Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa olisi tärkeää kytkeä seksuaalikehitys tunne-elämän kehitykseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmasta 2014-2020

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on päivittänyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen ohjelman vuosiksi 2014-2020. Toimintaohjelman tavoitteena on seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen tietämystä lisäämällä, palveluja kehittämällä ja lisäämällä seksuaalikasvatusta niin, että se sisältyy kaikkeen kasvatukseen, opetukseen ja koulutukseen sekä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ohjelman lähtökohtana on, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen tulee toteutua tasa-arvoisesti asiakkaan tai potilaan tarpeen mukaan riippumatta iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, kulttuuritaustasta tai muista yksilöllisistä ominaisuuksista. Uuden toimintaohjelman painopisteinä ovat lapset ja nuoret, miesten seksuaali- ja lisääntymisterveys, monikulttuurisuus sekä hyvä synnytyksen hoito.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) tarkastelee ohjelmaa lasten ja nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyden näkökulmasta ja esittää kohteliaimmin alla olevia täydennyksiä. MLL toteaa, että ohjelmaan voisi lasten ja nuorten osalta lisätä, kuinka tärkeää on kytkeä seksuaalikehitys tunne-elämän kehitykseen.

Lukuun 4.2.1. Lapset ja nuoret

Kappaleeseen ”Lapset ja nuoret hankkivat…” (s.27)

Vanhempien lisäksi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan tiedon epävirallisiin lähteisiin voidaan katsoa toiset lapset ja nuoret, joilta monet lapset ja nuoret saavat merkittävän osan aikuiseksi kasvamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvästä tiedosta. Aikuisten tulisikin seksuaalikasvatusta antaessaan osata ottaa huomioon seksuaalisuuteen liittyvät virheelliset tiedot ja uskomukset. Vertaisten lisäksi epävirallisiin lähteisiin voidaan luokitella myös media, kuten tv-ohjelmat, elokuvat, mainokset ja lehdet, josta lapset ja nuoret saavat paljon vaikutteita siitä, millaisia naisia tai miehiä heistä kuuluisi tulla ja miten heidän odotetaan toteuttavan omaa seksuaalisuuttaan. Yhä useammat ja pienemmät lapset altistuvat pornokuvastolle, josta he saavat hyvin suoritus- ja yhdyntäkeskeisen kuvan seksuaalisuudesta ja stereotyyppisen kuvan ulkonäköodotuksista.

Uskonto liittyy seksuaalikasvatukseen myös muulla tavalla kuin ympärileikkaukseen liittyvissä asioissa. Kodin uskonnollisen vakaumuksen vuoksi nuori ei välttämättä saa valita itse seurustelukumppania (esimerkiksi jos tämä ei kuulu samaan uskontokuntaan tai on samaa sukupuolta nuoren itsensä kanssa), ei voi hankkia ehkäisyä pelätessään vanhempien saavan tietää tästä tai ei uskalla hankkia aborttia. Vaikka seksuaalioikeudet menevät uskonnonvapauden edelle, ei näin kuitenkaan käytännössä monesti ole asian laita.

Kappaleeseen: ”Puberteetti ajoittuu…” (s.28)

Pornoa tulisi käsitellä jo peruskoulun alakoulun puolella lasten ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla, sillä yläkouluaika voi monilla olla siihen jo liian myöhäistä. Seksiin, seksuaalisuuteen ja omaan kehitykseen liittyvät kysymykset ovat yleistyneet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa 2000-luvun aikana. Seksikysymykset eivät puhuta pelkästään esimurrosikäisiä ja murrosikäisiä, joille ne ovat kehityksellisesti ajankohtaisia. Myös nuoremmat, 8–10 -vuotiaat soittajat haluavat puhua seksistä.

Kappaleeseen: ”Peruskoulun yläluokilla…” (s.28)

Lähisuhde- ja seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta tulee puhua päivähoitoikäisestä lähtien, ei vasta yläkoulussa. Asia kuuluu turvataitoihin, joita tulee käydä läpi jo päivähoitoikäisten kanssa, ja uudestaan ala- ja yläkoululaisten kanssa, aina ikä- ja kehitystaso huomioiden. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö alkaa usein jo alakoulun puolella ja siksi lasten olisi jo varhaisessa vaiheessa tiedettävä, kuinka suojautua hyväksikäytöltä ja mitä tehdä, jos lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta rikotaan.

Kappaleeseen ”Seksuaaliterveyteen liittyvien aiheiden käsittelyä…” (s. 29)

Koulun seksuaalikasvatuksen ei tarvitse rajoittua vain terveystiedon oppitunnille. Seksuaalikasvatuksen standardien mukaan hyvä seksuaalikasvatus on aina monitieteellistä. Näin ollen seksuaaliterveyttä ja esimerkiksi seksuaalioikeuksia voi hyvin käsitellä koulussa melkein minkä tahansa oppiaineen yhteydessä, mm. historian, yhteiskuntaopin, psykologian, maantiedon, biologian, kuvaamataidon ja äidinkielen. Aiheita voi mainiosti käsitellä myös muussa oppilaitostoiminnassa, kuten teemapäivissä, kerhoissa ja tapahtumissa.

Kappaleeseen ”Vanhempien ja nuorten parissa työtä tekevien…” (s.29)

Aikuisen tehtävänä on ottaa nuoren kanssa puheeksi seksuaaliterveyteen liittyviä asioita, jos hän ei itse sitä tee. Jos aikuinen ei koskaan puhu kehitykseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, voi lapsen olla mahdotonta olla itse aloitteentekijänä. Jos aikuinen sitä vastoin puhuu kehitykseen, seksuaalisuteen ja lisääntymisterveyteen liittyvistä asioista luonnollisena osana muuta elämää, on lapsen helpompi itse aloittaa keskustelu, kun hänellä on jotain kysyttävää.

Lisäysehdotuksia kohtaan ”Tavoitteet” (s. 31-32):

  • Kaikilla lasten ja nuorten kanssa toimivilla ammattilaisilla tulisi olla perustiedot lasten ja nuorten seksuaalisesta kehityksestä.
  • Koulujen seksuaaliopetus huomioi…: Sukupuolen moninaisuus otetaan huomioon kaikessa koulun toiminnassa, ei vain seksuaalikasvatuksessa.
  • Koulujen seksuaaliopetukseen sisältyy seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan tunnistaminen ja ehkäisy: Myös kouluista ja oppilaitoksista tehdään turvallisia ympäristöjä, joissa kukaan ei altistu seksuaaliselle häirinnälle.
  • Lapsia ja nuoria suojellaan pornografiselta aineistolta. Koulun aikuiset ovat valmiita keskustelemaan asiasta oppilaiden kanssa.

Lisäysehdotuksia kohtaan ”Toimenpiteet” (s.32):

  • Kaikkiin ammatillisiin koulutuksiin, jotka tähtäävät lasten ja nuorten kanssa toimimiseen, lisätään osuus lasten ja nuorten seksuaalisesta kehityksestä ja sen tukemisesta.
  • Seksuaalisesta häirinnästä puhutaan kouluissa ja oppilaitoksissa avoimesti ja sen oikealla nimellä. Se kielletään koulujen säännöissä erikseen samoin kuin esimerkiksi kiusaaminen. Sille asetetaan nollatoleranssi ja siihen suhtaudutaan yhtä vakavasti kuin kiusaamiseen.
  • Pornon katsominen alle 18-vuotiailta kiellettynä materiaalina kielletään peruskoulujen säännöissä koulun alueella ja koulun tilaisuuksissa.
  • Kaikkia koulun toimintoja tarkastellaan myös sukupuolivähemmistöjen kannalta (mm. sukupuolettomat vessat, tarpeeksi väljät pukeutumiskoodit juhlatilaisuuksissa, omavalintaisen nimen käyttäminen jne).

 

Helsingissä 17.1.2014

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Pauliina Lyttinen
Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystysohjaaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.