut äärettömän hoikka pienestä pitäen ja aina syönyt ”vain elääkseen”. Tämän vuoksi emme olleet havainneet mitään normaalista poikkeavaa. Kouluterkkari sitten otti yhteyttä, kun tyttö oli alkanut nukahtelemaan koulussa kesken oppituntien.
Tästäpä pyörät pyörähti äkkiä käyntiin ja tytär saatiin hoitoon. Kertoi oksennelleensa jo kuukausia. Paino ei ole hälyttävästi laskenut vielä. Hänellä on säännölliset käynnit nyt lastenlääkärillä ja nuorisopsykiatrian polilla. Hoitajat ja lääkäri ovat tosi ammattitaitoisia!
Ongelmana on, ettei tytär omasta mielestään ole sairas. Hän kyllä syö kaiken mitä tarjotaan, muttei omaaloitteisesti mitään. Koulussa ei syö ollenkaan.
Positiivista on se, että nyt parin kuukauden jälkeen oksentaminen on jäänyt kokonaan pois. Lääkäri toi reilusti tosiasiat tyttären eteen oksentamisen haitoista. Taisi reppana säikähtää pahemman kerran, että hiukset ja hampaat tippuu ja luut haurastuu ym. Mutta näinhän se on!
Tyttären mielialat vaihtelee laidasta laitaan ja hänellä on pelkotiloja esim. pimeän pelko. Tietenkin hän on pahimmassa murrosiässä ja tuiskahtelisi varmaan, vaikkei sairautta olisikaan.
Toivon sinulle voimaa tämän ikävän sairauden kanssa. Toivottavasti sinun lapsellasikaan ei mene pahemmaksi. Muista, että suurin osa syömishäiriöstä kärsivistä parantuu, vain hyvin pieni osa kroonistuu. Me ainakin ensi järkytyksen jälkeen olemme saaneet toivoa, kun huomasimme kuinka paljon on auttavia tahoja näissä ongelmissa. Tsemppiä!
