Siirry sisältöön
Nimetön

Hei, kysyisin vinkkejä, neuvoja miten kertoa 2,5 v ja kohta 7 vuotiaille lapsille, että heidän isä on kuollut. Omille lapsilleni 4 ja 8 joudun kertomaan että ukki on kuollut. Haastavan asiasta tekee vielä sen että isäni vaimo on ulkomaalainen ja puhuu huonosta suomea.

Nimetön

Hei!
Olen pahoillani, että tällainen suru on kohdannut perhettänne.
Yleensä ottaen lapselle tulee kertoa kuolemasta lapsen ikä huomioon ottaen.
Hyvä on edetä asiassa niin, että vastaa lapsen/lasten esittämiin kysymyksiin.
Myös se on tärkeää, että lapselle puhutaan kuolemasta konkreettisesti. Jos kuolemasta käytetään sanaa ”nukkuu”, niin se on omiaan vain lisäämään lapsen pelkoa.
Kirjastosta voi kysyä kirjoja, joissa kuolemasta kerrotaan lapsille ymmärrettävällä tavalla.

Eri kulttuureissa kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla. Kielimuuri tekee asiasta haastavan niin kuin totesitkin.
Isommalla paikkakunnalla voi olla käytössä tulkkeja esim. kunnan/kaupungin sosiaalitoimen kautta.

Suomessa toimii myös eri maitten yhdistyksiä, joista voi pyytää keskusteluapua isäsi vaimolle.

Toivon, että sait vastauksestani jotain hyötyä ja saat ongelmasi ratkaistua.

Nimetön

Hei!

Otan osaa isäsi kuoleman johdosta. Kirjeestäsi on jo puolisentoista viikkoa aikaa, joten varmasti olette isäsi vaimon kanssa jo kertoneet asiasta lapsille. Löysitte epäilemättä tilanteeseen ja teille sopivat sanat. Ei ole helppoa joutua kertomaan läheisen ihmisen kuolemasta kenelle tahansa, saati pienille lapsille. Täältä Vanhempainnetin sivuilta otsikon ”Huolia ja kriisejä” alta (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/laheisen_kuolema/)löytyy vinkkejä siihen, miten kertoa pienille lapsille kuolemasta – kannattaa tutustua, vaikka jälkikäteenkin. Lapset ja te muut läheiset elätte vielä suruaikaa, joten isän/ukin kuolema puhuttaa varmasti edelleen.

Pääasia on olla aito ja rehellinen myös kertoessaan lapsille vaikeista ja surullisista asioista. Onko teillä joku muu yhteinen kommunikointikieli isäsi vaimon kanssa kuin suomen kieli? Ehkä voisit auttaa myös isäsi vaimoa saamaan selvää MLL:n vinkeistä, jos hän ei osaa riittävän hyvin suomea pystyäkseen itse lukemaan suomenkielistä tekstiä.

Lapsillekin pitää kertoa kuolemasta totuudenmukaisesti ja oikeilla sanoilla, kuitenkin lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Lapsi kyllä ymmärtää ja kestää ikävänkin totuuden, vaikka on tietenkin surullinen rakkaan ihmisen menettämisestä.

Koska pieni lapsi ajattelee konkreettisesti, hänelle pitäisi kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Jos lapselle sanotaan, että isä/ukki ”nukkui” tai ”lähti” pois, lapsi ei välttämättä ymmärrä asiaa ja hänelle voi jäädä kuolemasta väärä mielikuva. Lapsi täyttää mielikuvituksella sen, mitä ei ymmärrä, ja mielikuvitus voi tuottaa paljon pelottavampia asioita kuin oikea tieto. Lapsi voi esimerkiksi alkaa pelätä nukahtamista, koska pelkää, ettei herääkään, kun kerran isä/ukki nukkui pois.

Lapset saattavat myös kysellä kuolemasta: miksi isä/ukki kuoli, missä hän nyt on, sattuiko isää/ukkia jne. Tällaisiin kysymyksiinkin olisi hyvä vastata avoimesti, totuudenmukaisesti ja selkeästi, lapsen iän mukaisin sanoin, lasta kuitenkaan pelottelematta. On vaikeaa antaa konkreettisempia vinkkejä, kun kirjeessäsi et tarkemmin kerro esimerkiksi kuolinsyystä, mutta löydät varmasti tilanteeseenne sopivat sanat vastata lasten kysymyksiin.

Tsemppiä ja voimia sinulle ja kaikkea hyvää perheellesi ja lähipiirillesi!

Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Takaisin ylös