Olen 30v nainen ja minulla on 2 poikaa (-11 ja-02) kumppanillani on 2 lasta (t -07 ja p -11).
Omat lapseni ovat joka toinen vklp isällään ja miehen lapset meillä samoin joka toinen vklp, eli toisinaan meitä on 6 ja toisinaan olemme aikuisten kesken.
Olemme asuneet nyt yhdessä 4kk.
Olen huomannut että mieheni suhtautuu minun lapsiini negatiivisesti :( milloin pienempi ärsyttää häntä marinallaan ja esimurkku paukuttamalla ovia ja haastamalla riitaa.. Minun molemmat lapseni ovat erityislapsia (vanhemmalla synnynnäinen sydänvika ja nuoremmalla aistiyliherkkyys).
Näitä ei mies ymmärrä, ei pienemmän hankaluuksia herkkyyden suhteen jne. Marisee kuulemma aina turhasta.
Kaikkien lasten ollessa meillä, mies komentelee ja alistaa varsinkin pienempää poikaani, omaansa ei kohtele/komenna samaan sävyyn. Tässä on tullut ”hänen lapset ja naapurin kakarat” kuvio.
Tuntuu että hän ei hyväksy minun lapsiani sellaisina kuin ovat ja luonnollisesti tämä loukkaa minua todella paljon.
Itse suhtaudun hänen lapsiinsa lähes samaan tapaan kuin omiini, en suosi ketään vaan kaikki on samalla viivalla.
Olen käsittänyt että miehen lasten äidin luona lapsilla ei juuri ole kuria, joten täälläkin sitä on vaikea pitää tälle kokoonpanolle.
Toki 2 4v poikaa muutenkin keksii yhdessä kaikkea ei niin viisasta ja villitsevät toisiaan.
Mies ei juuri nahisteluihin puutu tai jos puuttuu saa minun lapseni kuulla kunniansa – mikä on minusta väärin.
Myös se että hän puhuu vain negatiiviseen sävyyn lapsistani loukkaa minua.
Olen yrittänyt tästä asiasta keskustella – tuloksetta!
Enää en tiedä mitä tekisin, viikonloput kun lapset ovat meillä tuntuvat painajaiselta.
Onko ainut vaihtoehto lopettaa suhde??
Hei uusioperheen äiti!
Hyvä, että purkasit tänne sydäntäsi.
Kuulostaa haasteelliselta elämäntilanteelta.
Vielä ei kannata menettää toivoa, sillä olette asuneet yhdessä vasta 4 kuukautta ja se on lyhyt aika.
Näin alkumetreillä olisi ensi arvoisen tärkeää istua alas miehesi kanssa ja selkeästi sopia säännöistä.
Sitten olisi hyvä myös sopia säännöistä lasten kanssa.
Kaikkien on hyvä saada sanottua, mitä tilanteesta ajattelevat.
Perinteinen perhepalaveri voisi auttaa.
Lapsenne ovat vielä pieniä ja sinun lapsesi erityislapsia niin kuin kerroit, joten sinun ja miehesi olisi hyvä vetää yhtä köyttä kasvatusasioissa.
Vielä sinun kannattaisi yrittää puhua miehesi kanssa.
Ellei hän ole vastaanottavainen, niin siinä tapauksessa sinun täytyisi miettiä toisia vaihtoehtoja.
Toivon sinulle voimia, että jaksaisit vielä yrittää.
