MLL:n näkemykset YK:n TSS-komitean kysymyksiin
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto ulkoministeriölle
Ulkoministeriö on pyytänyt Mannerheimin Lastensuojeluliitolta (MLL) näkemyksiä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien YK:n komitean Suomelle esittämiin kysymyksiin. Suomen vastaukset komitean esittämiin kysymyksiin muodostavat määräaikaisraportin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta.
Saamelaisen alkuperäiskansan suojelu (kysymysten kohta 3)
Kansainvälinen työjärjestö ILO on hyväksynyt vuonna 1989 alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen (ILO:n sopimus 169). Suomi oli aktiivisesti mukana sopimuksen valmistelussa, mutta ei ole vieläkään saanut sopimusta ratifioitua. Sopimuksen ratifioinnin vaikeudet kertovat saamelaisten oikeuksien turvaamisen vaikeuksista Suomessa.
Raskauden tai perhevapaan takia työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän ehkäiseminen (kohta 4)
Raskauden tai perhevapaan takia tapahtuva syrjintä on edelleen yleistä työmarkkinoilla. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun neuvontapuhelimeen tulevista työelämää koskevista puheluista yli puolet koskee syrjintää raskauden tai perhevapaan perusteella. Kirjallisista yhteydenotoista kolmasosa liittyy raskaussyrjintään.
Sosiaalietuuksien taso ja sosiaaliturvaan tehtyjen leikkausten vaikutukset (kohta 5) ja toimet lapsiperheiden ja nuorten aikuisten köyhyyden ehkäisemiseksi (kohta 22)
Leikkaukset ovat heikentäneet lasten ja perheiden TSS-oikeuksien toteutumista. Toimeentuloetuuksien lisäksi leikkauksia on tehty muun muassa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2013–2015 ja 1.1.2016 lapsilisä irrotettiin kansaneläkeindeksistä pysyvästi. 1.1.2015 pienennettiin lapsilisien määriä 8,1 prosentilla. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on täällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Indeksisidonnaisuuden lakkauttaminen heikentää entisestään lapsilisien ostovoimaa. Myös kotihoidon tuen reaaliarvo on merkittävästi alempi kuin 1990-luvun puolivälissä.
Vuoden 2015 jälkeen lapsiperheköyhyys on kasvanut Suomessa. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului 9,4 prosenttia lapsista vuonna 2015. Vuonna 2017 osuus oli 11,1 prosenttia (Tilastokeskus, tulonjakotilasto). Jos köyhyysmittarina käytetään aiemmin käytössä ollutta tulokäsitettä, johon kuuluu myös laskennallinen asuntotulo, lasten köyhyysaste on tätä suurempi.
SOSTEn selvityksen mukaan vuoden 2015 jälkeen tehdyt sosiaaliturvan muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. Erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentulo on huonontunut vuoden 2015 jälkeen. Tämän vuoden alussa voimaantullut vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen korotus on puolestaan myönteinen asia lapsiperheköyhyyden ehkäisemisen kannalta.
Perusturvan riittämättömyydestä kertoo se, että lapsiperheet joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen. THL:n vuonna 1997 syntyneen ikäluokan hyvinvointia selvittäneen tutkimuksen (Suomi lasten kasvuympäristönä – Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä) mukaan noin 20 prosenttia ikäluokan lapsista oli elänyt taloudessa, jossa toimeentulotukea oli saatu yli vuoden ajan ja kymmenesosa lapsista yli 4 vuotta toimeentulotukea saaneessa taloudessa. Noin joka kuudennessa perheessä toimeentulotukea oli saatu 1–3 vuotena. Noin 13 prosenttia lasten perheistä toimeentulotukea oli saatu vähintään kahdeksana eri vuotena (ainakin lyhytaikaisesti).
Nuorten aikuisten asema tulonjaossa on heikentynyt. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusasteet ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä. Nuorten aikuisten pienituloisuus on kuitenkin vanhoja ikäryhmiä selvästi syvempää. Alle 35-vuotiaat aikuiset ovat muita useammin pienituloisia myös tiukemmilla pienituloisuusrajoilla (40 % ja 50 %) mitattuna, pienituloisten nuorten tulot ovat keskimäärin matalammat ja pienituloisten keskitulojen etäisyys pienituloisuusrajasta on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Kaikkein pienituloisimmasta ryhmästä (tulot alle 40 % mediaanista) yli puolet on 18–34-vuotiaita (Tilastokeskus, vuotta 2017 koskeva tulonjakotilasto).
Mielenterveyspalvelujen riittävyys, itsemurhien ehkäisy ja alkoholilainsäädännön muutoksen vaikutukset nuoriin (kohta 6)
Lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat voimakkaasti lisääntyneet viime vuosien aikana. Tämä johtuu lisääntyneestä hoitoon hakeutumisesta. Lapset ja nuoret eivät saa apua mielenterveyspulmiin perustasolla. Hoitojärjestelmä on vahvasti erikoissairaanhoitopainotteinen. Palvelujärjestelmä on myös pirstaleinen ja koordinoimaton. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on hallinnollisesti sijoitettu terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen alaisuuteen. Jako perus- ja erityispalveluihin on jyrkkä. Perustasolla on huono kyky hoitaa mielenterveyshäiriöitä. Tämä ruuhkauttaa erikoissairaanhoitoa. Palvelujärjestelmän heikkoudet huonontavat merkittävästi lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoitoa.
Alle 20-vuotiaiden itsemurhien määrä on vaihdellut viime vuosina 30:n molemmin puolin (2013: 34, 2014: 30, 2015: 22, 2016: 26 ja 2017: 37). 20-24-vuotiaiden itsemurhien määrät ovat olleet vuositasolla 50-80:n välillä (2013: 67, 2014: 57, 2015: 57, 2016: 78 ja 2018: 70, Lähde: Tilastokeskus). Merkille pantavaa on, että kummankaan ikäryhmän itsemurhien määrää ei ole viime vuosien aikana saatu vähentymään.
Alkoholipolitiikan pitkänä linjana on ollut sääntelyn vähentäminen, josta esimerkkinä on vuonna 2018 toteutettu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus. Uudistuksessa seurauksena mm. mahdollistettiin aiempaa vahvempien alkoholijuomien myynti ruokakaupoissa.
Kouluterveyskyselyn 2019 (THL) mukaan perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilailla ja lukiolaisilla humalajuominen ei ole juurikaan vähentynyt vuoden 2015 jälkeen. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten humalajuominen on sen sijaan vähentynyt. Vuonna 2019 perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa joi 10 prosenttia, lukiolaisista 18 prosenttia ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 27 prosenttia.
8.- ja 9.-luokkalaisissa raittius on hieman vähentynyt edellisestä kyselystä. Ikäryhmästä raittiita oli 62 prosenttia vuonna 2017 ja 61 prosenttia vuonna 2019. Lukiolaisista raittiita oli 35 prosenttia sekä vuonna 2017 että vuonna 2019. Ammattiin opiskelevista raittiita oli 28 prosenttia vuonna 2017 ja 29 prosenttia vuonna 2019.
Romanien ja muiden etnisten ja kielellisten vähemmistön syrjinnän torjunta (kohta 13)
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma tilasi ja Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus toteutti vuonna 2017 selvityksen Romanilapset, -nuoret ja -perheet osana Lape-muutosohjelmaa. Selvityksen mukaan erityisenä haasteena on valtaväestön ennakkoluuloiset, asenteelliset, syrjivät, kyseenalaistavat ja leimaavat asenteet. Ennakkoluulot ja syrjintä syntyvät usein tietämättömyydestä. Valtaväestön tietämys romaniväestöstä on edelleen heikkoa.
Työn ja perheen yhteensovittaminen ja perheeseen liittyvien vastuiden tasapuolinen jakaminen (kohta 16)
Perhevapaauudistuksella tulee tukea perhevapaiden tasaisempaa jakautumista. Uudistusta ei ole vielä toteutettu. Isien perhevapaiden käyttöä voidaan parhaiten edistää pidentämällä ansiosidonnaista vanhempainvapaata ja kiintiöimällä pidennystä isälle. Isälle kiintiöityä vanhempainvapaata on pidennettävä lyhentämättä äidin tällä hetkellä tarjolla olevaa vapaata. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen vanhempainvapaajärjestelmä on joustamaton ja korvaustasoltaan heikko.
Väestöliiton Perhebarometrissa 2018 vastaajat arvioivat tärkeimmiksi perhepoliittisiksi toimiksi joustavaa työaikaa pienten lasten vanhemmille. Lisäksi toivottiin enemmän ja parempia osa-aikatyön mahdollisuuksia. Naisista joka toinen piti näitä hyvin tärkeinä ja noin 90 prosenttia ainakin melko tärkeinä. Miehillä vastaavat osuudet olivat noin 30 prosenttia ja noin 80 prosenttia. Lähes yhtä suosittuna pidettiin erilaisia jaksotettuja perhevapaita. Niiden ajoitus olisi nykyistä vapaampi. Perhe voisi itse päättää vapaiden siirrosta myöhempään ajankohtaan. Vapaat jaksottuisivat esimerkiksi lapsen kouluikään asti tai ainakin siihen asti kun lapsi on 4–5 vuotta vanha.
Lastensuojelupalveluiden saatavuus ja sijaishuollon toteuttaminen ja valvonta (kohta 21)
Lastensuojelupalveluiden tarvetta lisää peruspalveluiden saatavuuden riittämättömyys. Peruspalveluiden riittämättömyys kuormittaa merkittävästi lastensuojelupalveluita, joka puolestaan heikentää lastensuojelun piirissä olevien lasten ja heidän perheidensä tilannetta. Lastensuojelulaitoksista on mm. eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksissa löytynyt merkittäviä puutteita. Lastensuojelun kuormittuminen ja liiallinen asiakasmäärä lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä heikentää merkittävästi sijaishuollon valvontaa, kuten myös valvontaviranomaisten riittämättömät voimavarat. Omavalvonta ei ole riittävä tae turvaamaan lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten oikeuksien toteutumista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (kohta 25)
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta (sote-uudistus) on yritetty toteuttaa Suomessa jo usean hallituskauden aikana. Ongelmana oli, että sote-uudistus kytkettiin maakuntahallinnon luomiseen ja yksityisen palveluntuotannon merkittävään lisäämiseen valinnanvapausmallin kautta, jolloin uudistuksesta tuli liian suuri ja hallitsematon kokonaisuus.
MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tulleissa yhteydenotoissa tulee usein esille se, että lapsi tai nuori ja hänen perheensä saattaa olla usean palvelun piirissä ja kohdata lukuisia ammattilaisia, mutta jäädä silti vaille vaikuttavaa tukea. Palveluissa on vallalla lähetekulttuuri, jossa lapsi tai nuori lähetetään palveluista toiseen. Tällöin lapsi tai nuori joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan tilanteensa uudelleen eri ammattilaisille eikä luottamuksellista asiakas/potilassuhdetta pääse muodostumaan. Vastuun jakautuminen monelle taholle voi myös tarkoittaa, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa ja -vastuuta lapsen tai nuoren tilanteesta ja avunsaannista.
Viime hallituskaudella kaatunut sote-uudistus olisi toteutuessaan entisestään pirstonut sirpaleisia lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita. Erityisesti heikossa asemassa olevien ja paljon palveluita käyttävien lasten, nuorten ja perheiden tilanne olisi heikentynyt.
Koulupudokkuuden ehkäisy ja oppimistulosten puutteiden sekä vähemmistöryhmiin kuuluvien oppilaiden kiusaamisen ehkäisy (kohta 27)
Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat olleet PISA-tutkimuksissa maailman huippuluokkaa, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana oppimistulokset ovat merkittävästi heikentyneet. PISA-tulokset lähtivät selvään laskuun vuonna 2006. Yhä useampi oppilas jää lukutaidossa PISA-asteikon minimitason alapuolelle. Määrä kasvaa koko ajan ja riskiryhmässä ovat erityisesti pojat. Matematiikkaa heikosti osaavien osuus kaksinkertaistui vuodesta 2003 vuoteen 2012. Myös parhaiden osaajien taso heikkeni huomattavasti.
Vanhempien koulutustausta vaikuttaa selvästi lasten oppimistuloksiin kaikissa oppiaineissa. Maahanmuuttajat ovat kantaväestöä selvästi jäljessä lukutaidossa ja matematiikassa. Pohjoismaista tämä ero on suurin Suomessa. Kouluvuosissa laskettuna kantaväestö on maahanmuuttajia edellä 2,5–3 vuoden opintojen verran. Yli puolet ensimmäisen polven maahanmuuttajista on lukutaidossa ja matematiikassa riskiryhmässä.
Koulutukseen kohdistetut leikkaukset voivat olla taustatekijänä oppimistulosten laskuun. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisen vahvasti ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset vähentävät entisestään opetuksen määrää, jota on jo aiemmin vähennetty.
Saamenkielisen opetuksen toteuttaminen (kohta 28) ja etnisten, kielellisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ja saamelaisen alkuperäiskansan sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen (kohta 29)
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman yhteydessä toteutetun kartoituksen mukaan saamelaisten oikeus omankielisiin palveluihin toteutuu huonosti. Saamelaisten kotiseutualueella tilanne on parempi kuin sen ulkopuolella. Heikoin tilanne on koltansaamenkielisillä. Saamelaisten kotiseutualueella parhaiten saamenkielisiä palveluita on tarjolla Utsjoella. Lasten ja nuorten palveluissa eniten saamenkielisiä palveluja on varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Selvityksen mukaan nuorisotyössä, vapaa-aika-, kulttuuri-, liikunta- ja kirjastopalveluissa saamenkielisiä palveluita on heikosti saatavilla. Utsjoen kuntaa lukuun ottamatta saamenkieliset lapset ja nuoret eivät saa yhteiskunnalta tarvitsemaansa tukea saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Hyvät käytännöt, jotka ovat myötävaikuttaneet TSS-oikeuksien toteutumiseen etenkin huono-osaisten henkilöiden ja ryhmien kohdalla (kohta 31)
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (Lape-ohjelma) on kehitetty ja levitetty lasten, nuorten ja perheiden palveluiden hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja.
Helsingissä 19.9.2019
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Milla Kalliomaa
pääsihteeri
Esa Iivonen
johtava asiantuntija