Hei!
Haluan jakaa tänne kipeän asian omasta bonus vanhemmuudesta. Minulla on 5v bonuslapsi ja parin kuukauden ikäinen biologinen lapsi.
Olen ollut bonusvanhempana hieman yli vuoden ja olen kamppaillut todella paljon tunnesiteen luomisessa bonuslapseeni. Kesti todella kauan että pystyin kertomaan lapselle rakastavani häntä ja että ylipäätään itse tunsin minkäänlaista rakkautta häntä kohtaan. Bonuslapseni on erittäin vilkas, ripustautuva ja ylivirittynyt ja jatkuvasti iholla ja hänellä tulee myös todella suuri määrä kiukkuja päivittäin ja lähtökohtaisesti jokainen asia mitä lapselta pyytää pitää toistaa kymmeniä kertoja ja tuntuu että lapsi ei koskaan usko ns. Hyvällä vaan aina pitää joutua sanomaan tiukasti että asioita tapahtuu. Hän myös on ajoittain erittäin töykeä ja kehuskeleva ja keskeyttää usein ja kehuu kovasti vain sitä kuinka hänen oma isinsä on paras kaikessa. Toisaalta meillä on myös paljon yhteisiä menoja ja tekemisiä ja paljon hyviäkin hetkiä.
Haasteiden takia bonuslapsi herättää minussa usein todella paljon negatiivisia ajatuksia ja suorastaan vihan ja inhon tunteita, ja näen koko lapsen ”huonona” ja minulla sitten kestää jonkin aikaa päästä irti näistä negatiivisista tunteista. Huomaan että kun jatkuvasti joutuu sanomaan joka asiasta, tuntuu että on jatkuvasti myös itse todella ärtynyt ja vaikka tiedän että lapsi on täysin viaton tähän käyttäytymiseen, on silti minun hyvin vaikeaa tyynnyttää itseäni. En koskaan lapselle itselleen sano pahasti, mutta muutaman kerran olen kyllä hänen äidilleen avautunut ja puhunut lapsesta melko karkeasti jota kadun kovasti. Toisaalta huomaan että vaikka oma biologinen lapseni huutaa kolmatta tuntia putkeen, ei se aiheuta minulle mitään negatiivista reaktiota vaan päinvastoin tahdon vain ja ainoastaan ymmärtää ja auttaa.
Tämä on aiheuttanut sitä että puolisoni kokee että eriarvoistan lapsia ja konflikteja syntyy meidän välille. Häpeän näitä vihan tunteita joita koen ja hävettää myös myöntää että koen oman biologisen lapseni maailman tärkeimmäksi ja vaikka bonuslapseni on minulle tärkeä, näkyy varmasti minun käytöksessäni että tunnesiteeni häneen ei ole yhtä vahva ja provosoidun hänen käytöksestään paljon enemmän. Bonuslapsella on myös oma isä jota näkee viikonloppuisin ja hän hoitaa oman tonttinsa melko hatarasti ja koen että lapsi sen takia myös ripustautuu minuun erityisen paljon.
Tuntuu että en voi avautua asiasta puolisolleni koska hän luonnollisesti vain puolustaa lastaan ja loukkaantuu jos kerron negatiivisista tunteistani bonuslasta kohtaan. Yritän koko sydämestäni rakastaa bonuslastani, mutta joskus se on todella äärimmäisen vaikeaa ja koko perheemme kärsii siitä. En tiedä tarvitsenko neuvoa vai tarvitsinko enemmän mahdollisuutta avautua asiasta.
Terveisin huono bonusisä
Hei!
Ensinnäkin, lämmin kiitos siitä että kirjoitit tänne tilanteestasi! Toivottavasti asiasta avautuminen kirjoittamalla jo hieman auttoi.
Haluan myös todeta, että et todellakaan kuulosta huonolta bonusisältä, kuten itseäsi kirjeesi lopussa kutsut. Päinvastoin, kirjoituksestasi huomaa, että teet paljon sen eteen, että kaikilla olisi perheessänne hyvä olla ja pohdit monesta näkökulmasta tilannetta ja omaa toimintaasi. Esimerkiksi huomiosi siitä, miten oman lapsesi huuto ei niinkään saa reaktioita aikaan sinussa toisin kuin bonuslapsen käyttäytyminen, on todella tärkeä huomio. Jo se, että tunnistat ajatuskulkujasi ja tunnereaktioitasi ja olet niistä itsellesi rehellinen, on hyvää vanhemmuutta ja askel myös siihen suuntaan, että oman toiminnan muuttaminen on mahdollista.
Onkin tärkeää tunnistaa negatiiviset tunteet, joita kirjoitat kokevasi bonuslastasi kohtaan. Et suinkaan ole ainut bonusvanhempi, joka kamppailee ihan samankaltaisten ajatusten kanssa. Kirjoitit myös, että asiasta on vaikea avautua puolisolle, joka loukkaantuu negatiivisista tunteistasi. Toteat itsekin, että se on luonnollista – varsin usein negatiivisten asioiden kuuleminen omasta lapsesta on vaikeaa ja satuttavaa, ja puolustuskannalle meneminen tilanteessa on varmasti monelle se luontainen reaktio. Onkin viisasta, että kirjoitit tänne ja yrität etsiä väyliä purkaa tunteitasi ja ajatuksiasi eri tavoin!
On totta, että lapsi varsin usein vaistoaa jos aikuinen on ärsyyntynyt tai kokee muita negatiivisia tunteita lasta kohtaan. Hienoa, että myös itse tiedostat tämän, ja yrität toimia toisin. Kerrot viestissäsi, että teette myös paljon asioita yhdessä lapsen kanssa ja teillä on myös hyviä hetkiä. Voisiko sinua auttaa, että pysähtyisit toden teolla pohtimaan niitä puolia, mikä suhteessanne bonuslapsen kanssa toimii? Mikä on sellaista tekemistä, ja millaisissa hetkissä tai arjen puuhissa asiat sujuvat ja viihdyt hänen seurassaan? Näitä hetkiä suhteessanne kannattaisi nyt vahvistaa ja vaalia, ihan vaikka kirjaamalla niitä itsellesi ylös, jolloin ne tulisivat myös näkyvämmäksi sinulle itsellesi.
Kuulostaa siltä, että olet todella sitoutunut perheeseenne ja bonuslapseesi. Bonusvanhemman rooli ei suinkaan aina ole helpoimmasta päästä, ja koko uusperhekuvioon liittyy paljon sellaista eri palasten yhteensovittamista, mikä usein vaatii aikaa ja työtä.
Jos tälle palstalle kirjoittaminen auttoi sinua käsittelemään tunteitasi, tiesithän, että MLL:n vanhemmuuden tuen palveluissa on olemassa nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa? Kirjeenvaihtoa voi myös jatkaa niin kauan kuin tarvetta on. Lisäksi Vanhempainpuhelimessa ja chatissa päivystetään viitenä päivänä viikossa. Löydät palvelujen tarkemmat tiedot ja aukioloajat täältä: http://www.mll.fi/vanhemmille/vanhempainpuhelin
Lämmintä kesää sinulle ja perheellesi!
Alueelle ‘Kysy ammattilaiselta bonusvanhemmuudesta’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.