Nimetön

olen 15 vuotiaan mukavan pojan äiti, ja ongelmana on että poika lintsaa ja käy koulua miten itse haluaa. Tällä hetkellä on vireillä lastensuojelutarpeen kartoitus ja poika tapaa kerran viikossa kunnan nuorisotyöntekijää. Sosiaalihuoltoon ilmoitus tehtiin koulun kanssa yhteisellä päätöksellä, ajatuksena ennakointi.
Vuoden vaihteen jälkeen tilanne menee koko ajan huonommaksi ja poika tosiaan menee kouluun miten haluaa. Ongelmana aiemmin oli pojan huono herääminen, mutta nyt ei ole enää kyse siitäkään. Hän herää ajoissa, mutta saatta mennä vasta puolen päivän aikaan kouluun.
Meiltä kotoa on nyt kyllä paukut loppu ja olen aivan neuvoton. Aloitan itse aamuni aina sillä että soitan pojalle ja varmistan että hän on hereillä. Mitä muuta voin tehdä kuin odottaa että tuleeko koulusta ilmotus pojan poissaolosta. Itse käyn kuitenkin töissä enkä pysty mitenkään poikaa laittaa aamuisin kotoa kouluun.
Miten saan lapseni käsittämään kouluvelvollisuuden ja tämän kaiken seuraamukset?
Koulu ei mielestäni ole tähän juurikaan ratkaisuja antanut tai edes yrittänyt. Eikö kouluilla pitäisi olla koulupsykologi jolta voisi yrittää apua saada. Kuraattori on pojan kanssa keskustellut yhden kerran koko yläasteen aikana.

Kuten alussa sanoin, poikani on mukava kotona minulle ja tulemme hyvin toimeen. Ikään kuin hän ei käsitä tekevänsä väärin tai sitten piittaa siitä yhtään.

Mitä ihmettä voin äitinä enää muuta tehdä? Ja mitä sosiaaliviranomaiset voivat tarjota tähän ratkaisuna?

Nimetön

Hei!
Samat ongelmat meillä. Kohta 17- vuotta täyttävä poika aloitti lintsaamisen ja lopulta lopetti kokonaan koulussa käymisen 15- vuotiaana. Oli sitten puoli vuotta kotiopetuksessa ja viimeisimpänä yrityksenä iltalinjalla tarkoituksena opiskella peruskoulu loppuun. Kumpakaan yritys ei saanut poikaa opiskelemaan. Peruskoulu on siis edelleen kesken. Luonteeltaan kiltti ja rauhallinen poika, joka viihtyy kotona. Selittää syyksi, ettei opiskeluun löydä syytä ja ei jaksa…on turhaa. Kotitöiden tekemiseenkään ei ole haluja ja aika meneekin lähinnä tietokoneella. Jos se kielletään niin makailee sänkyllä päivät pitkät. Kitaraa toki joskus soittelee. Olemme vanhempina voimattomia, kaikki keinot alkaa olla käytetty. Voi vain odottaa ajan kuluvan ja muuttavan pojan ajatukset. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla hän kävi keskustelemassa useita kertoja, mutta henkilökunnan vaihduttua ei viitsinyt aloittaa taas alusta. Katsoi sen olen turhaa muutenkin. Avun saamisen kanssa ollaan törmätty siihen, että poika työnnetään vaan seuraavalle ammattilaiselle ja kaikki alkaa taas alusta. Nyt on viimeinen kuraattori sitten tehnyt lasten suojeluilmoitus ja tässä odottelemme mitä sieltä suunnasta tuleman pitää. Apua opiskeluhaluttomuuteen tuskin kuitenkaan.
Vanhempina olemme todella turhautuneita ja väsyneitä.

Nimetön

Meillä tytär joutui koulukiusatuksi viime syksynä. Tilanne päästettiin niin pitkälle koulussa, ettei tytär suostunut enää menemään koko kouluun. Hän vaihtoi koulua ja sopeutui uuteen kouluun hyvin. Sitten alkoi sairastelu ja uuteen kouluunkaan ei enää jaksanut mennä. Hän sanoo ahdistuvansa koulussa ja pelkää että joutuu taas kiusatuksi uudessä koulussa. Koulu teki lastensuojeluun ilmoituksen ja olemme käyneet neuvonpidossa ja 2 sosiaalityöntekijää on käynyt kotikäynnillä. Tuolloin paikalla oli tyttäreni ja kaksi sosiaalityöntekijää. Huoneet oli tutkittu ja kyselty ollaanko itse rakennettu, milloin ja ollaanko aina asuttu tässä. En ymmärrä miten talon rakentaminen liittyy koulukiusatuksi tulleen ahdistukseen? Lisäksi oltiin neuvottu vaan menemään kouluun, se ahdistus kuulemma menee ohitse itsellään. Lisäksi he olivat tienneet kertoa että tyttäreni kertaa 9 luokan ja olivatkin ehdottaneet että hän palaisi takaisin sinne kouluun josta joutui siirtymään kiusaamisen vuoksi. Haloo, mikä tätä systeemiä vaivaa? Tyttäreni sanoi että hän itki tunnin kun nämä naiset häntä tenttasivat.
Myös minulta kyseltiin mitä harrastan ja jopa työkavereideni nimet! Kysyinkin, että menette varmasti tutkimaan myös kouukiusaajien kodit tai koulun, niin ei sinne ei mennä.
Tyttäreni on nyt nuorisopsykiatrisen pkl:n asiakas ja toivon että saamme sieltä hänelle apua nukahtamisongelmiin ja ahdistukseen. Jotenkinhan tuo peruskoulu täytyy saattaa loppuun, mutta miten?

Nimetön

Hei!

Täällä myös kohta 15-v poika,joka käytännössä nyt lopettanut koulunkäynnin kokonaan…
Joka aamu soitan töistä ja herätän pojan(stressaan koko päivän töissä siitä,että onko poika lähtenyt kouluun)…alkuun luulin ongelman johtuvan vaikeista aamuheräämisistä…mutta motivaatio kouluun onkin pojalla täysin lopussa =(
Muuten on oikein kiltti ja ihana poika…ei alkoholinkäyttöä tms. ongelmia. On monella tavalla lahjakas ja pärjäisi koulussa hyvin,jos vain yrittäisi…
Ollaan käyty kuraattorin luona juttelemassa asiasta… ja nyt odotellaan aikaa nuorisopsykiatrian polille. Minulla itsellä alkaa olla aika toivoton olo jo…mietin,että saakohan poika koskaan päästötodistusta koulusta…

Nimetön

Meillä 15-vuotias tytär ei suostu menemään kouluun. Koulu teki ilmoituksen lastensuojeluun, sitä kautta koti ja perhe syynissä vaikka taustalla on koulukiusaaminen…käyty kerran nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Yhteishaku alkoi, mutta ei taida koskea meitä. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia edellisen vastaajan kanssa.

Nimetön

Poikani nyt 16,5 v kävi yläasteen takkuillen, pinnaten, himaa ripoen, tai oikeastaan hän sai päättötodistuken armosta. Peruskoulun aikana merkittävää apua saimme kun hänelle järjestettiin koulukyyditys, taksi haki aamuisin ja vei kouluun. Kotiin hän kyllä osasi liukkaasti, mutta meneminen takkuili pahasti. Koulussa hänelle annettiin erivapaus olla luokassa välituntisin, tämä sen takia, koska pelkäsi kovasti tulevansa koulukiusatuksi. Näin me saatiin jotenkuten se koulu menemään. Mutta nyt, ei millään. Mieluummin makaisi päivät pitkät kotona tietokoneen ääressä tekemättä yhtään mitään. Tämä ei meillä käy, ja se on hiertänyt kotiolot melko tulehtuneiksi. Hänellä on valmentavalla koulupaikka, mutta ei ilmesty sinne ollenkaan. Koulusta on oltu yhteydessä meihin ja sanottu, että he aikovat erottaa pojan sieltä, koska hän ei ilmesty paikalle. Tilanne on nyt hankalampi, koska eihän pojalla ole enää ”koulupakkoa”, hän itse vetoaa siihen ja jättää rohkeasti menemättä. Ollaan istuttu vaikka missä foorumeissa keskustelemassa asiasta, mutta yhteiskunnalta ei apua heru, ei ennen kuin lapsi on 18 v ja sossu maksaa sitten asumisen. Ainut varma asia on, että me emme aio elättää häntä täysi-ikäisenä. Ymmärrän teidän kaikkien tuskaa todella hyvin, emmekä ole ainoita. En käsitä mikä tämän päivän nuoriin on iskenyt, mikään ei tunnu kiinnostavan ja mitään ei haluttaisi tehdä. Vanhempina teemme parhaamme niinkauan kuin pystymme, mutta meilläkin se on kohta ohitse. Kun nuori täyttää 18 v, hän tietää kyllä, ettei kukaan voi sitten enää hänelle mitään.

Nimetön

Meilläkin sama ongelma. Poika on 15 ja lintsannut enemmän ja vähemmän koko yläasteen ajan. Nyt on ollut poissa jo niin monesta kokeesta, että joutuu uusimaan kursseja. Vertaistuki olisi tervetullutta. Koulusta ei olla vielä tehty lastensuojeluilmoitusta, mutta harkitsen vakavasti tekeväni sen itse. Harmittaa vain kahden muun lapseni puolesta, sillä he käyvät koulua ihan mukavasti. Vanhin omasta halustaan lukiossa ja pärjää hyvin. Mitä ihmettä poikani päässä oikein tapahtuu!

Nimetön

minun poikani -16 v oli pois koulusta aluksi väsymyksen takia eli ei herännyt kouluun. Myöhemmin tietokoneella pelaamisen vuoksi unirytmi on sekaisin.Sairastelun vuoksi tuli paljon poissaoloja ja nyt hän kieltäytyy menemästä ollenkaan kouluun.Olen saanut ulkopuolista apua, mutta kouluun poikaa ei ole vielä saatu. Tietokoneen käyttö on rajoitettu kahteen tuntiin illassa ja sitä vastaan hän kapinoi. Samoin sääntöjä ja rajoja vastaan mitä hänelle on asetettu. Väkivaltapelien pelaaminen vähentää empatiaa ja turruttaa niin että oikea väkivalta ei ”tunnu” väärältä,joten kannnattaa ehdottomasti rajoittaa pelaamista,vaikka saakin kuulla kunniansa. Tietokoneesta tulee helposti riippuvaiseksi ja nykyajan ”peräkammarin” pojat ovat koneella istujia.Täytyy vaan koettaa jaksaa taistella pojan kanssa ja pitää omasta jaksamisesta huoli,vaikka yöunet jäävätkin vähiin,kun yrittää saada nuoren nukkumaan ajallaan.

Nimetön

Poikani koulun opettaja ei päästä myöhästyneitä liikuntatunnille, ope kertoo, että opettajalla ei ole vastuuta oppilaistaan ja tarjoaa mahdollisuutta lintsata tunnilta. NÄmä ovat jo lukioikäisiä, ekaluokalla.

Suututtaa, kun opettaja koulussa kannustaa lintsaamiseen.

Tietokoneen aion tänään viedä pois. Ei katsota tietokonetta eikä televisiota sitten ollenkaan, kun ei pysy aisoissa.

Nimetön

Meillä poika vaihtoi nyt koulua…mutta sama ongelma jatkuu edelleen. Eli poikaa ei saa millään kouluun…=( Miten teillä asiat nyt? Olisi tosiaan kiva vaihtaa kuulumisia ja nähdä miten nuorten asiat etenee…toivotaan tietysti parasta =)

Nimetön

Onpa helpotus huomata, että muillakin on tämmöisiä ongelmia. Itselläni on 14-vuotias tyttö, joka ei suostu menemään kouluun. On asiakkaana psykiatrian polilla, mutta jättää niitäkin aikoja väliin, jos ei ole joku viemässä. Siirrettiin lähikoulusta sairaalakouluun, koska oli niin paljon poissaoloja, mutta siellä ollut vain yhden päivän. On tukihenkilö, ollaan sosiaalitoimiston asiakkaina, on ollut tutkimuksissa psykiatrian osastolla ja aiemmin myös sairaalakoulussa. Koulussa ei ole ollut kiusaamista tms. Mitään syytä tyttö ei kerro, miksei mene kouluun. Lastensuojeluilmoitus on tehty omasta koulusta, sairaalakoulusta ja tukihenkilön toimesta. Itse opiskelen uutta ammattia ja nyt jouduin keskeyttämään omat opintoni ja jäämään sairauslomalle. Sairausloman kirjoittanutta lääkäriä pyysin myös tekemään lastensuojeluilmoituksen ja itsekin tein sen sähköpostitse. Pelkkä koulunkäynnin laiminlyönti ei ole riittävä peruste sijoitukselle, jos lapsi ei itse siihen suostu. Nyt tyttö on ollut viikon isänsä luona, mutta on kolmen päivän päästä palaamassa kotiin. Kotona hän makaa suurimman osan päivästä sängyssä ja katsoo telkkaria ja on tietokoneella. Huone on täynnä likaisia astioita ja vaatteita. Itse olen niin poikki, että lähinnä vaan ahdistaa ja itkettää. Katsonko minä nyt tätä 4 vuotta ja sitten kannan tytön tavarat ulos? Kaikki toivottavat voimia, mutta mitään konkreettista apua emme tunnu saavan. On tämä niin omituista. Olen vastuussa lapseni hyvinvoinnista, mutta omat keinoni ja voimani ovat loppu, enkä saa apua. Sydän on särkynyt jo kauan sitten, seuraavaksi särkyy pää…

Nimetön

Hei! Ota tietokone ja tv kokonaan pois hänen käytöstä. Hanki lukollinen kaappi jossa pidät ne silloin kun olet itse poissa kotoa.Sano että käy lainaamassa vaikka kirjastosta kirjoja, mutta nyt loppui ruudun tuijotus. Millaiset ruokailutottumukset hänellä on? Jos syö väärin/huonosti, osta vitamiineja ja huolehdi, että syö niitä säännöllisesti. Kysy sosiaalitoimistosta, voisiko nuori saada tukiperheen jossa voisi olla esim. kerran kuussa tai useammin. Soita etsivään nuorisotyöhön, sieltä pitäisi löytyä apua ilmaiseksi.

Nimetön

mun siskopuoli oli lähes koko vuoden pois koulusta ja joutu ongelmii sen takia sosiaalityöntekijöiden kanssa. se siis lähti aamul mut tuli takas ku ei uskaltanu mennä kouluu ku sitä kiusattii. oltiin eri kouluissa vaik asuttii samas paikas. sit se joutu erityiskouluu mis auto haki sen ja muut oppilaat aamusin ja toi takas iltapäiväl. päivisi ei saanu pitää kännykkää tai mitää musa laitteita. läksyi ei tullu ja yhes luokas oli max.7 opilast.

tää voi olla senki tulevaisuus. toho kouluu voi myös ite lähettää toiveen et jos lapsi otettais sinne. mun siskopuoli selvitti tos koulus 8-9 luokat. kaikki aineet oli väh 8

Nimetön

Heips, samanlaisia tilanteita, vaikkakin lapsi on jo melkein täysi-ikäinen. Häneltä kone on otettu selvästi takavarikkoon ja kummasti yritystä kouluhommiin ja normaaliin sosiaaliseen elämään alkaa löytyä. Vaikkakin koulunvaihto lukiosta ammatilliseen on edessä. Valinta oli aikanaan väärä, mikä osaltaan aiheuttanut häslinkiä. Tietokoneella olemista rajoitettu viikonloppuihin. 2-3 tuntia lauantaina sunnuntaina on sallittu ja jos viikolla tarvitsee koulutöihin, niin saa lainata yhteistä, valvotusti. Tilanne alkaa näyttää paremmalta, kun vieroittaa lapsen netistä, peleistä ja koneesta..

Nimetön

Minulla on 16-vuotias tyttö. Lintsaaminen koulusta alkoi ysin keväällä. Suoritti kuitenkin alisuoriutuen peruskoulun. Nyt syksyllä ei koulunkäynti missään ole maittanut. Taas alkoi uusi koulu mihin ei mennyt. Olen kysellyt aina tytön kuulumisia ja ollut kiinnostunut hänen asioistaan. Aina vastaus on ollut, että hyvin menee, eikä ole huolia ja ongelmia…

Nyt vihdoinkin tyttö kertoi, että ei voi mennä uuteen kouluun kun alkaa niin ahdistaa siellä ja, että häntä on koulukiusattu kuudennelta luokalta asti. Olin aivan järkyttynyt. Hän ei ole siitä maininnut aiemmin sanallakaan (kavereita aina ollut, omallakin luokalla). Siinä juteltiin ja kehuin häntä, että tosi hyvä, että edes nyt kertoi niin päästään häntä auttamaan. Otin heti yhteyttä uudestaan etsivään nuorisotyöhön ja uuteen kouluun. Siellä oltiin heti tosi ymmärtäväisiä ja kannustavia. Varasin myös lääkärille ajan.

Olen niin onnellinen siitä, että nyt selvisi syy miksi koulunkäynti ei onnistu. Toivottavasti tyttö saadaan nyt enemmän puhumaan ja hänelle terapiaa tms. asian käsittelyä varten. Hänellä on kuitenkin vielä elämä edessä.

Vastaa aiheeseen: 15 v poika ei käy koulua
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.