MLL-blogi

Blogissa MLL:n asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista asioista, ottavat kantaa ja herättävät keskustelua.

Kuntapäättäjä, huomio lapsiin ja nuoriin10.4.2017 13:07


Onnea sinulle, joka tulit valituksi kunnanvaltuutetuksi. Samoin sinulle, jolle valtuuston ovi ei kampanjoinnista huolimatta tällä kertaa auennut, sillä yhteisten asioiden hoitajia tarvitaan myös lautakunnissa. Se ei ole yhtä näkyvää, mutta ehdottoman tärkeää vaikuttamista.

Päätökset, jotka eniten vaikuttavat kansalaisten arkeen, tehdään kunnissa. Tuleva valtuustokausi on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä kunnan tehtävät muuttuvat vuoden 2019 alusta sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät silloin maakunnille. Kuntien tehtäviä ovat jatkossa varhaiskasvatus ja koulutus, liikunta-, kulttuuri-, sekä nuorisotoimi, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja paikallinen elinkeinopolitiikka sekä maankäyttö ja rakentaminen.  Suurin osa kunnan tehtävistä koskee lapsia ja nuoria.

Päätettävät asiat ovat usein monimutkaisia ja vaativat huolellista perehtymistä. Viisas päättäjä kerääkin tietoa monesta lähteestä ja kuuntelee palvelujen käyttäjiä, myös lapsia ja nuoria.  Hän vaatii myös, että ennen päätöksentekoa arvioidaan eri vaihtoehtojen vaikutukset.

Lapset ovat kuntalaisia, joilla ei ole äänioikeutta. Heillä on kuitenkin kuntalaisina samat oikeudet kuin aikuisilla ja kunnan palvelut: päiväkoti, leikkipuisto, koulu, kirjasto ja liikuntapaikat ovat heille oleellisen tärkeitä jokapäiväisiä ympäristöjä.

Kiireellisimpiä ratkaistavia asioita ovat koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat. Korjausten viipyminen ja väistötilojen puute aiheuttavat oireita ja sairauksia tuhansille päiväkotilapsille ja koululaisille. Uhkana on jopa niin vakava sairastuminen, että se katkaisee koulupolun ja pahimmillaan estää työllistymisen aikuisena.

Toinen huomiota vaativa asia on lasten ja nuorten palvelujen taso sekä nykyisessä että uudessa tilanteessa. Mitä paremmin lasten nuorten ja perheiden palveluketjut saadaan kunnan ja maakunnan välillä toimimaan, sitä aikaisemmin ongelmia voidaan ratkaista. Tällä hetkellä esimerkiksi mielenterveyspalveluja tarvitsevat nuoret eivät saa riittävää ja vaikuttavaa apua ongelmiinsa ja tilanteet kriisiytyvät. Perusongelma on, että nuoret eivät tunne palveluja eivätkä osaa hakeutua niihin ajoissa. Palvelujen kehittämisessä on välttämätöntä kuunnella nuoria itseään, parantaa ammattilaisten ja nuorten kohtaamista ja tukea myös ammattilaisten jaksamista. 

Tehokas varhainen tuki, jolla voidaan määrätietoisesti estää eriarvoisuutta, on ennen kaikkea hyvinvointikysymys, mutta se on myös kuntatalouskysymys. Satsaus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, jossa lapsiryhmät ovat riittävän pieniä, työntekijät koulutettuja ja työhönsä sitoutuneita ja kumppanuus vanhempien kanssa toimii, on lasten oikeus. Se on myös järkevää talouden hoitoa, sillä se kaventaa lasten kotitaustasta johtuvia eroja ja on erittäin tehokasta syrjäytymisen ehkäisyä. Myös harrastusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille vahvistaa lasten hyvinvointia. 

Jokaisessa kunnassa on oltava kuntastrategia, joka sisältää pitkän aikavälin tavoitteet asukkaiden hyvinvoinnin sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisestä sekä palvelujen järjestämisestä. Viimeistään sitä laadittaessa on syytä tutustua lapsen oikeuksien sopimukseen, jota kunnan on velvollisuus noudattaa ja edistää. 

Lapsiystävällinen kunta on elinvoimainen ja asukkailleen turvallinen, hyvä kaikenikäisille. Esimerkiksi liikkumisratkaisut, jotka toimivat koululaisille, tukevat usein myös vanhusten omatoimisuutta. Perheiden huomioiminen ja lapsiystävällisen kunnan maine on omiaan houkuttelemaan aktiivi-ikäisiä muuttajia, mikä taas vahvistaa kunnan taloutta. Lapsiystävällisyys syntyy lasten oikeuksien tuntemisesta ja niiden määrätietoisesta edistämisestä.

Kiitos, että käytät aikaasi yhteisiin asioihin ja huomioit kaikenikäiset kuntalaiset, etenkin ne lapset ja nuoret, joiden ääni helposti jää kuulumattomiin.
 

Liisa Partio
johtava asiantuntija
kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka 


Kommentoi (0 kommenttia)

Lasten oikeudet kuntastrategiaan5.4.2017 15:22


Kuntien uudet valtuutetut pääsevät päättämään kuntalain mukaisesta strategiasta, joka ohjaa kunnan päätöksentekoa ja toimintaa. Jokaisessa kunnassa on oltava kuntastrategia, joka sisältää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteet. Strategiaan on muun muassa kirjattava, miten kunnan asukkaiden hyvinvointia edistetään, palveluita järjestetään ja tuotetaan sekä asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet turvataan.

Kunta ja sen palvelut ovat lapsille ja nuorille tärkeitä. Lapsen oikeuksien sopimus on kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä ja tärkeä väline lasten hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen. Lasten oikeudet eivät toteudu kunnassa itsestään. Ne vaativat aktiivista täytäntöönpanoa. Oikeuksia pitää toteuttaa joka päivä lasten ja nuorten kaikissa kasvuympäristöissä ja heihin vaikuttavassa päätöksenteossa.

Kuntastrategiaan on kirjattava lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien nykytila ja keskeiset toimet sen parantamiseksi. Strategiassa on myös kuvattava keinot, miten lapset ja nuoret voivat osallistua ja vaikuttaa kunnan toiminnan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Lasten ja nuorten kokemusasiantuntijuutta on tärkeä hyödyntää myös kuntastrategian valmistelussa ja seurannassa. Kun strategiaa aletaan kirjoittaa, on hyvä kerrata lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet: syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen.

Syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän, vaan se edellyttää kunnalta aktiivisia toimenpiteitä lasten eriarvoisuuden vähentämiseksi. On monia lapsiryhmiä, jotka ovat muita lapsia haavoittavammassa asemassa ja joiden oikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomioita. Näitä ovat esimerkiksi vammaiset lapset, etniseen tai kielelliseen vähemmistöön kuuluvat lapset, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset, kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja köyhissä perheissä elävät lapset.

Lapsia koskevissa päätöksissä on ensisijaisena perusteena huomioitava lapsen etu. Lapsivaikutusten arviointi on väline lasten edun selvittämiseen. Lapsivaikutusten arviointi on otettava säännönmukaiseksi osaksi kunnan päätöksentekoa ja valmistelua. Tämä on syytä kirjata kuntastrategiaan, kuten myös se, että lapsia ja nuoria kuullaan vaikutusten arvioinnin yhteydessä.  

Sote-uudistuksen jälkeenkin varhaiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan palvelut ovat kuntien vastuulla. Ne ovat perheen jälkeen tärkeimmät lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristöt. Kehittyminen on laaja käsite, joka sisältää lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen eri osa-alueet, kuten fyysisen, henkisen ja sosiaalisen kehityksen. Kyse ei ole vain lapsen kehityksen varmistamisesta kohti aikuisuutta vaan myös parhaiden mahdollisten olosuhteiden järjestämisestä lapsen nykyistä elämää varten.

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja vaikuttaa elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin. Näkemysten kuuleminen koskee sekä yksittäistä lasta että lapsiryhmää, kuten esimerkiksi päiväkodin lapsia, koululuokkaa, kunnan vammaisia lapsia tai kunnan lapsia yleisesti. Kuntastrategiassa on huolehdittava, että kaikkien lasten ääni tulee kuuluviin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikommassa asemassa olevien lasten kuulemisen ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen.


Esa Iivonen
johtava asiantuntija
lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen ja lasten oikeuksien edistäminen

 

Lisää aiheesta:
Lapsen oikeuksien sopimus 
Kuntalaki
MLL:n kuntavaaliohjelma
Lapsi- ja perhejärjestöjen yhteinen vaaliohjelma 
Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu  


Kommentoi (0 kommenttia)

Perheiden avoimille kohtaamispaikoille on suuri tarve31.3.2017 13:25


Käynnissä oleva Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on nostanut keskiöön lasten ja perheiden avoimet kohtaamispaikat. Kohtaamispaikoilla halutaan vahvistaa vanhemmuutta ja vanhempana toimimista vertaistuen avulla ja samalla tarjota lapsille avointa varhaiskasvatus- ja leikkitoimintaa. Muutosohjelmassa tärkeässä roolissa on perhekeskustoimintamalli. Perhekeskusmallissa kootaan kuntien ja tulevien maakuntien palvelut, järjestöjen sekä seurakuntien lapsi- ja perhetoiminta kokonaisuudeksi. Näin perheet löytävät helposti oman alueensa ammattiavun ja vertaistuen piiriin.

MLL:lla on pitkä kokemus avointen kohtaamispaikkojen, perhekahviloiden järjestämisestä. Eri puolilla maata toimii yli 500 MLL:n paikallisyhdistysten järjestämää perhekahvilaa, jotka toimivat vapaaehtoisvoimin. Viime vuonna perhekahviloissa toteutui yli 300 000 lasten ja aikuisten käyntiä.

Syksyllä 2016 tehdyn perhekahvilakyselyn mukaan niissä käydään, koska siellä tutustuu uusiin ihmisiin (79 %) ja saa vertaistukea muilta vanhemmilta (71 %). Vauvaikäisten lasten vanhempien määrä (63 %) on kasvanut viime vuosien aikana huomattavasti. Perhekahvilassa lapset saavat leikkiä yhdessä muiden lasten kanssa, saavat ystäviä ja harjoittelevat olemaan ryhmässä muiden lasten kanssa ennen päiväkodin aloittamista.

Keskeisimpinä puheenaiheina perhekahviloissa olivat vanhempana jaksaminen, lapsen kehitysvaiheet ja uni. Perhekahvilassa käynnin moni koki tuovan arkeen rytmiä.

"Perhekahvila rytmittää arkea, voi suunnitella viikon sen ympärille. Tulee helpommin lähdettyä kotoa ulos ja tietää, että perhekahvilassa on mukavaa sekä aikuisella että lapsella. Sieltä myös kuulee ajankohtaisia asioita. Siellä pääsee juttelemaan ihan siitä mistä huvittaa.”

Perhekahvilakävijöistä 83 prosenttia oli kokenut perhekahvilassa käymisen kohentaneen mielialaansa. Suurin osa (79 %) vanhemmista on myös kokenut, että perhekahvilassa käyminen on auttanut heitä jaksamaan arjessa. Kolmannes kokee itsetuntonsa kohentuneen perhekahvilakäyntien myötä. Lisäksi viidesosa vanhemmista kokee, että perhekahvilakäyntiensä ansiosta ei ole joutunut tukeutumaan ammattilaisten apuun.

”Paikka missä voi hengähtää ja viettää aikaa. Huomata, että ei ole asioitten kanssa yksin.”

Monet järjestöjen toiminnoista pyörivät vapaaehtoisvoimin. MLL:n perhekahvilan ohjaajina toimivat yleensä vanhemmat itse. Osallistamalla kuntalaisia itse järjestämään toimintaa, vahvistetaan samalla heidän omia voimavarojaan ja tukiverkostojaan sekä lisätään yhteisöllisyyttä. Järjestöt tarvitsevat kunnilta avustuksia ja maksuttomia tiloja kansalais- ja vertaistoiminnan käyttöön.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman toteuttaminen yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin kesken edellyttää kansalaisjärjestöjen ja kunnan kumppanuuksien vahvistamista. Tärkeää onkin kirjata yhteistyömuodot kuntastrategiaan. Eduskunnan käsiteltävänä olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesitykseen on kirjattu kunnan ja järjestöjen yhteistyö. Vastaava säännös tarvitaan maakuntien tehtäviin. On tärkeää, että jatkossa sekä kunnat että maakunnat tekevät järjestöjen kanssa yhteistyötä ja tukevat järjestöjen auttamistyön edellytyksiä.
 

Tarja Satuli-Kukkonen
perhekeskustoiminnan päällikkö

 


Kommentoi (0 kommenttia)

Pienikin ele torjuu rasismia21.3.2017 12:16


Rasismi varjostaa monen lapsen, nuoren ja aikuisen arkea. Rasistinen käytös ja vihapuhe on muuttunut avoimemmaksi ja saa hätkähtämään. Jo pienet lapset voivat joutua ventovieraiden aikuisten rasistisen käytöksen kohteeksi. Käytös voi olla väkivaltaa, uhkailua, katseita tai huutelua. Uhreille usein järkyttävintä on se, jos paikalla olevat ihmiset kääntävät selkänsä eivätkä puutu tilanteeseen. Pienikin ele tai sana osoittaisi, että hänen puolellaan ollaan eikä rasistinen teko ole hyväksyttävää.

Pelko, ennakkoluulot, tiedon puute ja välinpitämättömyys aiheuttavat rasismia. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja monenlaisia pelkoja erilaisuuteen liittyen. Monen ennakkoluulon takaa paljastuukin luuloja, kuulopuheita tai tietämättömyyttä. Olennaista on se, miten itse suhtaudumme ennakkoluuloihimme. Uskommeko niitä vai olemmeko valmiita haastamaan omaa ajatteluamme ja suhtautumistamme? Onko ennakkoluulojemme pohjalla uskomuksia, mielipiteitä vai tietoa?

Merkittävää on se, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi ja millaiset edellytykset he saavat rakentaa elämäänsä. Syrjimättömyys lähtee kunnioituksesta toisia ihmisiä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että kaikesta tarvitsisi ajatella samalla tavalla. Se ei tarkoita myöskään sitä, että meidän pitäisi luopua omista arvoistamme ja tärkeänä pitämistämme asioista. Jos kokee tulevansa autetuksi, se saa aikaan kiitollisuutta. Jos kokee epäoikeudenmukaista kohtelua, se saa aikaan vihamielisyyttä. Viimeisen vaihtoehdon kohdalla ei ole kuin häviäjiä.

Suurin osa nuorten kokemista syrjintätilanteista ja rasismista tapahtuu koulussa. Rasismin vaikutukset etenkin nuoreen ihmiseen ovat radikaalit.  Mannerheimin Lastensuojeluliitto edistää yhdenvertaisuutta, inhimillisyyttä ja jokaisen lapsen oikeuksia. Yhdenvertaisuus on yksi tukioppilastoiminnan perusarvoja. Koulutamme tukioppilasohjaajia sekä tukioppilaita tunnistamaan rasismia sekä huomaamaan tukioppilastoiminnan keinot kotoutumisen ja yhdenvertaisuuden tukemisessa. 

Koulun arjessa yhdenvertaisuutta voidaan edistää mahdollistamalla kohtaamisia ja ystävystymistä. Pienet teot ja huomioimiset arjessa ovat merkittävä sillanrakentaja ihmisten välillä. Tärkeää on myös tunnistaa rasismi ja puuttua siihen heti. Ennakkoluuloista pitäisi keskustella ja purkaa vääriä käsityksiä. Rasismiin, häirintään ja vihapuheeseen pitää suhtautua aina vakavasti. Siinä tehtävässä opettajalla on merkittävä asema.

Vietämme rasisminvastaista viikkoa 20.–26. maaliskuuta. Viikon aikana halutaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että jokaisen omalla toiminnalla ja teoilla on suuri merkitys. Viikon aikana rohkaistaan ihmisiä kertomaan, miten esimerkiksi hyvien päätösten, positiivisten mielikuvien, tarinoiden, ystävyyssuhteiden ja kohtaamisten kautta voidaan luoda ilmapiiriä, jossa toisia ei syrjitä.

Hyvän lisääminen on helpompaa kuin pahan poistaminen. Meidän pitäisi haastaa itsemme kerta toisensa jälkeen asettumaan toisen asemaan. Nähdä ihmisyys ja inhimillisyys. Huomata ne asiat, mitkä meitä kaikkia yhdistävät. Antaa jokaiselle mahdollisuus pyrkiä elämisen arvoiseen elämään.
 

Marja Snellman-Aittola,
Suunnittelija, Kouluyhteistyö ja nuorisotoiminta

 


Kommentoi (2 kommenttia)

Tukea vai tungettelua?16.3.2017 13:48


Vanhempainpuhelimeen tulevat viestit kertovat siitä, että monet vanhemmat jäävät yksin, kun tukiverkostot ovat ohuita tai puuttuvat. Toisaalta tulee viestejä, joissa läheisten tuki koetaan perheen asioihin puuttumisena. Isovanhempien mielestä hyväntahtoiset neuvot saatetaan tulkita arvosteluna, syyttelynä tai mitätöintinä.

Lapsi-vanhempi asetelma ei katoa, vaikka lapsilla on jo omia lapsia ja vanhemmilla lastenlapsia. Joskus saattaa jopa käydä päinvastoin. Isovanhemmat muistelevat omaa aikaansa pikkulasten tai murrosikäisten vanhempina, omia virheitään, omaa osaamattomuuttaan. Huoli aikuisten lasten pärjäämisestä voi kääntyä ylihuolehtimiseksi, joka ärsyttää ja kiukuttaa nuoria vanhempia. Aikuiset lapset voivat kokea, ettei heidän vanhemmuuteensa ja arvostelukykyynsä luoteta eikä heidän osaamistaan arvosteta. Myös muut perhettä lähellä olevat aikuiset voivat auttamisyrityksillään hämmentää ja ahdistaa vanhempia.

Vanhemmuus on helpompaa, jos siihen saa sekä henkistä että käytännöllistä tukea. Myös lapsi hyötyy siitä, että hänen ympärillään on useita välittäviä aikuisia. Miten siis tukea olematta holhoava tai tunkeileva? Miten ottaa vastaan tukea tuntematta häpeää tai huonommuutta?

Näiden kysymysten äärellä tasapainoilevat myös MLL:n Vanhempainpuhelimen ja netin vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia tai isovanhempia. Heidän tarjoamansa vertaistuki ei tarkoita neuvojen tai ohjeiden antamista, vaan vanhemman rinnalla kulkemista hetken ajan. Yksikin hetki, jolloin vanhempi kokee tulleensa kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on, voi kantaa pitkän matkan eteenpäin. Näitä hetkiä voivat kaikki aikuiset tarjota vanhemmuuden tueksi.

Lue lisää aiheesta Vanhempainpuhelimen vuosiraportista 2016


Marie Rautava
ohjelmajohtaja


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 16.3.2017 13:49

Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia