Minulla on 6vk vauva, joka on tähän asti lähinnä vain syönyt ja nukkunut, mutta nyt alkaa jo maailmakin kiinnostaa ja hän tapittaa minua ja ympäristöään jo välillä pitkiäkin aikoja. Tiedän että kielenkehitys alkaa jo kohdussa ja vauvan aivot muokkaantuvat joka hetki. Lapselle pitäis puhua ja laulaa. En vain oikein osaa puhua itsekseni vaikka ruokaa laittaessani kun poika on ihan hiljaa sitterissään ja tapittaa vaikkapa kattoa. Puhutteko te muut vanhemmat koko päivän yksiksenne? Vai luetteko vauvalle jotain? Toki juttelen kun vaikkapa syötän häntä tai vaihdan vaippaa. Silloin on helpompi jutella kun teemme asiaa yhdessä ja saan hänet katsekontaktiin, mutta ne hetket ovat aika pieni osa pitkää päivää. Mitä muuta puuhailette aivan pienen vauvan kanssa silloin kun hän ei nuku, syö tai teillä ei ole jotain selkeää yhdessä tekemistä kuten pukemiset, vaipanvaihdot tai pesut?
Hei puolivuotiaan vauvan äiti!
Mukavaa, että kirjoitit tänne palstalle.
Normaaliin arkeen kuuluu niin äänet kuin myös hiljaisuus.
Itselläni on jo teini-ikäiset lapset, mutta heidän vauva-aikanaan välillä juttelin enemmän ja välillä vähemmän – oman jaksamisen mukaan.
Mielestäni koko aikaa ei tarvitse puhua tai pitää ääntä, mutta sillä tavalla kuin se on sinulle itsellesi luontevaa.
Ääneen lukeminen on aina mukavaa molemmille sekä lapselle että aikuiselle. Vauvan kanssa voi puuhailla monenlaista ja usealla paikkakunnalla on tarjolla vauvamuskareita.
Myös MLL:n perhekahvilat sekä seurakuntien perhekerhot ovat luontevia paikkoja sille, että vauva kuulee sekä puhetta että laulua/musiikkia.
Mukavaa kevättä teille!
Aikanaan juttelin vauvalle paljon, mitä ihmeteltiin. Olisin laulanut, mutta olen surkea laulaja. En nyt koko ajan höpöttänyt. Jo puolivuotiaana poika sai lorukirjan, jota luimme ennen päiväunia. Kieli-ihminen sukeutui, mutta syytä on vaikea sanoa. Uskon,ettei juttelusta ainakaan haittaa ole.
Kun olette kahden, kuulijana on vain vauva. Se ei arvostele. Juttele rohkeasti, mutta älä tee siitä ahdistavaa pakkoa.
Juttelin vauvalle aika paljon, esim pukiessa ”nyt laitetaan kädet hihoihin” ja muutenkin selittänyt ikätasoisuuteen pyrkien tilanteita, tunteita ym. 3kk(!) vanhasta lapsi alkoi auttamaan laittamaan käsiä hihoihin, siis se helpottaa pukemista tosi paljon kun toinen työntää sitä kättään hihaan juuri oikein. 1,5-vuotiaana puhui 3-4 sanan lauseita. Sekin on helpottanut lapsen hoitoon jättämistä, lapsi osaa sanoa ja kertoa muillekin aikuisille mitä on mielessä.
Meillä oli siinä suhteessa normaali ihmisvauva ettei todellakaan suostunut missään sitterissä hengailemaan yksin. Oli sylissä koko ajan, ja vähän väliä rinnalla. Hän oli mukana kaikissa omissa puuhissa joten niitä sitten yhdessä ihmeltiin. Ei pahemmin juuri nukkunut mitään pitkiä päiväuniakaan vauvana, myöhemmin sitten. Leikittiin välillä, ei mitenkään koko ajan mutta ajoittain päivän aikana. Luettiin loruja, ja sitten vauvajumppaa ja semmosia ”harakka harakka huttua keittää”-sadutuksia voi tehdä. Enemmän alettiin lukemaan kirjoja n. vuoden tienoilla kun lapsi osoitti niihin kiinnostusta. Musiikkia voi kuunnella, jos ei itse tykkää laulaa. Kannattaa hiljalleen hakeutua päivisin muiden aikuisten seuraan, ei oo ihmislajille tyypllistä että äiti ja vauva elää päivät eristyksissä.
