17-v pojallani on ADHD (+lääkitys), jonka vuoksi hänen ystävyyssuhteensa ovat olleet aina vaikeita, mutta nykyisin ne rajoittuvat täysin somemaailmaan. Koulussa on toki muiden kanssa tekemisissä, mutta muuten istuu kaiket päivät ruudun ääressä. Hän ei suostu lähtemään mihinkään harrastuksiin ja erittäin suurella vaivalla saan hänet tekemään satunnaisia kotitöitä tai korjaamaan jälkensä, mutta näitä ei koskaan tee ilman toistuvaa jankutusta. Kaiken kaikkiaan käytöksensä on tökeröä, haukkuu, loukkaa ja nauttii muiden alistamisesta/satuttamisesta (ei kuitenkaan koskaan fyysisesti, vaan loukkaavin kommentein). Lahjonta ja houkuttelu eivät toimi, rangaistuksia en enää keksi, kun ei ole mitään, mikä toimisi.
Ymmärrän, että yksinäisyys ja rankat kokemukset aikaisemmilta ajoilta ovat varmasti tehneet hänestä epäluuloisen ja senkin vuoksi on jatkuvasti ns ”piikit pystyssä”. Mutta ongelmana on se, että hänellä ei ole mitään mielenkiintoa olla tekemisissä minun tai kenenkään muunkaan kanssa, enkä saa häntä mitenkään houkuteltua ulos huoneestaan poislukien pakollinen koulunkäynti. Kohta hän on täysi-ikäinen ja minun vaikutusmahdollisuudet entistäkin heikommat.
Nettiyhteydet olen jälleen katkaissut (saa ne kyllä takaisin, jos suostuisi johonkin yhteistyöhön), ja sillä keinolla sain aikaisemmin hänet tekemään edes jotain, mutta tätä nykyä tämäkään ei toimi sillä hän lataa videoita, jne kännykkäänsä koulun aikana, jotta voi sitten istua ruudun äärellä lopun päivää aamuyöhön asti.
Pelkona on, että hän jää täysin eristäytyneeksi maailmasta tai ajautuu suuriin ongelmiin, koska elämästä puuttuu sisältö. Mitä voin tehdä?
Minulla ei ole mitään keinoja vaikuttaa häneen, eikä kukaan meidän tukitiimistä anna minulle konkreettisia neuvoja (olemme siis nuorisopsykiatrian asiakkaita), miten minun tulisi toimia tällaisen käytöksen kanssa ja olen siksi epätoivoinen. Katsonko vain vierestä, kun hän vain makaa vuoteessaan tuijottaen kännykkäänsä eristäytyen yhä enemmän muusta maailmasta? Nyt olisi kyllä megasupernannyn tilaus täällä.
Kiitos viestistäsi. Vanhempana tuntuu ymmärrettävästi pahalta katsoa, jos nuori eristäytyy täysin kotiin. Jos sosiaaliset tilanteet ovat olleet nuorelle haastavia niin vetäytyminen saattaa helpottaa oloa hetkeksi, mutta pidemmällä aikavälillä voi aiheuttaa ahdistusta ja alakuloisuutta. Netin ystävyyssuhteet eivät korvaa kokonaan kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta ne voivat olla nuorella tärkeitä ja niiden avulla nuori voi kokea kuuluvansa johonkin ryhmään. Positiivista on se, että nuori käy edelleen koulussa, jossa tapaa ikätovereitaan.
Yksinäisyys on kipeä tunne, joka tuottaa usein häpeää, jonka takia nuori ei ehkä halua puhua aiheesta. Nuorelle on hyvä kertoa, että hän ei ole ainoa, joka kokee yksinäisyyttä ja yksinäisyyden kokemus ei tarkoita epäonnistumista tai viallisuutta. Harrastuksiin menemistä voi vaikeuttaa se, että nuori pelkää jäävänsä siellä yksin ja välttääkseen tätä hän jää kotiin. Uusi harrastus voi olla helpompi aloittaa niin, että kaikki osallistujat olisivat samalla tavalla uuden edessä eikä niin sanottuja klikkejä olisi vielä ehtinyt muodostua ryhmän sisällä.
Kerroit, että nuorella on yksinäisyyden lisäksi rankkoja kokemuksia aiemmilta ajoilta ja nämä yhdistettynä murrosiän kuohuviin tunteisiin ja kyvyttömyyteen vielä hallita omia tunteita, voi purkautua loukkaavana käytöksenä muita kohtaan. Tämä ei toki tee huonosta käytöksestä yhtään hyväksyttävämpää ja vanhempana on oikeus vaatia kunnioittavaa käytöstä. Tunnekuohujen laannuttua nuoren kanssa olisi hyvä yrittää käydä keskustelua siitä, mistä hänen tunnereaktionsa johtuivat; onko esimerkiksi vanhemman käytöksessä ollut jotain, joka on häntä erityisesti harmittanut.
Kerrot, että nuorta ei kiinnosta olla tekemisissä sinun tai muiden kanssa. Murrosikään kuuluu etäisyyden ottaminen vanhemmista ja heille kerrotaan yhä vähenevissä määrin omista asioista. Osana itsenäistymisprosessia nuori irrottautuu vanhemmista ja ärsyttäväksi koetuista vanhemmista on usein helpompi irtaantua. Nuori kuitenkin yhä tarvitsee vanhempien tukea, vaikka ei sitä käytöksellään osoita. Nuorelle on hyvä tarjota omaa tilaa, mutta myös tärkeätä kysellä säännöllisesti kuulumisia, vaikka vastausta ei yleensä saisikaan. Tämä viestittää nuorelle, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänestä välitetään.
Hienoa, että nuori on päässyt ammattiavun piiriin. Hänen kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla pitäisi olla paras tieto nuoren tilanteesta ja siitä, kuinka kotona voidaan tukea nuorta. Kannustan sinua uudelleen avaamaan tukitiimillenne kotitilannetta ja pyytämään konkreettisia työkaluja teidän arkeenne. Ammattilaisten tehtävä on tukea koko perheenne hyvinvointia.
Omaa jaksamista ja suhtautumista nuoreen auttaa se, että on itse hyvävointinen. Nuoren vanhempana olisikin tosi tärkeää pitää huoli omasta jaksamisestaan. On tärkeää, että arjessa on ihmisiä, joiden kanssa voi käydä keskustelua aiheeseen liittyen ja kelle voi jakaa tunnetaakkaa. Tätä varten myös MLL tarjoaa anonyymeja ja maksuttomia vanhemmuuden tuen palveluita, kuten Vanhempainpuhelimen ja ajanvarauschatin:
Vanhempainpuhelin ja chat – Mannerheimin Lastensuojeluliitto (mll.fi)
Alueelle ‘Kysy ammattilaiselta murrosiästä’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.