Sosiaalihuoltolakiuudistuksen tavoitteet hyviä

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto

Sosiaali- ja terveysministeriölle

Hallituksen esitysluonnos sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lausunnon keskeinen sisältö

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä vahvan sosiaalihuollon yleislain aikaansaamista, jolloin painopistettä voidaan siirtää erityispalveluista peruspalveluihin ja vahvistaa varhaista tukea. MLL pitää onnistuneena lakiehdotuksen tavoitetta siirtää sosiaalihuollon painopistettä hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen. MLL pitää tärkeänä, että lapset ja perheet saavat tarvitsemiaan palveluja ilman, että heiltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta.

MLL korostaa, että lapsen edun tulee olla ensisijainen harkintaperuste lasta koskevan sosiaalihuollon päätöksenteossa, toimissa ja toteutuksessa. Sosiaalihuollon lapsiin kohdistuvat palvelut on suunniteltava ja toteutettava lapsilähtöisesti siten, että otetaan huomioon lasten ja nuorten kehitysvaihe ja tarpeet.

MLL pitää erittäin ongelmallisena, että valmisteilla olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain luonnosta ei ole mahdollista kommentoida samanaikaisesti sosiaalihuoltolakiluonnoksen kanssa. MLL pitää välttämättömänä, että sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön sisältyy velvoite väestöryhmittäisen hyvinvoinnin seurannasta ja edistämisestä sekä vaikutusten arvioinnista. MLL katsoo myös, että lasten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien edistäminen tulisi olla erikseen mainittuna laissa.

MLL esittää, että 14 §:ään lisätään sana ”hyvinvointi”: ”…lapsen terveyden, hyvinvoinnin tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet…” MLL pitää perhetyön, kotipalvelun ja kasvatus- ja perheneuvonnan vahvistamista tärkeänä, jotta lasten ja perheiden kohtaamiin ongelmiin voidaan tarjota apua ja tukea nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. MLL pitää erittäin hyvänä, että lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvontatehtävä on sisällytetty kunnan järjestämisvastuulla olevien tehtäviin.

MLL esittää, että lapsen edun huomioon ottaminen kirjataan 30 §:ään seuraavasti: ”Lasta koskevissa päätöksissä, ratkaisuissa ja toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” MLL esittää, että 32 § jaetaan kahdeksi pykäläksi, joista ensimmäinen koskee lapsia ja toinen muita erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita. MLL pitää tarpeellisena lasten erityistä huomiointia palvelutarpeen arviointia (42 §) koskevissa sosiaalihuoltolain säännöksissä. Omatyöntekijä on erityisen tärkeä lapsen ja nuoren näkökulmasta. Omatyöntekijän nimeämisellä voidaan merkittävästi parantaa sosiaalihuollon vaikuttavuutta ja laatua.

MLL pitää tärkeänä, että perheiden kriisitilanteissa tarvitsemaa apua ja tukea vahvistetaan. Ehdotetun säännöksen tavoite kiireellisten sijoitusten tarpeen vähentämisestä on kannatettava. Muutoksessa on kuitenkin ongelmana, että kiireellisen sijoituksen edellytykset saattavat nousta liian korkealle ja lapsen turvallisuus vaarantua. Tätä tulisi vielä lain jatkovalmistelussa arvioida. MLL korostaa, että kiireellisen sijoituksen tarpeen arvioinnissa lapsen edun on oltava aina ensisijainen ratkaisuperuste. Lasten kuulemiseen liittyviä käytäntöjä on kehitettävä ja jo kehitettyjä käytäntöjä otettava käyttöön. Tämä edellyttää myös riittävän osaamisen turvaamista lasten kuulemisen toteuttamisessa.

MLL kannattaa 3:tta sääntelymallia, jossa nykyisen sosiaalihuollon asiakaslain asiakkaan kohtelua koskevat säännökset siirretään uuteen sosiaalihuoltolakiin ja tietosuojasäännökset uuteen lakiin sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista.

 

Lausunto kokonaisuudessaan

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) lausuu hallituksen esitysluonnoksesta sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi kohteliaimmin seuraavaa:

 

Yleistä – Sosiaalihuoltolakiuudistuksen tavoitteet hyviä

MLL pitää sosiaalihuoltolainsäädännön uudistamista tärkeänä hankkeena. Vahvalle, sosiaalihuollon työlle perustan luovalle yleislaille on tarvetta, sillä nykyinen laki ei enää riittävästi ohjaa sosiaalihuoltoa. Voimassa olevan sosiaalihuoltolain merkitys on vähentynyt ja painopiste on siirtynyt sosiaalihuollon erityislainsäädäntöön, mikä ohjaa myös palvelujen järjestämistä ja kehittämistä.

MLL pitää tärkeänä vahvan sosiaalihuollon yleislain aikaansaamista, jolloin painopistettä voidaan siirtää erityispalveluista peruspalveluihin ja vahvistaa varhaista tukea. MLL pitää tärkeänä, että lapset ja perheet saavat tarvitsemiaan palveluja ilman, että edellytetään lastensuojelun asiakkuutta.

MLL pitää erittäin hyvänä ehdotuksen tavoitetta siirtää sosiaalihuollon painopistettä hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen. MLL korostaa, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen ja ongelmien ehkäisy ovat sosiaalisesti kestävintä, tehokkainta ja vaikuttavinta sosiaalipolitiikkaa. Tuen antaminen lasten ja nuorten pulmiin varhaisessa vaiheessa on vaikuttavampaa kuin kasaantuneiden ongelmien korjaaminen. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa päätelmissään (2011) kehottanut vahvistamaan ennalta ehkäiseviä palveluja.

MLL pitää ehdotetun lain päämääriä – painopisteen siirtämistä erityispalveluista yleispalveluihin, sosiaalihuollon asiakkaiden yhdenvertaisuuden vahvistamista ja viranomaisten yhteistyön tiivistämistä – erittäin tärkeinä. Painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä hyvinvointia edistävään ja ongelmia ehkäisevään työhön edellyttää lainsäädännön uudistamisen lisäksi riittäviä henkilöstövoimavaroja.

MLL korostaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsen edun tulee olla ensisijainen harkintaperuste lasta koskevan sosiaalihuollon päätöksenteossa, toimissa ja toteutuksessa. Sosiaalihuollon lapsiin kohdistuvat palvelut on suunniteltava ja toteutettava lapsilähtöisesti siten, että otetaan huomioon lasten ja nuorten kehitysvaihe ja tarpeet. Tämä edellyttää, että sosiaalihuollon henkilöstöllä on riittävä koulutus ja valmiudet kohdata lapset ja nuoret asiakkaina.

Tällä hetkellä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on suuria kuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa Suomen suurista alueellista ja paikallisista eroista lasten palvelujen resursoinnissa. Komitea on suositellut, että Suomi ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.

 

Luonnoksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi olisi tullut olla samanaikaisesti lausunnolla

MLL pitää erittäin ongelmallisena, että valmisteilla olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain luonnosta ei ole mahdollista kommentoida samanaikaisesti sosiaalihuoltolakiluonnoksen kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki ja sosiaalihuoltolaki liittyvät kiinteästi toisiinsa ja monet sosiaalihuollon kannalta olennaiset asiat on tarkoitus sisällyttää järjestämislakiin.

MLL korostaa, että jatkovalmistelussa sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain yhteensovittamisesta huolehditaan.

 

Pykäläkohtaiset kommentit

Määritelmät (4 §)

MLL esittää, että termi ”yleiset palvelut” muutetaan termiksi ”peruspalvelut”.

 

Kunnan yleiset velvollisuudet (2 luku)

MLL pitää välttämättömänä, että sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön sisältyy velvoite väestöryhmittäisen hyvinvoinnin seurannasta ja edistämisestä sekä vaikutusten arvioinnista. MLL katsoo myös, että lasten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien edistäminen tulisi olla erikseen mainittuna laissa.

 

Väestöryhmittäinen hyvinvoinnin seuranta- ja edistämisvelvoite sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaat ovat yhteiskunnassa erityinen ryhmä, jonka hyvinvointiin on erityisesti panostettava. Lasten erityisasema on perusteltua tuoda esiin myös sosiaalihuoltolaissa. MLL katsookin, että sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä (joko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa tai sosiaalihuoltolaissa) tulee erikseen mainita velvollisuus seurata lasten elinoloja ja hyvinvointia.

MLL pitää tärkeänä, että sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön sisällytetään kunnan velvoite tehdä hyvinvoinnin edistämisessä yhteistyötä kunnassa toimivien järjestöjen kanssa. Säännös voidaan sisällyttää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin.

Vaikutusten arviointivelvoite sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön

MLL pitää erittäin tärkeänä päätöksenteon ja toiminnan hyvinvointivaikutusten arviointia. Sosiaalihuoltolakiehdotuksessa ei kuitenkaan ole vaikutusten arviointia koskevaa säännöstä toisin kuin voimassa olevassa terveydenhuoltolaissa.

MLL katsoo, että on täysin välttämätöntä, että sosiaalihuoltoa koskevaan lakiin sisällytetään vaikutusten arviointivelvoite. Vaikutusten arviointia koskeva säännös voidaan sisällyttää joko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin tai sosiaalihuollon 2 lukuun.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa, joka koskettaa lapsia tai nuoria, on otettava ensisijaiseksi ratkaisuperusteeksi lapsen etu. Tämän velvoitteen toteuttaminen edellyttää päätösten ja toimien lapsivaikutusten arviointia, jotta lapsen etu asiassa saataisiin selville.

MLL korostaa, että lapsen edun ensisijaisuudelle perustuva päätöksenteko edellyttää lapsivaikutusten arvioinnin järjestämistä valtion ja kuntien hallinnossa, jotta ratkaisutilanteessa on käytettävissä tiedot eri vaihtoehtojen vaikutuksista lasten hyvinvointiin ja kasvu- ja elinoloihin.

MLL katsoo, että vaikutusten arviointia koskevassa sosiaali- ja terveydenhuoltolain tai sosiaalihuoltolain säännöksessä on erikseen mainittava kunnan velvollisuus arvioida päätösten ja toiminnan lapsivaikutukset.

Kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet (8 §)

MLL pitää tarpeellisena, että ehdotetun lain 8 §:ään lisätään kunnan velvollisuus huolehtia erityisesti heikompien ryhmien, kuten lasten, äänen esille tuomisesta ja näkemysten huomioon ottamisesta. Perustuslain 6 §:n 3 momentin ja lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lasten tulee saada ilmaista näkemyksensä kaikissa heitä koskevissa asioissa ja näkemykset tulee ottaa huomioon. Pelkkä maininta säännöksen perusteluissa ei ole riittävä varmistamaan tämän lapselle kuuluvan perus- ja ihmisoikeuden toteutumista käytännössä.

MLL pitää tärkeänä asiakkaiden ja kuntalaisten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen kaikilla tasoilla. Osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen tulee huomioida myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksessa. MLL korostaa asiakkaiden toimijuuden tukemista palveluissa. Asiakkaiden ja kuntalaisten omaehtoista aktiivisuutta avointen palvelujen, kuten perhekeskustoiminnan järjestämisessä tulee edistää ja tukea.

Sosiaalipalvelut (3 luku)

MLL pitää hyvänä 3 luvun kokonaisuutta. Luvussa määriteltäisiin sekä tuen tarpeet, joihin sosiaalihuollolla vastataan, että ne palvelut, joilla tarpeisiin vastataan.

MLL pitää tärkeänä, että perheillä on mahdollisuus saada sosiaalihuollon palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta ja että lastensuojelun tarvetta ehkäistään tehokkaasti. Kyse on varhaisen tuen tarjoamisesta ja ongelmien ennalta estämisestä. Monissa kunnissa on leikattu edistävän ja ehkäisevän työn resursseja ja painopiste on siirtynyt korjaavaan lastensuojeluun.

Tuen tarpeet ja niihin vastaavat sosiaalipalvelut (12 §)

MLL esittää, että tuen tarpeita koskevan luettelon 4) kohtaa muutetaan muotoon: ”Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta sekä muusta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta aiheutuvaan tuen tarpeeseen”: Perhe- ja lähisuhdeväkivallalla on oma sosiaalinen erityisluonteensa, joten on perusteltua, että perhe- ja lähisuhdeväkivalta mainitaan nimenomaisesti lakitekstissä.

Lapsen terveyden ja kehityksen turvaaminen (14 §)

Pykälän mukaan kunnan olisi järjestettävä lapselle ja hänen perheelleen viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet. Tämä olisi ns. subjektiivinen oikeus. Säätely vastaa nykyisin lastensuojelulaissa olevaa sääntelyä.

MLL pitää tärkeänä, että lasten terveyden, hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta tarpeelliset palvelut järjestetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöksen sisältyminen sosiaalihuollon yleislainsäädäntöön edistää varhaisempaa tuen saantia, koska tällöin ei tarvittaisi lastensuojelun asiakkuutta palvelujen saamiseen.

MLL esittää, että 14 §:ään lisätään sana ”hyvinvointi”: ”…lapsen terveyden, hyvinvoinnin tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet…”

Perhetyö (19 §), Kotipalvelu (20 §) ja Kasvatus- ja perheneuvonta (26 §)

MLL pitää perhetyön, kotipalvelun ja kasvatus- ja perheneuvonnan vahvistamista tärkeänä, jotta lasten ja perheiden kohtaamiin ongelmiin voidaan tarjota apua ja tukea nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja siten välttää ongelmien vaikeutuminen ja kasaantuminen. MLL toivoo ehdotettujen säännösten parantavan näiden palvelujen saatavuutta. Kotipalvelujen saatavuuden parantaminen on tärkeää, sillä lapsiperheiden on nykyisin hyvin vaikea saada kotipalvelua. Vuonna 1990 kotipalvelua sai 8,2 % lapsiperheistä ja vuonna 2012 enää 1,6 %.

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle, että se lisää resurssejaan ja tehostaa sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheneuvontaa ja vanhempainkasvatusta. Komitea on kehottanut myös lisäämään perheneuvontapalveluja eroa suunnitteleville vanhemmille.

Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta (27 §)

MLL pitää erittäin hyvänä, että lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvontatehtävä on sisällytetty kunnan järjestämisvastuulla oleviin tehtäviin. Tapaamispalveluja tarvitaan tilanteessa, jossa lapsen ja hänen vanhempansa välinen tapaaminen on määrätty järjestettäväksi valvottuna. Tällä hetkellä lasten yhdenvertaisuus ei toteudu, sillä tapaamispalveluja järjestetään vain osassa kuntia. Tällöin lapsen oikeus pitää yhteyttä hänestä erossa asuvaan vanhempaan saattaa jäädä toteutumatta kokonaan.

Muut sosiaalipalvelut ja tukitoimet (28 §)

MLL pitää hyvänä, että sosiaalihuoltolakiin siirretään nykyisin lastensuojelulakiin sisältyviä lasten ja perheiden palveluita ja tukitoimia. MLL toivoo muutoksen varhentavan tarpeellisten palvelujen ja tukitoimien saatavuutta, kun niiden saamiseksi ei tarvittaisi lastensuojelun asiakkuutta. Siirron myötä palveluja ja tukitoimia tarvitsevilla lapsilla ja perheillä tulee olla niihin vähintään yhtä vahva oikeus kuin aikaisemmin lastensuojelun asiakkaana olleilla lapsilla ja perheillä.

Asiakkaan asema ja oikeudet (4 luku)

Yksilön oikeusturvan näkökulmasta on tärkeä tietää, mihin sosiaalihuollon palveluihin hän on oikeutettu. MLL pitää hyvänä, että uudessa laissa on pyritty varmistamaan oikeusturva yhdenmukaistamalla tuen tarpeen määrittelyä ja velvollisuutta tuen saamisen selvittämiseen.

Keskeiset periaatteet (30 §)

Lakiehdotuksessa korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Säännösehdotukseen sisältyy kirjaus asiakkaan edun huomioon ottamisesta ensisijaisena periaatteena. MLL korostaa, että lasten ollessa asiakkaina palveluiden on oltava lapsinäkökulmasta suunniteltuja ja toteutettuja. Hyvän palvelun ja hyvän hallinnon toteuttaminen vaatii lasten kohdalla erityisiä järjestelyjä.

Pykäläehdotukseen on kirjattu, että erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen. MLL pitää ehdotettua muotoilua lapsen oikeuksien kannalta riittämättömänä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 momentin mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Pelkkä lapsen edun huomioon ottaminen ei ole riittävää, vaan lapsen etu on asetettava ensisijalle. Lapsen etua ei voi siten rinnastaa ”muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden” etuun.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa sosiaalihuollon asiakkaana olevan lapsen ja hänen erityistä tukea tarvitsevien vanhempiensa edut ovat ristiriidassa keskenään, on asia ratkaistava ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti. MLL esittääkin, että lapsen edun huomioon ottaminen kirjataan 30 §:ään seuraavasti: ”Lasta koskevissa päätöksissä, ratkaisuissa ja toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

Lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteuttaminen (32 §)

MLL esittää, että 32 § jaetaan kahdeksi pykäläksi, joista ensimmäinen koskee lapsia ja toinen muita erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita. Pykälään nyt kirjatut asiat vastaavat lapsenhuoltolakiin ja lastensuojelulakiin kirjattuja lapsen oikeuksia edistäviä ja turvaavia toimia. Ei ole perusteita ulottaa näitä asioita sellaisenaan myös aikuisiin. Erityistä tukea tarvitsevien aikuisasiakkaiden edun toteuttamiselle tarvitaan oma pykälä.

Lapsen mielipiteen selvittäminen ja edunvalvonta (36 §)

MLL korostaa, että lapsen edun selvittämisessä on keskeistä kuulla lapsen omat näkemykset. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. MLL pitää tärkeänä, että lapsen mielipiteen selvittämistä koskevaan velvoitteen toteutumisen seurantaan kiinnitetään erityistä huomiota.

Hyvinvointia edistävä neuvonta ja ohjaus (38 §)

MLL esittää, että pykälän 1 momentin loppuun lisätään virke: ”Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten neuvontaan ja ohjaukseen.”

Palvelutarpeen arviointi (42 §)

Lakiehdotuksen 42 § sisältää yleiset säännökset asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista. Esitetyt säännökset liittyvät lastensuojelulakiehdotuksen 26 §:ään, jossa ovat säännökset lastensuojeluasian vireille tulosta ja palvelutarpeen arvioinnista. Sosiaalihuoltolakiuudistuksen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on vahvistaa yleisiä sosiaalipalveluja, varhentaa tarpeenmukaisten palvelujen saatavuutta ja ehkäistä lastensuojelun asiakkuuden tarvetta.

MLL pitää tarpeellisena, että sosiaalihuoltolakiin sisällytetään lasten osalta omat säännökset palvelutarpeen arvioinnista. Lakiuudistuksen erityisenä tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen ja saamisen kynnystä sekä turvata tarvittava tuki lapsille ja perheille oikea-aikaisesti ilman lastensuojelun asiakkuutta. Uudistuksessa osa lastensuojelun avohuollon tukitoimista siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Sosiaalihuoltolakiehdotuksessa palvelutarpeen arvioinnissa lapsia ei ole erikseen mainittu, vaan lapsia koskevat säännökset sisältyvät vain lastensuojelulakiehdotuksen 26 §:ään.

Jotta lakiuudistuksen tavoite sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen vahvistamisesta ja lastensuojelun asiakkuuden tarpeen vähentämisestä toteutuisivat käytännössä, MLL pitää tarpeellisena lasten erityistä huomiointia palvelutarpeen arviointia koskevissa sosiaalihuoltolain säännöksissä. Muutoin voi käydä niin, että lastensuojelun asiakkuus on edelleen monissa tapauksissa käytännössä edellytyksenä lasten ja perheiden tuen saamiselle.

Monialainen yhteistyö ja oikeus saada virka-apua (46 §)

Pirstaleinen palvelujärjestelmä on kansalaisille vaikeasti hahmotettava ja se johtaa tarpeellisten palveluiden saannin viivästymiseen tai niiden ulkopuolelle jäämiseen. MLL katsoo että vanhemmuuden tukea voidaan parhaiten vahvistaa kehittämällä kuntien lapsi- ja perhepalveluita ns. perhekeskusmallin mukaisesti ja luomalla julkisen sektorin ja järjestöjen kanssa yhteistyönä matalan kynnyksen palvelu- ja tukimuotoja. MLL esittää perhekeskusmallin kirjaamista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin.

Omatyöntekijä (47 §)

Omatyöntekijä on erityisen tärkeä lapsen ja nuoren näkökulmasta. Omatyöntekijän nimeämisellä voidaan merkittävästi parantaa sosiaalihuollon vaikuttavuutta ja laatua. Tällä hetkellä ongelmana on, että lapsi tai nuori ja hänen perheensä saattaa olla useankin palvelun piirissä ja kohdata lukuisia ammattilaisia, mutta jäädä silti vaille vaikuttavaa tukea. Palveluissa on liiaksi vallalla kulttuuri, jossa asiakas lähetetään palveluista toiseen. Tällöin lapsi tai nuori joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan tilanteensa uudelleen eri ammattilaisille eikä luottamuksellista suhdetta pääse muodostumaan.

Vastuun jakautuminen monelle taholle voi myös tarkoittaa, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa ja -vastuuta lapsen tai nuoren tilanteesta ja avunsaannista. Omatyöntekijän avulla palveluissa voidaan myös paremmin huomioida koko perhe sen sijaan, että tuki kohdistuu vain yksittäiseen perheenjäseneen.

Lasten ja nuorten omatyöntekijöiltä edellytetään laaja-alaista sosiaalityön osaamista ja kykyä lasten ja nuorten kohtaamiseen.

Monet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneet kokevat ongelmiensa kuvaamisen ammattilaisille vaikeaksi. Yhteen tapaamiseen varattu aika on lapsen tai nuoren kannalta liian lyhyt. Myös perinteinen kasvokkain keskustelu voi tuntua vieraalta tavalta kertoa tunteistaan ja tilanteestaan. Usein lapsella on jonkinlainen ammattikontakti, mutta perheen todellisesta tilanteesta hän ei ole uskaltautunut avautua. Lapset ja nuoret tarvitsisivat myös ohjausta ja henkilökohtaista motivointia palveluihin hakeutumiseen. Lisäksi he tarvitsevat tietoa siitä mitä eri ammattilaiset tekevät, miten he voivat auttaa ja millainen salassapitovelvollisuus heillä on.

Asiakkaan hoidossa olevan henkilön tilanteen selvittäminen (49 §)

MLL pitää tärkeänä ehdotukseen sisältyvää lapsen huomioon ottamista ja tuen järjestämistä lapselle aikuisille suunnatuissa palveluissa. MLL esittää, että lapsen tuen tarve tulisi selvittää säännönmukaisesti aina, kun lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa sosiaalihuollon palveluja tai muita tukitoimia eikä pelkästään niissä tapauksissa, joissa arvioidaan hänen kykynsä huolehtia lapsesta heikentyneen. Kysymyksessä on sen varmistaminen, että lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon toteutuu.

Palvelujen laadun varmistaminen (6 luku)

Toimivan lainsäädännön lisäksi tarvitaan lainsäädännön toimeenpanoa, kuten tiedotusta ja muuta informaatio-ohjausta, laatusuosituksia ja riittäviä valvontamekanismeja. Kuntakohtaiset ja alueelliset erot lasten, nuorten ja perheiden palveluiden saatavuudessa ja laadussa ovat tällä hetkellä merkittävät.

Valtakunnallisen kehittämistyön, ohjauksen ja valvonnan merkitys on siten entisestään korostunut. MLL esittää huolensa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvien henkilöstövoimavarojen riittävyydestä sosiaali- ja terveysministeriössä (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa (Valvira) ja aluehallintovirastoissa. Henkilöstövoimavarojen riittävyys on keskeinen tekijä siinä, miten valtakunnallinen kehittämistyö, ohjaus ja valvonta toimivat. MLL korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelussa on varmistettava sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyön, ohjauksen, seurannan ja valvonnan voimavarojen riittävyys.

Omavalvonta (53 §)

MLL korostaa, että omavalvonta ei ole yksin riittävä keino lainsäädännön toteutumisen valvomiseksi. Jotta perheet saisivat lakiehdotuksessa tarkoitetut palvelut, MLL pitää välttämättömänä, että palveluiden toteutumista seurataan ja arvioidaan suunnitelmallisesti. MLL katsoo, että sosiaalihuollon palveluiden laadun turvaamiseksi tulee luoda tehokas seurantajärjestelmä, jossa seurataan, miten sosiaalihuollon palveluiden järjestämisessä noudatetaan lainsäädäntöä ja toiminnasta annettuja laatusuosituksia. Nämä säännökset on tarkoituksenmukaista sijoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin.

Oikaisuvaatimus (58 §)

MLL pitää tärkeänä, että oikaisuvaatimuksen tekemisen aikaa pidennetään nykyisestä 14 päivästä esityksen mukaiseen 30 päivään. Tämä vahvistaa sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvaa.

 

Esitysluonnos lastensuojelulain muuttamiseksi

Ilmoitusvelvollisuus (lastensuojelulain 25 §)

MLL kannattaa esitystä, että lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus laajennetaan koskemaan tullin, rajavartiolaitoksen ja ulosottoviranomaisen palveluksessa oleviin henkilöihin. MLL kannattaa myös esitystä, että ilmoitusvelvollisen henkilön velvollisuutta ilmoittaa suoraan poliisille lapseen kohdistuvasta väkivaltarikosepäilystä laajennettaisiin.

Lastensuojeluasian vireille tulo ja palvelutarpeen arviointi (26 §)

MLL pitää tärkeänä, että myös sosiaalihuoltolain palvelutarpeen arviointia koskevassa pykälässä (sosiaalihuoltolakiesityksen 42 §), on erityiset lasten palvelun tarvetta koskevat säännöksensä, jotta voidaan varmistaa yleisten sosiaalipalvelujen ensisijaisuus.

Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen (27 §)

Pykälässä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelun asiakkuuden alkamisajankohtaa niin, että asiakkuus alkaisi vasta, kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä on palvelutarpeen arvioinnin perusteella todennut lastensuojelun tarpeen. Periaatteellisella tasolla esitys on kannatettava, mutta se ei saa johtaa siihen, että lapsen tai perheen tarvitsemien palvelujen saatavuus heikkenee.

Lapsen kiireellinen sijoitus (38 §)

Lakiehdotuksessa esitetään lapsen kiireellisen sijoituksen edellytysten tiukentamista. Samalla kunnat velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että kriisitilanteessa on muitakin vaihtoehtoja turvata lapsen tilanne kuin sijoittaa lapsi pois omasta kodistaan. Ehdotuksen mukaan kiireellinen sijoitus voitaisiin jatkossa tehdä ainoastaan silloin, kun huostaanoton kriteerit täyttyvät ja lapsi on välittömässä vaarassa.

MLL pitää tärkeänä, että perheiden kriisitilanteissa tarvitsemaa apua ja tukea vahvistetaan. Ehdotetun säännöksen tavoite kiireellisten sijoitusten tarpeen vähentämisestä on kannatettava.

Kiireellisen sijoituksen edellytysten tiukentamisessa on kuitenkin ongelmana, että edellytykset saattavat nousta liian korkealle ja lapsen turvallisuus vaarantua. Tätä tulisi vielä lain jatkovalmistelussa arvioida.

MLL korostaa, että kiireellisen sijoituksen tarpeen arvioinnissa lapsen edun on oltava aina ensisijainen ratkaisuperuste. Lasta on arviointitilanteissa kuultava myös ilman vanhempien läsnäoloa. Lapsen kuulemiseen liittyviä käytäntöjä on kehitettävä ja jo kehitettyjä käytäntöjä otettava käyttöön. Tämä edellyttää myös riittävän osaamisen turvaamista lasten kuulemisen toteuttamisessa.

 

Kysymys sääntelymallin valinnasta

Lausuntopyynnössä pyydetään ottamaan kantaa kolmeen vaihtoehtoiseen sääntelymalliin. MLL kannattaa 3:tta vaihtoehtoa. Mallissa 3 nykyisen sosiaalihuollon asiakaslain asiakkaan kohtelua koskevat säännökset siirretään uuteen sosiaalihuoltolakiin ja tietosuojasäännökset uuteen lakiin sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. MLL:n käsityksen mukaan tämä sääntelymalli selkeyttää sosiaalihuollon säätelyä, vahvistaa asiakkaan asemaa ja kohtelua turvaavien säännösten merkitystä ja siten turvaa parhaiten sosiaalihuollon asiakkaiden aseman.

Sääntelyn toteutuminen käytännössä

MLL huomauttaa, ettei sosiaalihuoltolaissa ole kyse vain palveluiden järjestämisestä vaan myös jokaiselle kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertaisesta turvaamisesta. MLL huomauttaa, ettei uusi lainsäädäntö yksin takaa lain tavoitteiden toteutumista ja kiinnittää huomiota velvollisuuteen varmistaa sääntelyn toteutuminen käytännössä. Lain toimeenpano edellyttää riittäviä henkilöstövoimavaroja, moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön vahvistamista sekä toimintakulttuurien kehittämistä.

Pelkällä lain säätämisellä ei ole mahdollista saavuttaa siltä odotettuja vaikutuksia ja edistää hyvinvointia eivätkä lain tavoitteet toteudu itsestään. MLL pitää tärkeänä, että lain valmisteluvaiheessa mietitään yksityiskohtaisesti myös lain käytännön toteuttamiseen liittyviä haasteita ja päädytään sellaisiin sääntelyratkaisuihin, jotka johtavat siihen, että asiakas saa hänelle tarkoitetut palvelut.

MLL pitää välttämättömänä, että sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain muutosten voimaantulon yhteydessä lainsäädännöstä tiedotetaan selkeästi, saatetaan voimaan lain soveltamista koskeva ohjaus sekä huolehditaan lain noudattamisen valvontajärjestelyistä. Näihin on varmistettava lain toimeenpanon yhteydessä riittävät resurssit.

Kuntakohtaiset ja alueelliset erot lasten, nuorten ja perheiden palveluiden saatavuudessa ja laadussa ovat merkittävät. Valtakunnallisen ohjauksen ja valvonnan merkitys on siten entisestään korostunut. MLL pitää tärkeänä laatia valtakunnalliset ohjeet sosiaalihuoltolain soveltamiseksi. Soveltamisohjeet ovat tarpeen muun muassa lakiin sisältyvien avointen säännösten soveltamiseksi ja yhdenmukaisen käytännön saavuttamiseksi eri puolilla maata. Lain soveltamisen ohjaus on erityisen tärkeää, koska sosiaalihuollon palveluihin liittyvä jälkikäteinen oikeusturva on asiakkaan kannalta varsin tehoton.

MLL pitää välttämättömänä huolehtia sosiaalihuollon henkilökunnan riittävyydestä ja koulutuksesta edellytyksenä lainsäädännön toimivuudelle. Sosiaalihuollossa työskentelevien ammatillista osaamista tulee vahvistaa ja moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää. Kunnan tulee huolehtia lasten oikeusturvasta varmistamalla, että sosiaalihuollossa työskentelee riittävä määrä päteviä sosiaalityöntekijöitä.

MLL pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta koskevan lain säännökset sovitetaan yhteen sosiaalihuoltolain kanssa. Tämä tukee lain tavoitteiden suunnitelmallista ja mahdollisimman kokonaisvaltaista toteutumista.

 

Helsingissä 18.6.2014

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.