MLL:n lausunto nuorisoalan järjestöjen yleisavustuksista opetus- ja kulttuuriministeriölle

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 22.5.2026

Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen yleisavustusten oikeasuhtaisuustarkastelu 2026

1. Porrastusmalli, eli miten avustusmääräraha jaetaan järjestöjen kesken

Kunkin järjestön vuosien 2024–2026 arviointien keskiarvoista lasketaan järjestökohtainen yhteiskeskiarvo. Tämän järjestökohtaisen yhteiskeskiarvon perusteella päätetään, kuinka suuri osa avustusmäärärahasta kuuluu kullekin järjestölle. Osuus ilmoitetaan prosentteina. Tätä tapaa kutsutaan porrastusmalliksi. Se kertoo, miten arviointien yhteiset keskiarvot muutetaan lopulta euroiksi. Näin saadaan laskennallinen, eli tavoiteltu avustustaso. Kun päätetään siitä, miten prosentit voivat vaihdella, linjataan samalla, miten avustusmääräraha jakautuu järjestöjen kesken.

VAIHTOEHTO 1A: Arviointien yhteisten keskiarvojen prosenttieroja (ja näin ollen avustustasojen eroja) pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, kuitenkin niin, että jako on oikeansuhtainen (eli avustusmäärärahaa ei jaettaisi tasan järjestöjen välillä). Näin avustusjärjestelmä tukisi monenlaisia ja erikokoisia nuorisoalan järjestöjä, ja avustusten väliset erot olisivat selvästi pienempiä kuin nyt.

VAIHTOEHTO 1B: Arviointitulosten yhteisten keskiarvojen prosenttierot voivat olla suuria. Tämä tarkoittaa, että hyvän arviointitulokset saaneet järjestöt saisivat selvästi suuremman osuuden määrärahasta ja heikommat arviointituloksen saaneet järjestöt saisivat vastaavasti vähäisemmän osuuden. Näin avustusten jako vahvistaisi parhaat arvioinnin saaneiden järjestöjen asemaa suhteessa muihin.

Kumpaa vaihtoehtoa pidätte parempana?

• 1A

Mahdolliset perustelut

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) katsoo, että vaihtoehto 1A tukee parhaiten nuorisoalan järjestökentän monimuotoisuutta, toiminnan jatkuvuutta sekä vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä.

Porrastusmalli, jossa arviointien yhteiskeskiarvojen perusteella syntyvät prosenttierot pidetään maltillisina, turvaa järjestökentän monipuolisuuden myös jatkossa. Nuorisoalan järjestöt eroavat toisistaan kooltaan, kohderyhmiltään, toimintatavoiltaan ja alueelliselta kattavuudeltaan. Liian suuret erot avustustasoissa (vaihtoehto 1B) johtaisivat helposti tilanteeseen, jossa vain vahvimmat, resursoidummat toimijat pystyvät kehittämään toimintaansa edelleen, samalla kun pienempien tai erityisryhmiin keskittyvien toimijoiden toimintaedellytykset heikkenevät. Tämä heikentäisi nuorten mahdollisuuksia löytää omia tarpeitaan ja toiveitaan vastaava yhteisö sekä toimintaa, joka soveltuu parhaiten juuri itselle.

Toiseksi vaihtoehto 1A tukee toiminnan pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Nuorisoalan järjestöjen toiminta perustuu usein vapaaehtoistyön, pitkäaikaisten kumppanuuksien ja luottamuksen varaan. Maltilliset erot rahoituksessa mahdollistavat strategisen kehittämisen ja toiminnan jatkuvuuden.  Suuret rahoitusheilahtelut loisivat epävarmuutta, vaikeuttaisivat henkilöstö- ja toimintasuunnittelua sekä voisivat johtaa äkillisiin sopeutustoimiin, jotka heijastuvat suoraan nuorin ja heille suunnattuun toimintaan.

Huomion arvoista on myös arviointiin ja mittaamisen liittyvä epävarmuus. Vaikka arviointijärjestelmää kehitetään jatkuvasti, yksittäiset arviointitulokset eivät voi täydellisesti kuvata toiminnan kaikkia vaikutuksia, erityisesti pitkäkestoisia tai vaikeasti mitattavia muutoksia nuorten elämässä. Tästä syystä on perusteltua, että arviointitulosten erot eivät suoraan johtaisi jyrkkiin rahoituseroihin.

Vaihtoehto 1A edistää paremmin yhteistyötä ja yhteistä kehittämistä järjestökentällä. Vaihtoehto 1B rahoitusmallina korostaisi järjestöjen keskinäistä kilpailua ja voisi vaikuttaa järjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön heikentävästi. Nuorisoalan vaikuttavuus rakentuu pitkälti verkostoissa tapahtuvaan yhteistyöhön, jossa eri toimijat täydentävät toisiaan.

Nuorisoalan järjestöjen rahoituksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen laaja-alaisesti ja monimuotoisesti.

2.  Mahdolliset puskurit, eli rajoitetaanko avustustasojen nousuja ja laskuja

Tavoiteltu laskennallinen avustussumma lasketaan porrastusmallin mukaan. Riippumatta siitä, miten porrastusmalli tullaan toteuttamaan (arviointitulosten yhteisen keskiarvon vaikutus prosentuaaliseen määrärahaosuuteen), tämä tarkoittaa, että yksittäisten järjestöjen avustusten määrät muuttuvat verrattuna aiempiin vuosiin. Jotta avustukset eivät nousisi tai laskisi kohtuuttoman paljon, on pohdittu keinoja muutosten hillitsemiseksi. Näitä keinoja ovat puskuriteli katot, joilla estetään liian suuret korotukset tai leikkaukset aikaisemmin saatuun avustukseen verrattuna. Puskuroituun laskennalliseen avustustasoon siirtyminen tapahtuisin niin ikään siirtymäajan puitteissa.

VAIHTOEHTO 2A: Määritellään puskurit. Avustus voi nousta tai laskea enintään tietyn prosenttimäärän ja/tai tietyn euromäärän verrattuna edelliseen avustukseen. Puskurit avustusten nousulle voivat olla eri suuruiset kuin avustusten laskulle.

VAIHTOEHTO 2B: Puskureita ei määritellä, vaan yhteisten keskiarvojen osoittama laskennallinen avustustaso, johon tulevat vuosiarvioinnit suhteutetaan, tulee voimaan sellaisenaan.

Kumpaa vaihtoehtoa pidätte parempana?

• 2A

Mahdolliset perustelut. Jos olette valinneet vaihtoehto A:n, voitte tässä ehdottaa sopivaa prosenttimääräistä ja/tai euromääräistä puskuria sekä avustuksen nousulle että laskulle (huom. ne voivat olla erisuuruisia).

Mannerheimin Lastensuojeluliitto pitää tärkeänä, että valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen yleisavustuksiin sisällytetään puskurimekanismi, jolla estetään avustustasojen voimakkaat heilahtelut. Erityisesti äkilliset ja suuret rahoituksen laskut voisivat pakottaa järjestöt nopeisiin toiminnan alasajoon tai palveluiden supistamiseen. Tämä heikentäisi nuorten yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua toimintaan ja saada tukea eri puolilla Suomea.

Puskurit turvaavat toiminnan vakautta ja ennakoitavuutta. Nuorisoalan järjestöjen toiminta on luonteeltaan pitkäjänteistä. Ilman puskureita (vaihtoehto 2B) yksittäisen arviointikokonaisuuden tai pisteytyksen muutokset voisivat johtaa äkillisiin ja merkittäviin rahoitusheilahteluihin. Tällaiset vaihtelut vaikuttaisivat suoraan nuorille tarjottavaan toimintaan, palveluihin ja tukeen.

Puskurit tukevat myös järjestökentän resilienssiä muutoksissa ja monimuotoisuutta. Nuorisoalan vaikuttavuus rakentuu useiden erilaisten toimijoiden yhteisvaikutuksena. MLL pitää hyvänä ratkaisuna, että avustusten nousulle ja laskulle voidaan asettaa rajat. Erityisesti laskujen osalta on tärkeää varmistaa riittävä suoja, jotta järjestöt voivat sopeutua muutoksiin hallitusti. Samalla kohtuullinen nousukatto ehkäisee rahoituksen liian nopeaa keskittymistä ja tukee järjestelmän tasapainoista kehitystä.

Lisäksi puskurien yhdistäminen siirtymäaikaan on perusteltua. Porrastusmalliin siirtyminen on merkittävä rakenteellinen muutos, ja hallittu käyttöönotto vähentää siihen liittyviä riskejä. Puskuroitu siirtymä mahdollistaa järjestöille aikaa sopeuttaa toimintaansa uuteen rahoituslogiikkaan sekä kehittää omaa toimintaansa arviointikriteerien suuntaisesti.

3. Kysymys avustusten arviointiperusteiden painottamisesta

Nuorisolaissa ei ole säädetty arviointiperusteiden keskinäisistä painotuksista. Vakiintuneen käytännön mukaan arviointiperusteet ovat olleet keskenään samanarvoisia, eli ne vaikuttavat yhtä suurin painotuksin avustustason muutoksiin. On pohdittu, voisiko arviointiperusteiden painottaminen edesauttaa sitä, että yleisavustusjärjestelmä reagoisi paremmin järjestöjen toiminnassa tapahtuviin muutoksiin.

VAIHTOEHTO 3A: Vuoden 2027 yleisavustusten haussa järjestöjen toimintaa arvioitaisiin niin, että toiminnan laajuutta ja saavutettavuutta painotettaisiin enemmän suhteessa muihin arviointiperusteisiin. Tämä voisi kannustaa järjestöjä kehittämään toimintaansa niin, että se tavoittaa mahdollisimman monia kohderyhmään kuuluvia.

VAIHTOEHTO 3B: Nykyistä arviointikäytäntöä ei muuteta. Kaikilla arviointiperusteilla olisi jatkossakin sama painoarvo. Tämä tukee sitä, että esim. hallinnon ja talouden hoito on jatkossakin samanarvoinen tekijä kuin esim. toiminnan laajuus ja saavutettavuus avustuksen määräytymisessä.

VAIHTOEHTO 3C: Arviointiperusteita tullaan painottamaan jo oikeasuhtaisuustarkastelun yhteydessä. Tässä vaihtoehdossa jollekin/joillekin arviointiperusteelle/
arviointiperusteille annettaisiin takautuvasti suurempi tai pienempi painoarvo kuin muille. Tämä merkitsisi sitä, että vuosiarviointien 2024–2026 keskiarvot saattaisivat muuttua.

Mitä vaihtoehtoa pidätte parhaimpana?

• 3B

Mahdolliset perustelut edellä valitsemallenne vaihtoehdolle

Mannerheimin Lastensuojeluliitto katsoo, että voimassa olevat arviointiperusteet ilman keskinäisiä painotuksia ovat toimineet tarkoituksenmukaisesti. Nykyisellään perusteet ovat tunnistaneet niin järjestökentän moninaisuuden kuin nuorten erilaiset tarpeet.

Vaihtoehto 3B edistää parhaiten avustusjärjestelmän ennakoitavuutta ja vakautta. Koska järjestöt suunnittelevat toimintaansa pitkällä aikavälillä ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, äkilliset muutokset arviointiperusteiden painotuksissa voisivat lisätä epävarmuutta.

Helsingissä 22.5.2026

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Esa Iivonen, vaikuttamistyön johtaja
Kristiina Laitinen, ohjelmajohtaja