Lapsen etu lähtökohdaksi perhevapaita uudistettaessa

Perhevapaauudistuksen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia. Sukupuolten tasa-arvo ja perheen ja työn yhteensovittaminen ovat keskeisiä tulevaisuuden painotuksia.  Kokonaisuudessa korostuvat kuitenkin työllistymisen ja talouden näkökulma. Uudistuksen tärkein näkökulma tuntuu jääneen viimeaikaisissa keskusteluissa taka-alalle: lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen hoivaan ja kasvatukseen. Ensimmäisinä elinvuosina rakennetaan pohjaa aikuisiän hyvinvoinnille ja toimintakyvylle.  Siksi uudistuksen lähtökohtana pitää olla lapsen etu.

Tavoitteissa jää kaipaamaan lapsen edun lisäksi hallituksen selkeää tahdonilmaisua parantaa erilaisten perheiden yhdenvertaisuutta ja tukea vanhemmuutta. Uudistuksessa tarkasteltavista asioista osa on kolmikantaneuvottelujen kysymyksiä. Valmistelussa tulee kuulla myös perheiden ääntä ja arvioida uudistuksen lapsivaikutuksia. On myönteistä, että hallitus on luvannut ottaa järjestöt mukaan valmisteluun.

Pienelle lapselle on tärkeää turvallinen, pysyvä, rakastava ja virikkeitä antava ympäristö. Riittävän pitkä perhevapaa mahdollistaa turvallisen hoivan sekä lapsen ja vanhempien välisen kiintymyssuhteen rakentumisen. Useimmat perheet haluavat hoitaa lasta kotona kunnes hän on 1,5–2-vuotias. Lapset ovat yksilöitä ja myös perheiden tilanteet ja tuen tarpeet vaihtelevat. Hyvät varhaiskasvatuspalvelut tukevat lasten kehitystä. Joillekin lapsille aikainen siirtyminen varhaiskasvatuspalveluihin sopii hyvin, toisille pitempi kotonaolo on parempi vaihtoehto. Perheillä on oltava mahdollisuus valita lapselle sopivin ratkaisu.

Perhevapaamallin tulee taata molemmille vanhemmille mahdollisuus yhdistää työ- ja perhe-elämä ja jakaa perhevapaat perheen tilanteeseen sopivalla tavalla ilman, että taloudelliset syyt ohjaavat valintoja. Lähtökohtana tulisi olla, että perhevapaat jaetaan vanhempien kesken tasan, mutta vanhemmat voisivat halutessaan, kiintiöityä osuutta lukuun ottamatta, siirtää osuutensa toiselle vanhemmalle. Isien perhevapaiden käyttö yleistyy parhaiten pidentämällä isälle korvamerkittyä ansiosidonnaista vanhempainvapaata. Kokonaisuudessaan ansiosidonnainen vanhempainvapaa tulisi ulottua siihen asti, kunnes lapsi on täyttänyt 18 kuukautta.

Ansiosidonnaisen vanhempainvapaan jälkeen pidettävää hoitovapaata voidaan kehittää porrastamalla tukea lapsen iän mukaan niin, että tuki alenee lapsen iän myötä. Myös osa-aikatyön ja osittaisen kotihoidon yhdistämistä on syytä kehittää.

Uudistusta tehtäessä on varmistettava, että perhevapaiden pitäminen on mahdollista kaikille perheille. Esimerkiksi työsuhteen määräaikaisuus, opiskelu, yrittäjyys tai työttömyys eivät saa estää vanhempia jakamasta perhevapaita toivomallaan tavalla. Myös perheiden monimuotoisuus on huomioitava. Yhden vanhemman perheillä tulee olla oikeus vastaavaan määrään ansiosidonnaisesti korvattuja perhevapaapäiviä kuin kahden vanhemman perheillä.

Varhaiskasvatuspalveluiden saatavuus ja laatu sekä asiakasmaksujen taso ovat oleellinen osa kokonaisuutta. Jos uusi perhevapaamalli lisää varhaiskasvatuspalvelujen kysyntää, on varmistettava, että varhaiskasvatuksen laatu pystytään turvaamaan, ryhmät ovat kooltaan lapsen ikävaiheeseen sopivia, henkilökunta on pysyvää ja pätevää, eivätkä matkat päiväkotiin pitene kohtuuttomiksi.

Milla Kalliomaa, pääsihteeri, MLL
Eija Koivuranta, toimitusjohtaja, Väestöliitto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *