Perheeseemme odotetaan toivottua kolmatta lasta. Sisarukset ovat vielä pieniä, 3 & 4 vuotiaat. Missä vaiheessa olette kertoneet vauvauutiset tukeville sisaruksille? Miten lapset ovat reagoineet? Täällä lapset ovat joskus aiemmin kertoneet toivovansa pikkusiskoa tai veljeä. Mutta mitenhän on reaktion laita, kun asiasta tuleekin totta ? :)
Kerroimme esikoiselle 4-v noin rv 10 tienoilla. Sitä ennen hän oli ihmetellyt, miksi oksennan niin paljon. Selitimme sitä sanoen, ettei se ole vaarallista ja menee ohi.
Olimme aikaisemmin jo lukeneet kirjaa ihmiskehosta, missä kerrotaan lapsille mm. elimistä, viruksista, vauvan kasvamisesta kohdussa. Esikoinen myös muistaa serkkunsa syntymän (tädin ison mahan). Silloin puhuttiin myös siitä, että vauvat kasvavat äidin mahassa kohdussa kunnes ovat riittävän isoja. Seksistä tms. emme puhuneet, koska lapsi ei siitä kysynyt. Sen aika tuli myöhemmin (”miten se vauva pääsi sinun mahaan?”)
Kerroimme lyhyesti, että äidin mahassa kasvaa nyt myös vauva. Esikoinen meni hämilleen, kurkki paidan alle ja kokeili vatsaani – muisti vain tädin ison mahan. Kertailimme kirjasta, kuinka vauva on ensin aivan aivan pieni ja kasvaa sitten. Kerroimme, että kun on kesä ja niin lämmin, ettei ulkona tarvitse takkia, vauva syntyy.
Kuukauden verran esikoinen ei asiasta puhunut. Sitten hän liimautui minuun, isä ei kelvannut mihinkään, töihin lähtö oli vaikeaa. Kotitöitä ei voinut tehdä, kun toinen roikkui nilkassa. Pissavahinkoja tuli. Tietoisesti päätimme olla puhumatta vauvasta esikoiselle, ellei hän sitä itse ota puheeksi.
Tilanne rauhottui. Lainasimme kirjastosta vauva-aiheisia kirjoja, kun esikoinen alkoi asiasta puhua. Kerroin, että haluan olla esikoisen kanssa vauvan syntymän jälkeenkin. Että hän on rakas silloinkin. Seurasi aika monta ”hiljaista” kuukautta vauvan suhteen. Ultrakuvat eivät juuri ole kiinnostaneet.
Nyt kun maha on iso, hankaloittaa arkea ja synnytys lähestyy, olemme kertoneet että äidin ja isän täytyy mennä sairaalaan, kun vauva syntyy. Mummu tai mamma tulee esikoista hoitamaan, hänen ei tarvitse olla yksin. Äiti on pari päivää vauvan kanssa sairaalassa, esikoinen ja isä saavat tulla joka päivä katsomaan. Ollaan konkretisoitu vauvan kokoa, kun esikoinen on sitä kysynyt. Hän antaa vauvalle iltasuukon mahaan, muttei jaksa odottaa, että tuntisi potkuja.
Olemme puhuneet konkreettisesti siitä, mitä vauva osaa ja ei osaa (istua/puhua jne), ihmetellyt tuttipulloja. Silti tuntuu, ettei esikoinen tajua, kuinka vähän vauvan kanssa alkuun voi tehdä. Hän kuvittelee vauvan leikkivän hänen kanssaan. Eli luvassa on selittämistä, kieltämistä ja vahtimista, ettei käy mitään.
