Lapsen eka koulupäivä, miltä nyt tuntuu?

”Seison koulun portilla ja katson, kun lapseni kävelee uusi reppu selässään ja lippalakki päässään vilisevälle koulunpihalle. Kello soi. Hymyilevä opettaja huutelee oppilaiden nimiä ja asettaa heidät jonoon. Kun ovi sulkeutuu jonon jälkeen, me vanhemmat vilkaisemme toisiamme ja aika moni pyyhkäisee silmäkulmaa.”

Lapselle kouluunmeno on uuden ja jännän elämänvaiheen alku, jossa vanhempi voi olla monin tavoin kannustamassa. Lapsen iloista uteliaisuutta koulun alkua kohtaan voi vahvistaa pienillä teoilla. Jotain voi tehdä jo etukäteen ja jotain heti koulun alettua. Tässä muutama ehdotus:

  • Menkää iltakävelylle koulun pihaan. Katselkaa, millaisia leikkejä siellä voisi välitunneilla keksiä.
  • Keksikää yhdessä hyviä syitä, miksi kannattaa opetella lukemaan ja laskemaan. Mihin kaikkeen uusia taitoja voisi käyttää esimerkiksi leikeissä?
  • Jutelkaa siitä, että koulussa on tilaisuus tutustua ihan uusiin kavereihin. Miettikää, miten jokainen voi luoda iloista ja hyväksyvää ilmapiiriä koulussa. Rohkaise lasta ehdottamaan uusille kavereille leikkejä tai yhdessäoloa välitunnilla. Voisitteko pyytää jonkun uuden koulukaverin teille leikkimään?
  • Miettikää, mitä lapsi voi tehdä, jos hänelle tulee koulussa yksinäinen olo. Muistuta, että opettajalle saa kertoa siitä tai jutella illalla sinulle.
  • Aamu- ja iltapäivät voivat olla välillä kurjia, välillä hauskoja. Miettikää, voisiko lapsi leikkiä joskus iltapäivisin tai aamuisin kaverin kanssa? Kerro, mitä iltapäiväkerhossa yleensä tehdään ja miksi sinne mennään.

Lasta saattaa jännittää tai huolestuttaa. Kun puuhailette yhdessä ja juttelette, on hyvä tilaisuus kuulla, mitä lapsen mielessä liikkuu. Muistuta, että hän saa aina kertoa sinulle, jos jokin asia mietityttää tai harmittaa. Neuvo lasta käytännön asioissa ja sopikaa aika tarkasti, mitä hän tekee juuri tänään aamulla ja iltapäivällä ja miten hän tavoittaa sinut päivällä, jos jotakin sattuu.

Lapsi tarvitsee sinulta myönteistä palautetta, kun asiat sujuvat hienosti ja lohdutusta silloin kun jotain meneekin pieleen. Kun olet paikalla, ole lapselle läsnä. Kuuntele. Lukekaa yhdessä. Ruokailkaa yhdessä ainakin kerran päivässä. Jos kuljetat lasta harrastuksiin, jutelkaa matkalla päivän kuulumiset tai jotain lasta kiinnostavia juttuja.

Miltä lapsen kouluunlähtö sinusta tuntuu?

Aika usein ekaluokkalaisen vanhempien tunnemaailmassa vaihtelevat ilo, innostus, haikeus ja huoli. Lapsen pitää yhtäkkiä osata yksin tehdä monia asioita, joissa on ennen ollut aikuinen mukana. Ei ole aina helppoa tunnistaa, milloin olisi järkevää kannustaa lasta reippauteen ja omatoimisuuteen ja milloin ajatella, että hän on vielä pieni ja tarvitsee aikuisen apua. Mutta kyllä, 6–7-vuotias on vielä pieni. Hän vasta opettelee monenlaista ja kukin oppii omaan tahtiinsa.

Vanhemman läheisyys on tärkeää. Lapsi voi kokea aikamoista tunnemylläkkää ensimmäisinä kouluviikkoina. On hienoa, jos vanhempi jaksaa suhtautua siihen lämpimästi ja tarjota samalla turvallista ja selkeää arkea.

Sinun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin. Kannattaa tutustua lapsen koulukavereiden vanhempiin. Jos haluatte, voitte perustaa luokkatoimikunnan ja järjestää koko luokalle tekemistä. Vanhempainiltoihin kannattaa osallistua, siellä tutustuu muihin. Jos ei opettaja huomaa tehdä tutustumiskierrosta, niin pyydä että jokainen voisi esittäytyä. Mieti myös, onko lähistöllä joku vanhempi, jonka kanssa voisitte auttaa toisianne ihan käytännön asioissa, esimerkiksi lasten harrastuskyydeissä ja kouluun saattamisessa.

Muiden vanhempien kanssa keskustellessa huomaa, että aika samanlaisten arkijuttujen kanssa kamppaillaan muissakin perheissä. Ja toisaalta vanhempien kesken voi jakaa sellaisiakin huolia, joista ei ole järkevää jutella lapsen kuullen.

Jenni Helenius

Jenni Helenius

nuorisotyön päällikkö

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *