En todellakaan tiedä,mitä tekisin..olen eronnut vuosia sitten ja muuttanut tyttöjeni kanssa uuden mieheni luo, 11-v poikani asuu isänsä kanssa. Menimme naimisiin vuosi sitten, ja meillä on nyt poikavauva. Mieheni ei hyväksy 11-v poikaani,joka on käynyt noin kahden viikon välein , ei edes tervehdi häntä, ja on mykkänä minulle monta päivää. Hän ei suostu lähtemään asiantuntijan luo. Ainoastaan humalassa ”avautuu” ja kertoo miten hoidan lapsiani ja ettei hän ole ykkönen elämässäni,ja lähdetäänkö erilleen ym. Hän juo tosi harvoin ja silloinkin on kotona. Mieheni on aika mustasukkainen minusta.Muuten meillä menee tosi hyvin, yhteisiä harrastuksia on ja tyttöjen kanssa hän pärjää hyvin. Tämä on minulle ja pojalleni tosi raskasta,jokin ratkaisu on löydettävä ja pian.
miten miehesi suhtautui poikaasi ennenkuin yhteinen vauvanne syntyi? olisiko hänen mielestään parempi jos sinä menisit tapaamaan poikaasi muualle ja hän saisi harjoitella vauvan kanssa olemista jo etukäteen? onko miehelläsi lapsia edellisistä suhteista? vaikutaa ettei ole. epäkypsältä vaikuttaa mutta hänen on kasvttava tai jää yh-isäksi?
muutama kuukausi seurustelumme alussa meni ok,mutta sitten aloin huomata,ettei mieheni halua viettää yhteistä aikaa kanssamme kun poikani on meillä käymässä . Nyt vauvan synnyttyä olen kokeillut sitäkin ,että olen lasten kanssa muualla yötä kun näen poikaani, mutta ei sekään ole hänelle mieleen, mykkäkoulua kestää 4-7 päivää… olen jättänyt vauvan isänkin kanssa kahestaan aina vähäksi aikaa, mielellään hoitaa häntä . Ei ole lapsia ed. suhteista. Eikä rupea juttelemaan asiasta kanssani.
Miehesi käytös vaikuttaa todella haitallisesti poikasi elämään. Mies on aikuinen joten sellaistä käytöstä häneltä odottaisi. Poika on muistutus aikaisemmasta elämästäsi, jota miehesi ei näköjään kovin hyvin pysty käsittelemään. Poikasi voi kokea olevansa taakka sinulle, kun joudut järjestelemään tapaamisia. Joskus käy niin, että vanhempi laittaa uuden puolison lapsen edellle- onneksi sinä olet hakemassa apua tähän.
Olen itse elänyt lapsena uusioperheessä, ja isäpuoli ei ikinä hyväksynyt minua täysin. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni kokien olevani ulkopuolinen, taakka, syy kaikkeen pahaan. Voit uskoa, että tämä on vaikuttanut myös elämääni aikuisena. Toivottavasti saatte asiat kuntoon.
Oudolta kuulostaa. Totta kai muutos sinkkuelämästä perheenisäksi on suuri. Mutta miksi hän ei voi sietää poikaasi jos kuitenkin tyttäriesi kanssa pärjää? Millainen hänen lapsuudenkotinsa on ollut ? Ongelmia isä- tai äitisuhteessa? Jokin selitys kai tuohon on löydyttävä. Ammattiapu olisi tarpeen. Ellei tilanne muutu, joutunette lähtemään eri teille mitä ei tietenkään voi toivoa.
Isä-poikasuhde voi olla hankala, oli lapsi sitten oma tai puolison.
Kiitos viesteistä. On tämä ollut rankkaa sekä pojalleni että itselleni… olen jutellut asiasta miehelleni, hän ei osaa suoraa syytä sanoa käytökselleen..lapsuudesta se kumpuaa.. on ollut vanhempiensa lellikki,nuorin sisaruksista,ei oo tarvinnu jakaa asioita ja tavaroita toisten kaa..jotenkin tosi mustasukkaista käytöstä kun poikani on meillä..kiukuttelee minulle kuin pahainen kakara. Me ollaan lasten kanssa juteltu paljon ja ei anneta hänen vaikuttaa meidän olemiseemme silloin. Olen ottanut neuvolaan yhteyttä ja yritämme sitä kautta hoitaa ongelmaamme. Olen kyllä jo miettinyt eroakin jos muu ei auta.
