Leikkiä, luovuutta ja iloa kaikille lapsille
Leikki ja muiden lasten kanssa puuhaileminen on tärkeää kaikille lapsille. Lapsen mahdollisuudet osallistua eivät saisi jäädä kiinni siitä, että liikkuminen on liian hankalaa. Mutta millainen on esteetön leikkipaikka? Mihin kaikkialle avustaja pääsee mukaan?
Liikuntarajoitteisen lapsen vanhemmat ja avustajat joutuvat usein käyttämään luovuutta siinä, miten lapsi saadaan esimerkiksi bussin kyytiin, kirjastoon tai liukumäkeen. Nosteleminen on raskasta ja usein vaarallistakin, ellei ympäristöä ole suunniteltu esteettömiksi.
Esteettömässä leikkipuistossa pääsee liikkumaan rattaiden tai pyörätuolin kanssa ja liukumäkeen mahtuu myös avustaja. Keinussa on selkänoja. Pieniä ratkaisuja, mutta tärkeitä. Hyvällä suunnittelulla helpotetaan arkea. Leikin aloittamisessa aikuisten toiminnalla on merkitystä. Tervehditäänkö puistoon tulijoita? Rohkaistaanko muita lapsia aloittamaan leikki lapsen kanssa, joka ei juoksekaan muiden mukana, vaan istuu pyörätuolissa tai keinussa? Käynnistävätkö aikuiset lasten leikin tai tutustuttavatko heitä toisiinsa?
On tiloja, jotka eivät ole esteettömiä, mutta joissa lapsi pärjää avustajan kanssa. Monet palveluntarjoajat mahdollistavat esimerkiksi Vammaiskortin perusteella avustajan maksuttoman mukanaolon. Käytännössä myös moni esimerkiksi autismin kirjoon kuuluva lapsi, joka ei saa vammaiskorttia, tarvitsee avustajan voidakseen nauttia koulupäivästä, huvipuistoretkestä tai bussimatkasta, joihin liittyy melua, kirkkaita valoja ja hälinää. Niitä palveluntarjoajia kaivataan lisää, jotka huomioivat lasten avustajan tarpeen laajasti.
Julkisia tiloja ja toimintoja suunniteltaessa on tärkeää tehdä lapsivaikutusten arviointi, jossa huomioidaan erilaisten lasten ja lapsiryhmien tarpeet. Lasten ja heidän vanhempiensa kuuleminen on oleellinen osa arviointia.
Lämpimästi toivoisin julkisten tilojen suunnittelijoille ja palveluiden muotoilijoille innostusta ja luovuutta esteettömien ratkaisujen ja apuvälineiden suunnitteluun. Siihen motivoi lapsen leikin, luovuuden ja onnistumisen kokemusten mahdollistaminen.
Ja me muut aikuiset voisimme entistä aloitteellisemmin rohkaista lasten välistä vuorovaikutusta ja leikkiä. Asennetasolla on vielä tekemistä. On tärkeää malttaa odottaa rauhassa, kun jollakulla liikkuminen kestää, tai asioita on vaikea saada sanotuksi. Ja niissä hankalissa paikoissa, kuten portaissa, on tärkeää oppia kysymään, tarvitseeko toinen apua.
Jenni Helenius
Entinen kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö