Kysyimme lapsilta: Millaista olisi, jos kiusaamista ei olisi?
Jos kaikki olisi mahdollista, millainen olisi luokka ilman kiusaamista? Ihmeluokka-hanke antoi yli 800 alakoululaiselle mahdollisuuden pysähtyä, kuvitella ja unelmoida koulusta, jossa jokainen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty. 3.–4. luokkalaisten lasten kirjoittamat vastaukset ja ehdotukset osoittavat, että lapset eivät vain toivo muutosta – he myös tietävät, miten se tehdään.
Lasten näkemykset johdattavat meidät kohti luokkaa, jossa ihmeet ovat mahdollisia – ja jossa he itse, koulun ja kodin aikuiset ovat jokainen osa muutosta. Lasten vastauksissa korostuvat empatia, rohkeus ja yhteisöllisyys – sekä oivallus siitä, että muutos voi alkaa pienistä teoista ja ulottua lähiyhteisöön
Kun lapsilta kysyttiin, mitä he tekevät, jotta kaikilla olisi hyvä tulla kouluun, vastaukset olivat yllättävän yksinkertaisia ja juuri siksi niin tärkeitä. Lähes kaikki mainitsivat tervehtimisen, hymyilyn ja ystävälliset eleet:
”Sanon hei kaikille.”
”Hymyilen ja vilkutan.”
Ystävällisyys luo pohjan turvalliselle ilmapiirille. Välitunneilla se näkyy konkreettisina tekoina: yksin jääneet pyydetään mukaan leikkiin, uusia kavereita lähestytään rohkeasti ja leikkejä muutetaan sellaisiksi, että kaikki voivat osallistua. Lapset ajattelevat myös, että turvallinen ja lämmin ympäristö ei ainoastaan estä kiusaamista, vaan myös vahvistaa oppimista ja sosiaalisia taitoja. Tällainen ilmapiiri syntyy pienten tekojen summasta – katseista, sanoista ja siitä, että jokainen tuntee olevansa tärkeä.
”Moi! Mikä sun nimi on?”
”Haluatko tulla mukaan leikkimään?”
”Kysyn, haluaako olla yksin vai jonkun kanssa.”
Lapset haluavat kysyä rohkeasti yksinäisiltä, tulevatko he mukaan, ja pitävät huolta siitä, ettei kukaan jää yksin. Tämä osoittaa, että lapset eivät ole kiusaamisen ehkäisyn passiivisia kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, jotka näkevät itsensä tärkeänä osana ratkaisua. He myös ymmärtävät anteeksiannon ja sovinnon merkityksen: virheitä tapahtuu, mutta tärkeintä on, miten niihin reagoidaan.
”Pyydän anteeksi.”
”Annan anteeksi ja ollaan taas kavereita.”
Lapset toivovat, että opettajat ja koulun henkilökunta ovat aktiivisesti läsnä, puuttuvat heti epäasialliseen käytökseen ja kannustavat lapsia olemaan kavereita. Tämä lisää lasten kokemaa turvallisuutta ja tekee koulusta paikan, johon on mukava tulla. Koulussa saavutettu muutos ei myöskään jää koulun seinien sisälle, vaan se kantaa myös kotiin.
”Aikuiset puuttuvat heti, jos joku kiusaa.”
”Aikuiset eivät vain valvo, vaan leikkivät meidän kanssa.”
”Kun on hyvä mieli koulussa, se menee mukana kotiin.”
Monet lapset toivovat, että heidän ideansa ja näkemyksensä otettaisiin paremmin huomioon. Tämä ei ole vain yksittäinen toive, vaan vahva viesti siitä, että lapset haluavat vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Osallisuus ei ole pelkkä sana. Se on kokemus siitä, että oma ääni merkitsee ja se johtaa myös muutoksiin koulun arjessa.
“Otan muut huomioon.”
“Mukautan toimintaani.”
Tämä kertoo siitä, että lapset eivät toimi vain aikuisten ohjeiden varassa, vaan kehittävät aktiivisesti omia keinojaan luoda turvallinen, hyväksyvä ja yhteisöllinen kouluyhteisö. Kun lapset saavat mahdollisuuden osallistua, he eivät ainoastaan opi vaikuttamaan ympäristöönsä – he myös kasvavat vastuuseen ja empatiaan.
Lasten ajatukset osoittavat, että he ovat aktiivisia muutoksentekijöitä koulussa. Jos haluamme todella vähentää kiusaamista, meidän on tehtävä enemmän kuin kuunneltava lapsia. Meidän on otettava heidän äänensä mukaan päätöksentekoon, suunnitteluun ja arjen toimintaan. Juuri lasten sanoissa piilee se voima, joka voi muuttaa kouluyhteisön suunnan – ja luoda maailman, jossa kiusaamista ei olisi.
Ihmeluokka-hanke järjestää päätöswebinaarin maanantaina 8.12. klo 14.15 – 16. Tule kuulemaan lasten ehdotuksista, miten koulusta tehdään paikka jossa ketään ei kiusata!
Ilmoittaudu hankkeen päätöswebinaariin
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kehittänyt yhdessä alakoulujen kanssa Ihmeluokka-menetelmän, jonka tavoitteena on ehkäistä kiusaamista oppilaita osallistavalla tavalla. Syksyn 2025 pilottiin osallistui 45 kolmas tai neljäs luokkaa ympäri Suomea.
Tämä blogi on ensimmäinen osa kaksiosaista blogisarjaa, jonka toisessa osassa käsitellään, mitä vanhemmat voivat oppia kiusaamisen ehkäisystä lapsilta.
Suvi Myllärniemi
kiusaamisen vastaisen työn asiantuntija
Virpi Pöyhönen
erityisasiantuntija