Olen eronnut noin vuosi sitten lapseni isästä ja lapseni on kaksi vuotias. Eron jälkeen isä on nähnyt lastaan satunnaisesti ja muuttikin eron jälkeen baltianmaihin. Ongelmana tässä on nyt se ettei isä suostu ottamaan minkäänlaista vastuuta lapsestaan, mutta haluaa olla yhteishuoltaja. Hän on tämän vuoden aikana ollut lapsensa kanssa n. 16 kertaa ja 90% näistä kerroista on ollut 1-2h tapaamisia. Näistä tapaamisista hän ei halua sopia etukäteen vaan päivää ennen aina ilmoittaa että on nyt tulossa ja haluaa nähdä. Minun pitää käytännössä istua kotona ja odottaa jos hän sattuu soittamaan ja haluaa nähdä lasta. En voi suunnitella mitään menoja tämän hänen hankaluutensa vuoksi, sillä vaikka hän lupautuisi näkemään/hoitamaan hänen sanaan ei voi ikinä luottaa. Hyvin usein tulee jotain ”tärkeämpää” tekemistä ja hän peruu. Jos minä perun tapaamisen niin siitähän vasta sota syttyy. Olen nyt vuoden päivät katsonut tätä hänen toimintaansa ja alkaa tulla seinä vastaan.
Saattaa olla vielä niin että hän on pitkän viikonlopun suomessa ja näkee lastaan vain muutaman tunnin tuona aikana ja muu aika menee kavereiden kanssa baarissa tai pelejä pelatessa. Hänestä en saa mitään apua elämäämme ja kaikki muu tuntuu olevan hänelle tärkeämpää kuin lapsi. Hän ei halua tehdä mitään kirjallista tapaamissopimusta koska hän näkee lastaan vain jos ei tule mitään muuta mielenkiintoisempaa.
Haluaisin itse kovasti että lapsella säilyisi isäsuhde ja tapaamiset olisivat säännöllisiä että voisin itsekin suunnitella elämääni ja tehdä joskus jotain ihan itsekseni. Välillä tuntuu että voimat alkaa olla vähissä kun omaa aikaa ei ole yhtään. olen päivätöissä, iltaopiskelija ja yksinhuoltaja eli kyllä sitä joskus olisi kiva saada levähtää ja tehdä jotain ihan yksin. Isällä vain tuntuu olevan sellainen tarve rajoittaa menemisiäni minkä vuoksi hän ei halua lasta ottaa viikonlopuksi tai sopia mitään säännöllistä. Hän ei selkeästikään halua että minulla olisi joskus aikaa käydä ihmisten ilmoilla ja voisin suunnitella jotain menoja etukäteen.
Kaipaisin sitä että minulla olisi säännöllisesti jotain omaa aikaa vetää happea jotta jaksasin arkea paremmin. Edes yksi viikonloppu kuussa tai kaksi, mutta tunuu olevan liikaa vaadittu. Onkohan minulla tukiperhe mahdollisuuttakaan kun on tuo yhteishuoltajuus. Täytyy varmaan lastenvalvojan puoleen kääntyä ja saada mies sopimaan asioista kirjallisesti. yksinhuoltajuuden haluaisin jos hän ei tämän enempää lapsen elämään ole osallistumassa. Saisin sitten verohelpotukset ja muut tuet mitkä yksinhuoltajalle kuuluukin, kun sitä tässä olen ollut.. Raskasta tämä kyllä välillä on
Hei 2-vuotiaan äiti.
Hyvä, että kirjoitit tänne keskustelupalstalle ja kevensit mieltäsi.
Niin kuin itse totesitkin, niin jotain säännöllisyyttä tarvitsisit ehdottomasti lapsen ja isän tapaamisiin.
Todella tärkeää olisi oman jaksamisesi kannalta kääntyä lastenvalvojan puoleen ja saada ammattilaisen näkemys tähän asiaan.
Minun mielestäni tukiperheen apu ei ole poissuljettu, koska kuitenkin käytännössä olet yksinhuoltaja siitä yhteishuoltajuudesta huolimatta.
Toivon, että jaksat järjestää asiaa ja saisit itsellesi omaa aikaa.
MLL:n Vanhempainpuhelimeen voi myös soittaa. Puhelinnumeron löydät etusivulta.
Moikka,
Toi sun teksti oli kuin suoraan mun elämäntilanteesta sillä erolla että meillä lapsia on kaksi (-13 ja -14 syntyneet). Ja mies asuu Suomessa vaikka on kylläkin kotoisin myös tuolta lahden toiselta puolelta.
Lasten isällä sama, tapaa lapsiaan vain silloin kun hänelle sopii ja mm peruu tai laittaa puhelimensa kiinni tai ei vastaa vaikka olisi sovittu jo lasten tapaaminen. Kun myöhemmin kysyy syytä, vastaa että suunnitelmiin tuli muutos tai valehtelee.
Mun mielestä yhteishuoltajuudessa ei toimita tuolla tavalla ja olen suunnitellut myös ottavani yhteyttä lastenvalvojaan ja hakemaan yksinhuoltajuutta kun asiat eivät tunnu miksikään muuttuvan.
Hei sinä 2v yksinhuoltaja äiti!
Moni voi olla erimieltä asiasta mutta saakin olla. Olen aikanani ollut neljän lapsen yksinhuoltaja joista kolmen ensimmäisen lapsen isän kanssa oli yhteishuoltajuus joka ei toiminut lainkaan. Siitä viisastuneena neljännen lapsen isän kanssa en yhteihuoltajuuteen lähtenyt ja hyvä niin koska tämän viimeisen lapseni isä oli väkivaltainen ja alkoholin suurkuluttaja. Minusta tuo yhteishuoltajuus ei tuo kun harmeja tullessaan riidellään ja lapsi on kapula jota heitellään. Minun mielestäni olet oikeutettu mitä suuremmalla syyllä tukiperheeseen. Hae ihmeessä apua itsellesi. Minä olin hölmö enkä aikanani tuon neljännen lapseni kanssa hakenut kun luulin että jos menen hakemaan sellaista apua minulta viedään lapsi pois kokonaan. Selvisin tilanteista jo aikuisten vanhempien lapsieni ja hyvien ystävieni tuellä. Toivon sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää elämääsi. vaikka tämä onkin vanha fraasi mutta asioilla on tapana järjestya.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.