Miten tämän voisi sanoa, olen umpikujassa. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta joista reiluvuoden naimisissa. Meillä on 1,5 vuotias poika. Olen myös yrittäjä ja taloudellisesti viimeinen vuosi on ollut todella rankka.
Yritimme valmistautua pojan syntymään muuttamalla lähelle vaimoni vanhempia jotta hän saa apua kun joudun olemaan paljon
töissä. Töiden ja kodin välimatka on kuitenkin suuri, aluksi ajoin kotiin joka päivä mutta nyt viime aikoina kun talous on ollut tiukalla päätimme että tulen parina iltana viikossa kotiin + viikonloput. Vaimoni sanoo että tämä riittää hänelle, itselleni se on kovin raskasta koska ikävöin perhettäni ja haluaisin päästä joka ilta heidän luokseen. Joka tapauksessa ongelmat vain kasaantuu. Olen taistellut koko vuoden talousasioiden kanssa ja saanut pidettyä yrityksen jaloillaan ja perheen jaloillaan, se on vaatinut paljon ja maalisuora häämöttää eli olemme muutaman kuukauden sisällä nousemassa takaisin voiton puolelle. Olen yrittänyt olla hyvä isä samanaikaisesti, nautin poikani seurasta ja mielestäni on todella mukavaa leikkiä hänen kanssaan aina kun pääsen kotiin. Samoin haluaisin pitää vaimostani huolta, halata häntä ja suukotella häntä, yritän kertoa mahdollisimman usein hänelle kuinka paljon arvostan hänen tekemäänsä työtä perheemme ja kotimme eteen. Yritän tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä.
Mutta olen todella väsynyt, en jaksa keskustella arkisista asioista vaimoni kanssa, nukahdan istualleen jos saan olla hetken paikoillani. Vaimoni haastaa riitaa jokaisesta pikkuasiasta minkä teen hänen mielestään väärin. Myönnän etten tiedä kaikkia rutiineja kodin hoidossa koska vaimoni saattaa niitä muuttaa pojan kasvaessa mutta en saa häneltä niistä kysyäkään koska minun pitäisi ne tietää koska olen pojan isä. Vaimoni ei päästä minua lähelleen ja on vihainen koska minusta ei ole hänelle seuraa. Pystyn kyllä keskustelemaan ongelmistamme ja usein saamme sovittuakin että hoidamme asiat jollain tavalla mutta jos en viikossa tai parissa päivässä saa itseäni muutettua niin samoista asioista riidellään jälleen. Olenko oikeasti näin huono ihminen tai teenkö jotain pahasti väärin? Rakastan perhettäni ja teen kaikkeni heidän puolestaan, siksi varmaan kirjoitan tänne.
Onko muilla isukeilla samanlaisia ongelmia ja miten olette pystyneet ne ratkaisemaan?
Haluaisin asiat kuntoon ennen kuin menetän perheeni!
Meillä pariterapia auttoi. Olin takavuosina samassa jamassa. Tilanne meillä korjaantu sillä, että pariterapiassa pistettiin perheen asiat tärkeysjärjestykseen. Puntaroitiin arvomaailmojammme. Nyt koko perhe asuu työkohteeni paikkakunnalla ja minulla on palkattu osa-aikainen apulainen.
Hyvin tutulta kuulostaa tuo.
Itsellä myös yrittäjätaustaa ja samantyyppisiä ongelmia ollut.
Kai naisella on huolta perheen pärjäämisestä taloudellisesti ja ei osaa puhua asiasta koska tietää että paine kasvaisi sinulla lisää jos asiasta jauhaisi.
Meilläkin on sama vinkuna että teen väärin aina, vaikka tekisin päinvastoin toisella kerralla. Eli mikään ei ole oikein.
Todellisuudessahan on monta tapaa tehdä asioita
Ei ole todellakaan mukavaa kun töissä on raskasta ja kotonakaan ei saa ladata kunnolla akkuja ,kun puoliso haastaa vaan riitaa.
Vaikka lasten kanssa on mukavaa, niin puolison jatkuva riidanhaasto alkaa jo katkaista vähitellen kamelin selkää.
Tuskin ollaan ainoita joilla on tälläisenä aikana kriisiä
Yritän ymmärtää omaa miestäni ja siksi olen täällä isi-palstalla. Hyvin samanlaisia pulmia.
Mekin ollaan käyty pariterapiassa. En tiedä, onko se auttanut. Ehkä pitäisi vaan pitkäjänteisesti opetella olemaan kiivastumatta, yrittää ymmärtää ja kommunikoida positiivisessa hengessä tärkeistä asioista ja antaa asioille aikaa. Lapset kasvaa ja asiat voi hoitua hyvin vähemmälläkin stressaamisella ja huolehtimisella (pienen lapsen äidin näkökulmasta).
Et ole huono ihminen!! Vaimollasi on liiallisa vaatimuksia. On väärin, että vaimosi ei hyväksy sitä, että kyselet häneltä kodin hoidon rutiineista. On tyhmää ärsyyntyä sellaisesta. Kommunikaatiota pitää olla mahdollisimman paljon, vaikka se saattaa väsyttääkin ja vie aikaa, kun todella oikeasti keskitytään kuuntelemaan, mitä toinen puoliso sanoo. Pyrkikää selkeämpään kotitöiden jakoon ja yritä saada vaimosi ymmärtämään, että et voi tehdä niin paljon kuin hän toivoisi ja odottaa sinun tekevän. Toinen vaihtoehto on yritystoiminnan lopettaminen. Selkeästi vaihtoehdot vaimosi kasvojen eteen.
Jos molemmat rakastatte toisianne muutaman yön erillään olo viikossa ei pitäisi olla mahdottoman vaikea asia. Vaimosi pitää huolehtia myös siitä, että hänellä on muutakin sosiaalista elämää kuin lapsensa, äitinsä ja sinun kanssa käytävät keskustelut. Yritä sinä puolestasi parantaa työrutiineitasi niin, että pystyt tekemään enemmän vähemmässä ajassa.