MLL-blogi

Blogissa MLL:n asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista asioista, ottavat kantaa ja herättävät keskustelua.

Vajaan prosenttiyksikön vahvempaa – onko väliä?21.6.2017 12:33


Alkoholilain uudistuksen käsittelyn piti siirtyä yli kesän, mutta siitä syntyikin yllättäen juhannusviikolla sopu. Uudistus on osa norminpurkutalkoita, joten myynnin rajoituksia poistetaan. Vähittäiskaupassa myydään jatkossa vahvempia juomia. Saatavuus kasvaa huomattavasti, kun myyntipaikkojen määrä moninkertaistuu ja myyntiajat pitenevät.

Tuskin mikään herättää Suomessa niin paljon tunteikasta keskustelua kuin alkoholi. Keskustelusta voisi päätellä, että uudistus on kansan enemmistön vahva tahto vähentää turhaa holhousta. Kyse taitaa kuitenkin olla äänekkäästä vähemmistöstä, sillä ainakin 2016 tehdyn mielipidekyselyn mukaan valtaosa, 58 % suomalaisista, pitää nykyistä alkoholipolitiikkaa sopivana tai toivoisi sen tiukentamista. 

Muutos juomien vahvuudessa 4,7:stä 5,5:een prosenttiin ei tunnu kummoiselta. THL:n asiantuntijoiden arvio kuitenkin on, että kun vahvempia juomia on helposti tarjolla, kokonaiskulutus kasvaa, tässä tapauksessa kuudella prosentilla.

Kulutuksen lisääntyminen näkyy nopeasti kansanterveydessä. Jo kuuden prosentin kasvu tarkoittaa 145 alkoholiperäisen kuoleman ja varovaisesti arvioituna ainakin 1 500 sairaalahoitojakson vuosittaista lisäystä. Tämä kaikki on päättäjien tiedossa, mutta silti uudistus halutaan toteuttaa.

Alaikäisten nuorten alkoholinkulutus on ollut koko 2000-luvun ajan laskussa. Tätä hyvää kehitystä halutaan horjuttaa tuomalla kauppoihin limuviinat, jotka kansainvälisen kokemuksen mukaan ovat olleet erityisesti nuorten mieleen.

Ei voi kuin ihmetellä, että lakimuutosta viedään läpi, vaikka se on ristiriidassa sekä sote-uudistuksen säästötavoitteiden, hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspoliittisen tavoitteiden, että perustuslain kanssa. Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä ja tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Lakimuutoksesta annetuissa lausunnoissa suurimpana puutteena tulikin esiin, että lapsi- ja perhevaikutusten arviointi on (taas kerran) jäänyt tekemättä, vaikka se on kirjattu Sipilän hallituksen ohjelmaan.

On selvää, että lasten kannalta uudistus on huono asia. Juominen on ”kotiutunut” eli tullut osaksi perheiden arkea. Joka kymmenes suomalaislapsi varttuu jo nyt perheessä jossa vanhempien päihteidenkäyttö aiheuttaa lapsille eriasteisia haittoja.

Lapselle vanhempien runsas alkoholin käyttö tarkoittaa usein epävarmuutta ja huolta vanhemmasta, levottomuutta, riitoja ja arvaamatonta käytöstä, arkirutiinien puutetta sekä salailua ja häpeää. Ongelmat kotona heijastuvat kouluun, harrastuksiin ja kaveripiiriin.  Pahinta on, että alkoholin haitoista kärsivät lapset jäävät yksin, sillä lapset eivät läheskään aina tiedä kenelle voisivat huoliaan purkaa. Tavallista on myös, että lapsi häpeää eikä kerro kenellekään.  

Alkoholilain uudistus kertoo paljon tämän hetken päättäjien arvoista. Kun puntarissa on lapsen hyvinvointi ja aikuisen mielihyvä tai kansalaisten terveys ja joidenkin yritysten etu, vaaka kallistuu aikuisten ja bisneksen puolelle. 

Uudistuksen yhteydessä on puhuttu jopa omantunnon kysymyksestä. Joka tapauksessa kyseessä on tietoinen päätös heikentää hyvinvointia ja myös lasten oikeutta huolenpitoon ja hyvään elämään.


Liisa Partio
johtava asiantuntija, kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 21.6.2017 14:40

Kommentoi (2 kommenttia)

Lomalla vahvaksi2.6.2017 13:27


Lukuvuoden viimeisen laulun kajahtaessa soimaan kevätjuhlassa, humisee päässä helpotus. Edessä on pitkä loma. Loma joka-aamuisesta jännityksestä: Vastaako kukaan tervehdyksiin, puhuuko päivän aikana mitään, tai suostuuko pariksi ryhmätöitä tehdessä? Joutuuko roikkumaan puoliväkisin muiden mukana välitunnilla, vai päätyykö seisomaan pitkät minuutit pihan laidalla yksin. Jättääkö koululounaan väliin, vai syökö sen nopeasti hotkien autiossa pöydässä?

Kroonista ulkopuolisuutta koulussa kokevat lapset ja nuoret joutuvat viettämään valtaosan arkielämästään paikassa, jossa tuntevat olonsa epämukavaksi. Kesäloma antaa vapautuksen päivittäisestä kelpaamattomuuden kokemuksesta, mutta ahdistavia ajatuksia ja pelkoja tulevasta puretaan loma-aikanakin Lasten ja nuorten puhelimen palveluissa.

Erityisesti tulevat siirtymät, esimerkiksi yläkoulun aloittaminen mietityttävät lapsia, jotka eivät ole alakouluaikanaan kokeneet tulleensa hyväksytyksi ryhmässänsä. Monesti yhteyttä ottava lapsi tai nuori on kokemuksensa kanssa yksin. Vaikeneminen johtuu paitsi kelpaamattomuuden aiheuttamasta häpeästä, myös siitä, että kokemuksia on vaikea pukea aikuisille sanoiksi. Ulkopuolellejättäminen ei aina täytä suoran tai epäsuorankaan kiusaamisen tunnusmerkkejä ja siihen on vaikea puuttua. Toiset lapset eivät välttämättä suoraan sulje pois porukasta, mutteivät myöskään osoita kiinnostusta lapsesta, saati sitten auta tai pyydä liittymään mukaan. Se saa olon tuntumaan jatkuvasti epämukavaksi ja kokemuksen itsestä kömpelöksi ja ohueksi.  

Kouluille on luotu malleja vahvistamaan lasten sosiaalisia taitoja ja kaverisuhteita. Tärkeää olisi, että kaveritaitojen vahvistamisesta kiinnostuisivat myös vanhemmat – erityisesti ne, joiden lapset eivät koe ulkopuolisuutta koulussa. Vanhemmilla, joiden lapset eivät toiminnallaan tue toisten lasten ryhmään liittymistä, on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa ympärillä olevien lasten ja nuorten mielenterveyteen, osoittamalla kiinnostusta lasten välisistä suhteista ja vastuuttamalla toimintaan.

Lasten kanssa tulisikin säännöllisesti käydä keskustelua: Onko koulussa joku, joka on aina yksin välitunneilla? Syökö joku yksin ruokalassa? Jutellaanko kaikkien kanssa? Otetaanko kaikkien jutut huomioon? Oletko sinä joskus tuottanut epämukavaa oloa toiselle? Onko joku pahoittanut mielensä sinun toimestasi? Miten sinä voisit toimia toisin? Rohkaisisitko mukaan? Katsoisitko ystävällisesti, huomioisitko?

Nuorten mielenterveysongelmat ovat suomalainen kansantauti. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat yleisimpiä taustasyitä Lasten ja nuorten puhelimen palveluihin yhteyttä ottaneilla nuorilla, jotka kärsivät voimakkaista masennus- ja ahdistusoireista.

100-vuotiaan Suomen tulevaisuuden tekijät aloittavat ansaitut lomapäivänsä tällä viikolla. Loma on hyvää aikaa vanhemmille vaatia ja rohkaista lapsiaan kasvamaan tarpeeksi vahvoiksi huomioimaan muita!


Tatjana Pajamäki
Auttavien puhelinten päällikkö


Kommentoi (0 kommenttia)

Sitä pienet perässä, mitä isot mediankäyttäjät edellä30.5.2017 12:55


Mediankäyttö ilahduttaa ja askarruttaa perheiden arjessa ja saa aikaan erilaisia kohtaamisia. Kirjojen, sanomalehtien ja television ohella digitaaliset laitteet kuten tabletit ja älypuhelimet ovat vakiintunut osa monen lapsiperheen arkea ja helpottavat esimerkiksi arjen käytännöistä sopimisessa. Monissa kodeissa käydäänkin päivittäin keskusteluja mediankäytöstä.

Useimmiten tapetilla ovat lasten mediankäyttö ja siitä huolehtiminen. Pienten mediankäyttäjien lisäksi aikuisten media-arkea kannattaa silloin tällöin tarkastella. Kuten monessa muussakin asiassa, toimivat isommat perheenjäsenet mallina myös tässä. Lapsia kiehtovat monenlaiset sisällöt, mutta he oppivat mediankäytön malleja ennen kaikkea perheen aikuisilta, vanhemmilta sisaruksilta ja muulta lähipiiriltä. Median parissa ensiaskeleita ottava lapsi omaksuu tapoja seuraamalla perheenjäsenten toimintaa ja reaktioita laitteiden parissa.

Perheen aikuiselle tarjoutuukin oiva tilaisuus tuijottaa hyvällä omallatunnolla tovi omaan napaan ja pohtia aika ajoin omia mediankäyttötapoja ja -malleja sekä erilaisten laitteiden läsnäoloa arjessa. Kotien mediakasvatus ja lasten mediataitojen tukeminen kumpuavat aikuisten mediasuhteesta, joka on käsitteenä monisyinen. Se viittaa esimerkiksi yksilön tapaan käyttää mediaa eri tarkoituksiin. Lisäksi se viittaa median parissa syntyvien näkemysten muotoutumiseen sekä yleisesti siihen asenteeseen, jolla median erilaisiin muotoihin ja ilmiöihin suhtaudutaan.

Mediasuhdetta määrittävät myös omat mediataidot ja kiinnostuksen kohteet, yksilölliset kokemukset mediasta eri ikäkausina ja elämäntilanteissa. Suhtautumisemme median mahdollisuuksiin ja haasteisiin voi vaihdella myös toimiessamme eri ympäristöissä päivän mittaan. Millaisia ajatuksia ja käyttötapoja liitämme mediaan ja sen hyötyihin tai haasteisiin kotona, työpaikalla, harrastuksissa tai vaikkapa mummolassa?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Media meidän perheessä -esitteeseen on koottu lisää hyödyllisiä kysymyksiä, joiden avulla aikuiset voivat pohtia omaa median käyttöään ja mallia, jota lapselle arjessaan antavat. Esimerkiksi seuraavat oppaasta poimitut pohdinnat auttavat vanhempia pohdintoihin virittäytymisessä.

  • Millaista oma mediankäyttösi on ollut parin viimeisen viikon aikana?
  • Minkä verran katsot televisiota, olet tietokoneella, tabletilla tai puhelimessa lapsen läsnä ollessa? Miten arvelet, miten lapsi kokee sen?
  • Oletko huomannut oman mediankäyttösi vaikuttavan lapseen tai perhe-elämään? Viekö se aikaa yhteiseltä tekemiseltä vai tarjoaako se mahdollisuuksia yhdessäoloon ja rentoutumiseen?

Mediankäyttötapojen lisäksi aikuiset toimivat mallina myös muita huomioivasta ja kunnioittavasta sosiaalisen median käytöstä. Somessa perheen arkea kuvin tai päivityksin jakava vanhempi voi kasvattaa lapsen ja nuoren mediataitoja sekä ymmärrystä digitaalisista oikeuksista esimerkiksi kysymällä lupaa asioiden jakamiseen lapselta itseltään ja toimimalla tämän toiveen mukaisesti. Lapsi peilaa aikuisen mallia suhtautua mediaan ja digitaalisiin laitteisiin, mutta myös sitä, miten aikuinen kohtaa ja kohtelee toisia ihmisiä mediassa. Ajatuksia lapsia ja nuoria huomioivasta somekäyttäytymisestä kannattaa vaihtaa myös muiden aikuisten kanssa lasten ja nuorten digitaalisten oikeuksien edistämiseksi.
 

Rauna Rahja
Mediakasvatuksen suunnittelija

Media meidän perheessä -esite


Kommentoi (0 kommenttia)

Onko vapaaehtoistyöllä tulevaisuutta Sote-Suomessa?16.5.2017 09:33


Jos kysyy päättäjältä, tai melkein keneltä tahansa kansalaiselta, mitä hän ajattelee vapaaehtoistyöstä, vastaus on lähes aina sama: onhan se valtavan tärkeää työtä. Vapaaehtoistoiminnan, talkootyön ja naapuriavun on sanottu jopa kannattelevan koko yhteiskuntaa.

Valitettavasti arvostus ei läheskään aina näy teoissa. Viimeisin esimerkki puheiden ja tekojen ristiriidasta on järjestöjen auttamistyön huomiotta jättäminen sote- ja maakuntauudistuksessa.    

Tutkimustenkin mukaan yhteiskunta, jossa on laajaa vapaaehtoistoimintaa, on vakaampi ja toimivampi. Kaikille avoin toiminta, jota tehdään palkatta ja omasta vapaasta tahdosta muiden hyväksi, edistää ihmisten luottamusta omaan yhteisöön. Se lisää kykyä toimia yhdessä ja ottaa vastuuta, antaa mahdollisuuksia tehdä jotain merkityksellistä ja lisää tunnetta siitä, että on tärkeä ja pystyvä, täysivaltainen kansalainen.

Tunne osallisuudesta tai avun saamisesta tuottaa hyvinvointia, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Toinen puoli on valtava kansantaloudellinen merkitys. Se syntyy siitä, että vapaaehtoistyö koskee niin laajaa joukkoa. Yli kolmannes suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Panostuotossuhdekin on kohdallaan: vapaaehtoistoimintaan sijoitetut eurot palautuvat noin 6,5-kertaisina. Pelkästään sosiaali- ja terveysalalla on mukana noin puoli miljoonaa vapaaehtoista, joiden työpanos vastaa 21 000 henkilötyövuotta. Vapaaehtoistyö on erittäin kustannustehokas tapa lisätä hyvinvointia.

Edellä sanotussa ei ole mitään uutta, joten ei voi kuin ihmetellä, miten on mahdollista, että järjestöjen auttamistyö pystyttiin sote- ja maakuntalakiesityksiä kirjoittaessa ohittamaan? Siitäkin huolimatta, että järjestöt ovat asiasta aktiivisesti sekä valmistelijoita että päättäjiä muistuttaneet. 

Jos asia etenee tämän hetken suunnitelman mukaan, se tarkoittaa, että järjestöjen nykyisin tarjoama vertaistuki ja muu matalan kynnyksen apu voivat supistua merkittävästi. Jotkut toiminnot voivat loppua kokonaan.

Syynä on se, että vapaaehtoistyötäkään ei voi ylläpitää ilman resursseja. Jotta vapaaehtoistoimintaan on helppo osallistua, tarvitaan ohjausta, koulutusta ja rakenteita. Varmistaakseen vapaaehtoisille riittävän tuen, järjestöt tarvitsevat julkisia avustuksia. Tähän asti sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat saaneet rahoitusta paitsi STEA:lta (aikaisemmin RAY) myös kunnilta. Koska sote-palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle, kunnissa ei enää varauduta sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvän järjestötyön tukemiseen.

Maakunnalta taas ei ole odotettavissa rahoitusta, koska lakiesityksen mukaan maakunnan tehtäviin ei kuulu yhteistyö järjestöjen kanssa. Hyvinvointia tukevaa, ennaltaehkäisevää työtä tekevät järjestöt uhkaavat siis pudota kuntien ja maakuntien väliin ja jäädä ilman rahoitusta. 

Jos näin käy, eli STEA:n avustusta täydentävää rahoitusta ei turvata, saattavat monet lapsiperheidenkin tukimuodot jäädä historiaan. Esimerkiksi lastenhoitajien välittäminen tai perhekummien ohjaaminen voi loppua.

Onneksi asia on vielä korjattavissa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa tehdä lakitekstiin muutos, joka velvoittaa myös maakunnat yhteistyöhön järjestöjen kanssa.  Se on hyvä tilaisuus osoittaa, että vapaaehtoistyön arvostus ei ole vain löysää puhetta vaan konkreettisia tekoja, joilla varmistetaan, että ihmisten hyvinvointia lisäävä työ saa edelleen jatkua ja kehittyä.


Liisa Partio
johtava asiantuntija 
kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka  


Kommentoi (0 kommenttia)

Äidissä tärkeää on se, että se tykkää12.5.2017 15:17


Lähipiirissäni kerrotaan tarinaa vuosisadan alkupuolelta ulkosaaristoon leskeksi jääneestä kolmen pienen pojan äidistä, jonka piti sitoa lapset kiinni tuoleihin, kun lähti kokemaan verkkoja. Lähin kauppakin oli 5 merimailin päässä. Yksivuotiaita kaksospoikia ja heidän kolmevuotiasta isoveljeään ei voinut kaikilla keleillä ottaa veneeseen mukaan, eikä harvaanasutulla luodolla ollut liiaksi asti lapsenvahteja tarjolla. Äkkiseltään voisi ajatella, että lapsia kohdeltiin huonosti. Varmasti olikin niin, että lasten tarpeet eivät tulleet kuulluiksi lähimainkaan niin kuin tänä päivänä ajattelemme hyväksi. Lasten kannalta tilanne oli kamala. Asian voi nähdä myös niin, että niissä olosuhteissa äiti teki sen, mikä oli välttämätöntä lasten hengen säästämiseksi. Se puolestaan oli siinä tilanteessa tärkeintä.

Kasvuympäristöllä on merkitystä sen suhteen, millaisia aikuisia lapsista kasvaa, mutta olosuhteet vaikuttavat myös siihen, millaisia vanhempia me aikuiset voimme olla.

Pitääkö äidin sitten olla täydellinen? Geeniperimän ohella läheisten ihmissuhteiden laatu on tärkeimpiä aivojen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Riittävän hyviä ja turvallisia ihmissuhteita tarvitaan esimerkiksi oppimiseen, stressinsietokyvyn vahvistumiseen sekä sosiaalisten taitojen ja kielen kehittymiseen. Turvallisilla ihmissuhteilla on jossain määrin myös aivoja korjaavaa vaikutusta.

Robottiäiti, joka olisi teknisesti täydellinen ja suorittaisi kaikki huoltotoimenpiteet asianmukaisesti, ei siis voi korvata toisinaan epätäydellistä ihmisäitiä, jos mielii nähdä lasten aivojen kasvavan suotuisaan suuntaan. Aivot myös pitävät virheistä: sopiva määrä stressiä, joka aiheutuu esimerkiksi vanhemman erehtymisestä, on tärkeä tekijä lapsen omien ongelmanratkaisukeinojen kehittäjä.

Tiedustelin jälkikasvultani, mikä äideissä tai äitiydessä on tärkeää. Sain 11-vuotiaalta pitkän pohdinnan jälkeen vain yhden vastauksen: ”Äideissä on tärkeää, että ne tykkäävät.” Tämä kannattaa muistaa, jos suorituspaineet uhkaavat sumentaa ajattelua: tykkääminen on tärkeintä ja sitä paitsi usein riittävää.

Maailma ja elämän tempo on muuttunut nopeasti. Nykyään koko maailma on kännykässä ja käden ulottuvilla – sekä lapsilla että aikuisilla. Paljon on saatavilla tietoa ja epätietoa, faktaa ja fiktiota. Moni miettii, mitä voisi tehdä tai onko omalla toiminnalla mitään merkitystä. Uskon kuitenkin siihen, että elämässä pienet teot, kohtaamiset ja sanat ovat niitä tärkeitä elementtejä, joilla voi muuttaa maailmaa ja jotka tuovat järjen äänen levottomuuden keskelle.

Usein kuulee sanottavan, että elämä sai uuden suunnan, kun kohdalle osui joku, joka välitti, uskoi ja luotti. Lapsen kannalta on merkityksellistä, että jossain on se aikuinen, jolle lapsi kelpaa. Joku, joka katsoo hyväksyvästi juuri tätä lasta ja iloitsee juuri hänestä. Näistä tärkeistä katseista, sanoista ja tuen ja hyväksynnän osoituksista, kanssakulkemisesta on äitiys tehty. Näillä eväillä rakennetaan myös yhteiskuntaa, paikataan erilaisia vajeita ja otetaan niitä todellisia loikkia. Meillä on ihmisinä hallussamme tärkein ihmiskuntaa ja kehitystä suojaava resurssi: inhimillinen toisistamme välittäminen.
 

Linnea Karlsson 
MLL:n liittohallituksen puheenjohtaja 
lasten ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri 


Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia