Puhu rahasta

Pienellekin lapselle kannattaa puhua rahasta. Parhaiten se onnistuu konkreettisten esimerkkien ja leikin varjolla. Lasta ei kuitenkaan saa kuormittaa taloudellisilla huolilla.

Usein ajatellaan, että rahankäyttö opitaan itsestään, mutta niin ei ole. Lapsi tarvitsee myös tässä aikuisen ohjausta. Tutkimusten mukaan vanhempien rahankäyttötavat ja tyyli puhua rahasta periytyvät.

Monille suomalaisille raha on edelleen tabu, ja varsinkin rahavaikeuksista puhuminen koetaan nolona, hävettävänä ja ahdistavana. Myöskään varallisuuden osoittamista tai esimerkiksi toisen palkan kysymistä ei katsota hyvällä. Toisaalta nykyään on yhä enemmän niitä, jotka joutuvat pinnistelemään saadakseen rahat riittämään.

– Rahasta keskusteleminen koetaan usein parisuhteessakin vaikeaksi. Rakkauden huumassa herkästi ajatellaan, että kaikki hoituu itsestään, mutta arjessa tulee helposti ristiriitoja, jos olennaisista rahankäyttöön liittyvistä asioista ei ole sovittu. Siksi on tärkeää sopia jo yhteen muutettaessa, miten laskut maksetaan ja kuka vastaa mistäkin menoista, painottaa tutkimuspäällikkö Anu Raijas Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Raha-asiatkaan ole mustavalkoisia. Ero, sairastuminen, läheisen kuolema tai työttömäksi jääminen voivat mullistaa kenen tahansa talouden. Lapselle on hyvä kertoa avoimesti, jos rahasta on tiukkaa, ja että jotain hankintaa joudutaan lykkäämään, mutta rahahuolia ei saa sälyttää lapsen harteille. Kun rahasta jutellaan avoimesti, syyllistämättä ja moralisoimatta, siitä ei tule kiellettyä aihetta.

Mieliteko voi odottaa

– Lapselle on hyvä opettaa, että mieliteko on eri asia kuin todellinen tarve. Kaikkea ei tarvitse saada heti, vaan menoja joutuu priorisoimaan. Asumiskulut on pakko maksaa ajoissa, ettei joudu ulos asunnosta, mutta uutta lelua tai tablettia voi hetken odottaa, painottaa neuvonnan johtaja Teija Jerkku Marttaliitosta.

Isoa hankintaa kannattaa punnita huolella. Silloin ostos myös tuntuu palkitsevammalta. Lisäksi lapselle voi kertoa, kuinka paljon pitää tehdä töitä, että saa esimerkiksi uuden takin tai nukkekodin.

– Jos rahasta puhutaan hyvään henkeen ja rakentavasti, lapsikin oppii suhtautumaan siihen positiivisesti. Vaikka perheessä olisi taloudellisesti tiukkaa, vanhemmat voivat näyttää lapsille, että silloinkin on hyvän käytännön mukaista neuvotella ja sopia uusista eräpäivistä laskuttajan kanssa.

Jos vanhemmat välttelevät laskujen avaamista, lapsi oppii, että niin voi toimia. Rahasta keskusteleminen vähentää myös riskiä joutua aikuisena talousvaikeuksiin ja vippikierteisiin.

Vaikka perheessä olisikin ylimääräistä rahaa, on hyvä, ettei lapsi kaikkea saa valmiina, vaan oppii ponnistelemaan ja asettamaan tavoitteita.

Kauppaleikkejä pienen kanssa

Alle kouluikäiselle voi opettaa kolikoiden ja seteleiden tunnistamista ja kertoa, että kaupassa pitää maksaa, eikä silti saa aina kaikkea haluamaansa.

– Pieni lapsi ajattelee hyvin konkreettisesti ja voi kuvitella, että raha tupsahtaa käsiin seinällä olevasta automaatista tai kaupan kassalta ja että uusia leluja voi ostaa milloin vain. Samoin 4-vuotias voi kokea kasan kahdenkymmenen sentin kolikoita arvokkaampana kuin viiden tai kymmenen euron setelin, sillä kolikoita on määrällisesti enemmän ja ne saattavat lapsen silmissä näyttää jännittävimmiltä kuin paperi, kuvailee Anu Raijas.

Lapselle kannattaa kertoa, että vanhemmat käyvät töissä ja saavat siitä rahaa. Osa rahoista menee välttämättömiin kuluihin, kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin ja jäljelle jäävällä summalla voidaan esimerkiksi harrastaa tai matkustaa.

Pienen lapsen kanssa voi harjoitella ostosten tekemistä esimerkiksi jäätelökioskilla tai leikkimällä kauppaa. Jo taaperot näkevät mainoksia lastenohjelmien välissä ja lapsi iskee kaupassa herkästi silmänsä mieluisiin tavaroihin. Uhmaikäinen lapsi saattaa heittäytyä kaupan lattialle saadakseen tahtonsa läpi, mutta silloinkin vanhempien on tärkeää vetää rauhallisesti rajat. Kauppareissut ovatkin hyvä hetki opettaa talousajattelua.

Koululainen opettelee säästämistä

Kouluiässä lapsi oppii laskemaan, päättelemään ja tunnistamaan numeroita. Hän voi tehdä pieniä itsenäisiä ostoksia. Jos lapsi haluaa uuden tabletin tai polkupyörän, voidaan sopia, että hän säästää osan rahoista itse. Samalla lapsi motivoituu uuden tavaran hankintaan ja oppii ymmärtämään sen arvon.

Tapoja säästämiseen voivat olla viikkoraha sekä isovanhempien, kummien tai sukulaisten antamat synttärilahjarahat, yläasteikäisillä myös mahdollinen kesätyö.

– Nykyään raha on yhä useammin näkymätöntä, kun korttimaksamisen lisäksi mukaan on tullut esimerkiksi mobiili- eli matkapuhelimella maksaminen. Kun tämän ajan lapset ovat aikuisia, konkreettista rahaa ei ehkä enää olekaan. Siitä huolimatta raha menee tililtä, Anu Raijas toteaa.

”Mutta kun muutkin…” Sosiaalinen paine tulee tutuksi kouluiässä. Lapset vertailevat herkästi, millaisia vaatteita ja kännyköitä kenelläkin on tai missä on käyty lomamatkoilla. Vanhempien onkin tärkeää opettaa lapselle, että raha ei ole ihmisarvon mittari eikä ketään saa syrjiä vähävaraisuuden vuoksi. Huonossa tapauksessa rahasta tulee kiristämisen ja vallankäytön väline, mitä se ei koskaan saisi olla. Lapset oppivat käyttäytymisen tässäkin tapauksessa aikuisilta.

Raijaksen mielestä viikkoraha voisi olla vastikkeellista. Kun lapsi tekee vaikkapa jonkun kotityön, hän voi saada siitä muutaman euron.

– Yläasteikäinen voi jo päästä kesätöihin ja hankkia omia tienestejä. Hän ei kuitenkaan ole täysivaltainen toimija rahamarkkinoilla eikä voi allekirjoittaa esimerkiksi lainapapereita.

Nuorelle neuvoja menojen seuraamiseen

Aikuistuvalla nuorella raha-asiat liittyvät itsenäistymiseen ja oman kodin perustamiseen. Jos nuori vielä asuu kotona, hänen kanssaan voi jutella siitä, mitä asuminen ja eläminen maksavat.

Myös pikavipeistä on hyvä varoittaa etukäteen, vaikka velkaa voi ottaa vain täysi-ikäinen.

Nuoren kanssa kannattaa jutella siitä, mitä tapahtuu, jos laskuja ei pysty maksamaan ja kannustaa seuraamaan omia menoja. Menojen seuraamiseen on olemassa erilaisia sovelluksia, kuten Penno, mutta saman asian ajaa ruutuvihko tai excel-taulukko.

– Nuori saattaa yllättyä siitä, kuinka ison osan rahoista nielaisee vuokra, ruoka, sähkölasku ja vessapaperi, koska vanhempien luona asuessa sellaisia asioita ei tarvitse ajatella, Anu Raijas sanoo.

Nuorella haasteita taloudenhallintaan tuovat opiskelu ja pienet tulot. Itsenäistyminen tapahtuu asteittain ja erehdykset ovat inhimillisiä. Ei ole tavatonta, että jääkaapin tyhjentyessä nuori tulee lapsuudenkotiin syömään tai että tili ammottaakin tyhjyyttään vuokranmaksupäivänä.

– Kotoa muuttaessa tulee väistämättä asioita, joita ei ole osannut huomioida. Pitää tehdä vuokrasopimus, ottaa vakuutuksia ja täyttää lomakkeita. Nuorta saatetaan helposti ohjata luukulle toiselle, mikä saattaa turhauttaa. Vanhempien kanssa voi käydä yhdessä läpi, mistä voi hakea apua, Teija Jerkku kertoo.

Nuori voi kokea rahaongelmat hävettävinä. Siksi vanhempien kannattaa korostaa, että niissä ei ole mitään hävettävää ja että mitä varhaisemmin hakee apua, sitä helpommin asiat selviävät. Avun hakeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

Asiantuntijat: neuvonnan johtaja Teija Jerkku Marttaliitosta ja tutkimuspäällikkö Anu Raijas Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

 


Näin meillä

Lapsella on ollut käyttörahaa siitä asti, kun koulu alkoi. Rahaa on kertynyt esimerkiksi syntymäpäivinä, kotitöistä tai vaikka viemällä pullot kauppaan. Eniten keskustelua syntyy siitä, päättääkö lapsi itse rahojensa käytöstä. Kavereiden kanssa lapsi saattaa puhua peleistä, joita sitten olisi pakko saada. Toistaiseksi on onnistuttu pitämään järki mukana. On keskusteltu esim. siitä, miten monta käytettyä peliä yhden uuden hinnalla saisi. Joskus lapsi on saanut ostaa kaupasta halpaa roinaa ja huomannut itsekin, ettei se kestä. Säännöt rahankäytöstä ovat olleet alusta asti samat. Rahaa ei lainata tai anneta kavereille eikä mielellään osteta karkkia tai muuta kavereille, ainakaan paljon.

Aki, lapsi 10 v

Lapsilla ei ole koskaan ollut viikkorahaa, eivätkä isommat sitä oikeastaan ole pyytäneetkään. Lapset tietävät, että rahaa ei ole paljon. Poika säästi rippirahansa saadakseen haluamansa huilun musiikkiharrastukseen. Pienemmillä on ollut enemmän mielihaluja. Yleensä olen maininnut hinnasta ja sanonut, että jos vielä jonkun ajan päästä tuntuu samalta, niin mietitään sitten. Yleensä ne ovat unohtuneet. Kysyin kerran viikkorahasta 9-vuotiaalta, joka sanoi, että mihin hän sitä tarvitsisi. Äiti ostaa ruokaa, vaatteet ja karkkia.

Minna, lapset 19, 17, 9 ja 5 v

Meillä on kotona opetettu, että rahaa pitää käyttää harkiten. Olin jotain 15 vuotta, kun minulle avattiin oma käyttötili. Säästötilini rahat eivät ole käytössäni, mutta käyttötiliäni saan käyttää. Minusta vanhempien olisi tärkeätä ohjata lapsia ja nuoria siinä, että raha tulee tavalla tai toisella ansaita ja että omat hommat ja velvollisuudet täytyy hoitaa. Kouluissa voisi myös enemmän puhua järkevästä säästämisestä tai sijoittamisesta. Se on iso ongelma, kun monilla on jo alle 20-vuotiaana velkaa.

Kata, 17 v

 

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2017 -lehdessä.

Marjo Hentunen

Kirjoittaja

Johanna Sarajärvi

Kuvittaja

Lue koko lehti

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.