Isät hei – me luetaan!
Nuorena isänä, kun lapset olivat vielä alle kouluikäisiä, jouduin usein lukemaan iltasatua. Aivan oikein – ”jouduin”. Muistan, että olin monesti väsynyt ja lukeminen tuntui pakkopullalta. Kerran lukiessani Ihmeauto Bang Bangiä nukahdin kesken kaiken. Lapset tietenkin tönivät heti minut hereille. Verhotakseni mokaani, aloin suoltaa tuttua tekstiä puoliunessa kirjaan katsomatta. ”Väärin, väärin!” kiljuivat lapset ja minä palasin ruotuun. Kuitenkin hetken päästä kuulin maanittelevan lapsen äänen: ”Lue isä vielä hassusti”.
Siitä alkoivat uudenlaiset lukuhetkemme. Välillä minun piti lukea tahallaan väärin ja heidän tehtävä oli tunnistaa milloin panen sekaan omiani. Joskus taas juonta piti kuljettaa sellaiseen suuntaan, jota ei ollut kirjassa. Pinokkion ja isä Geppetton oli seikkailtava ihan lähistöllä ja heidän oli kohdattava sattumuksia, joita meilläkin oli ollut.
Tämä oli minun heräämiseni. Yhdessä keksimämme vuorovaikutteinen lukeminen oli sikahauskaa. Sattumoisin niihin aikoihin Lasse Pöysti luki televisiossa alkuillasta satuja lapsille ja Jussi Jurkka myöhäisillan ”Sinisen hetken” sadun aikuisille. Legendoja molemmat.
Tarinan kerronta ja toisille lukeminen ovatkin olleet kaikkialla ikiaikainen huvi ja liki maaginen yhdessäolon muoto, johon punoutuu monia myönteisiä asioita: rauhoittuminen, keskittyminen, kuunteleminen, juonen seuraamisen ja kielen ja käsitteiden oppiminen, syyn ja seurauksen hoksaaminen, tunteiden sanoittaminen, eläytyminen eri tunnetiloihin, toisen asemaan asettuminen, hoivaavan puolen löytäminen itsestään ja niin edelleen.
Professori Marja-Kristiina Lerkkasen tutkimuksen mukaan 2–3-vuotiaiden lasten isistä vain neljäsosa lukee lapselleen. Kiire, väsymys ja kiinnostumattomuus ovat usein esteinä. Monet miehet kokevat myös olevansa silloin pois omalta mukavuusalueeltaan. Ääneen lukeminen ja samalla oman lukijaäänensä kuuleminen, ehkä monotonisena ja vähän takeltelevana, ei houkuta. Syitä en tahdo vähätellä, mutta kannustan kovasti kokeilemaan. Ikinä et saa yhtä kiitollista kuulijakuntaa.
Lukemisen kuuntelu ja ääneen lukeminen ovat avainasemassa lapsen lukutaidon kehityksessä. Hyvä lukutaito puolestaan on kaiken perusta ja paras ennuste menestymiselle myöhemmässä elämässä, niin koulussa kuin ammattiin valmistumisessa.
PISA-tutkimustiedot kertovat, että meillä tyttöjen ja poikien lukutaitoerot ovat Euroopan suurimmat – tyttöjen hyväksi. Tytöt pärjäävät kansainvälisessä vertailussa, mutta pojilla menee huonommin. Ratkaisuksi löytyy tieteellistä faktaa: pojat hyötyvät merkittävästi, jopa tyttöjä enemmän, lukuhetkistä isän kanssa. Tavattoman tärkeää pojalle on myös isän antama malli lukevasta miehestä. Ajattelenkin, että jokainen yhteinen lukuhetki on kuin isän tekemä pieni sijoitus lapsen kielelliseen kehitykseen ja sitä myöten hänen tulevaan hyvinvointiinsa.
Jouko Huttunen
MLL:n liittohallituksen 1. varapuheenjohtaja, isyystutkija