Mikä on lapsen etu?

Miten lapsen etu määritetään? Entä miten lapsen edun periaate saadaan toteutumaan käytännössä?

Lapsen etu ei ole mielipidekysymys. Se muodostuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyistä oikeuksista.

Lapsen edun ensisijaisuus sekä lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen kuuluvat sopimuksen yleisperiaatteisiin, jotka on otettava huomioon kaikissa lapsia koskevissa ratkaisuissa.

Lapsen edun tarkoitus on varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Lapsen oikeuksien sopimuksen ja sitä kautta Suomen lain mukaan lapsen etu on asetettava ensisijalle kaikissa lapsia koskevissa sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa. Lapsen edun pitäisi ohjata myös vanhempien ja lapsen muiden huoltajien toimintaa.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen etu ei ole vain yksi päätöksenteossa huomioon otettava seikka, vaan se on korkeammalla sijalla päätösharkinnassa kuin vanhempien, muiden aikuisten tai suuren yleisön edut. Lapsen edun vahvaa asemaa puoltaa lapsuuteen liittyvät erityispiirteet kuten riippuvuus aikuisista, aikuisia heikompi asema ja äänioikeudettomuus. Jos lasten etua ei korosteta, se jätetään usein huomioimatta, komitea toteaa.

Etu pitää arvioida

Lapsella on oikeus siihen, että hänen etunsa arvioidaan. Tämä koskee niin tilanteita, jossa tehdään yhtä lasta tai lapsiryhmää kuin yleisesti lapsia koskevia päätöksiä. Lainsäädäntöä on tulkittava lapsiystävällisellä tavalla. Aina, kun tehdään lapsiin vaikuttavia päätöksiä, on arvioitava niiden myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Päätöksen perusteluista on käytävä ilmi, mitä on pidetty lapsen etuna sekä millä perustein ja miten etua on punnittu.

Lapsivaikutusten arvioinnilla voidaan ennakoida päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin ja kehitykseen. Arvioinnissa tarkastellaan niiden lasten tilannetta, oloja ja tarpeita, joita päätös koskee. Välittömien vaikutusten lisäksi on tunnistettava myös ratkaisun välillisiä vaikutuksia. Tarkastelun lähtökohtana ovat lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet. Lapsen edun sisältö on määriteltävä tapauskohtaisesti.

Vaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia menettelytapoja ja -käytäntöjä. Mitä isommasta päätöksestä on kysymys, sitä perusteellisempi arviointi tarvitaan. Lasten kuuleminen on tärkeä osa arviointia ja se toteutetaan lasten ikään sopivalla tavalla.

Oikeus kehittymiseen

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan valtion on taattava lapsille henkiinjäämisen ja kehittymisen mahdollisuudet mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsen kehitykselle olennaisia ovat perhe ja muut arjen kasvuympäristöt, kuten varhaiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt sekä vuorovaikutussuhteet näissä kaikissa.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan kehittyminen on ymmärrettävä laajasti: se käsittää ”lapsen fyysisen, henkisen, hengellisen, moraalisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen”. Komitea korostaa, että kyse ei ole vain lapsen kehityksen varmistamisesta aikuisuutta varten vaan myös parhaiden mahdollisten olosuhteiden järjestämisestä lapsuudessa. Lapsella on oikeus olla lapsi.

Lähtökohtana on, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Julkisen vallan on tuettava vanhempia ja annettava vanhemmille tukea kasvatustehtävässä. Lapsen kehityksen kannalta olennaisia ovat sopimuskohdat, jotka koskevat lapsen oikeutta riittävään elintasoon, terveyteen ja sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen sekä vapaa-aikaan ja leikkiin. Myös sopimuksen määräykset, joiden tarkoituksena on suojella lasta väkivallalta ja hyväksikäytöltä, ovat keskeisiä.

Varhaiskasvatus, koulu, vapaa-ajan palvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat olennaisia niin suotuisan kehityksen turvaamisessa kuin lapsen kasvun epäkohtien korjaamisessa.


Lapsen etua ei ymmärretä

Lapsen etuun vedotaan usein. Käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu. Lapsen etu ei ole mielipidekysymys, vaan sen tulee perustua lapsen oikeuksien toteutumisen kokonaisvaltaiseen arviointiin.

Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. Lapsen edun käsite on ymmärretty lapsen oikeuksien sopimusta suppeammin. Meillä lapsen edun käsite rajataan edelleen usein lapsenhuoltolain mukaiseen määritelmään, jossa lapsen edun käsite rajoittuu lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen perheympäristössä.

Komitea on kehottanut Suomea varmistamaan, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon lainsäädännössä, hallinnossa ja oikeudenkäynneissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa päätöksissä ja toimissa. Lapsen etu on sisällytettävä lapsia koskevaan lainsäädäntöön laajana käsitteenä, joka perustuu lapsen oikeuksien sopimuksen koko sisältöön.

Lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksena on mahdollistaa, että lapsen etu voidaan ottaa ensisijaisena kriteerinä huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. Tämä edellyttää, että vaikutusten arviointi toteutetaan riittävän varhaisessa vaiheessa valmistelua. Se edellyttää myös sitä, että arvioinnin tulokset otetaan huomioon päätöksen jatkovalmistelussa ja päätöksenteossa. Näin ei ole valitettavasti tehty, kun on päätetty esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja koulutukseen tehdyistä leikkauksista.

Lapsiin ja perheisiin kohdistuvia päätöksiä on tarkasteltava myös kokonaisuutena. Viime aikoina on esimerkiksi päätetty huomattavista maksukorotuksista sekä toimeentuloetuuksien ja palveluiden leikkauksista, joiden kokonaisvaikutukset lapsiperheiden toimeentuloon ovat huomattavat. Näiden päätösten yhteisvaikutuksia ei ole millään tavoin arvioitu.

Myönteistä on, että hallitus on luvannut ottaa käyttöön lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin. Hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman yhtenä tarkoituksena on tukea vaikutusten arvioinnin käyttöönottoa.

 

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 2/2016 -lehdessä

Esa Iivonen

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Aiheeseen liittyvät

Lapsen oikeudet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *