Muutto ja vauva aiheuttaa ISOJA pulmia 6-vuotiaalle esikoiselle
Vilkas ja eläväinen, temperamenttinen 6v poikani on ottanut elämänmuutoksemme raskaasti. Montaa siaa on sattunut samaan hetkeen: muutto toiselle paikkakunnalle ja pienen sisaruksen syntymä. Olemme olleet lomalla ja yrittäneet tehdä tämän mahdollisimman helpoksi hänelle, mutta emme ole onnistuneet. Lapsi ottaa tilanteen todella raskaasti. Nyt 4 viikon totuttelun jläkeen meillä vanhemmillakin alkaa olla keinot loppu. Päiväkoti alkaa uudessa paikassa muutaman päivän kuluttua, siinä vielä yksi muutos pojalle.
Illat on todella vaikeita, hän ei suostu rauhoittumaan millään. Riehuu, temppuilee, virnuilee, ärsyttää, haukkuu ja keksii kaikkki mahdolliset ja mahdottomat tavat tehdä illasta hankala. Ollaan ennakoitu, tehty sopimuksia, oltu joustavia ja myönteisiä, huomioitu lasta erikseen positiivisella tavalla, annettu aikaa ja syliä, oltu tiukkoja rajoissa, annettu varoituksia ja mitä kaikkea… Mutta käytös vain pahenee. Lapsi kohtelee pikkusisartaan hyvin mutta on todella väkivaltainen ja törkeä meitä vanhempia kohtaan. Minun on vaikea hillitä itseäni ja olen karjunut ja kohdellut aika kovakouraisestikin lasta parina iltana. Tiedän että pitäisi lähteä tilanteesta pois silloin kun alan hiiltymään, mutta lapsi tulee perässäni ja herättää vauvan. En myöskään haluaisi jättää häntä yksin huoneeseensa vaikka tiedän että se on parempi kuin se, että karjun hänelle. Yritän pitkittää hermojani ja sitten menetän ne tyystin. Jälkeenpäin on huono omatunto, olen pyytänyt anteeksi asiatonta käytöstäni lapselta. Tiedän että se vain pahentaa asiaa, mutta yhtäkkiä konstit vaan loppuu.
Mieheni vuorottelee kanssani joten en joudu kohtaamaan tätä yksin. Mutta on kauhea tunne, kun se maailman rakkain olento onkin yhtäkkiä sellainen, että koen vihaa, raivoa ja inhoa häntä kohtaan, vaikka ymmärrän, että käytös kumpuaa elämänmuutoksista ja kriisistä, jota hän käy nyt läpi. En vain osaa tukea häntä paremmin, kun se näkyy noin hirvittävän loukkaavalla tavalla.
Miten minun pitäisi tuota kiukkua vielä niellä ja miten siihen pitäisireagoida, miten sen saisi loppumaan ja taittumaan? Auttaako mikään muu kuin aika? Pelkään että vähillä unilla ja äärimmilleen ärsytettynä vielä lyön lastani tai en muuten jaksa.
Hei! Isot elämänmuutokset stressaavat koko perhettä, niin toivottuja ja ihania kuin ne sinänsä voivatkin olla. Mielestäni olette hienosti pyrkineet ennakoimaan esikoisen levottomuutta uuden edessä, mutta tulokset eivät siis ole toivottuja.
Tilanteesi on monille meistä tuttu: kun yrittää viimeiseen asti venyttää kestokykyään, pinna katkeaakin räsähtäen ja ollaan tilanteessa jossa äiti käyttäytyy agressiivisesti ja suorastaan pelottavasti. Haluaisin kuitenkin kannustaa sinua aikuisuuteen ja rauhallisuuteen.Kuten itsekin toteat, poikasi käytös on seurausta elämänmuutoksista joihin hän ei mitenkään ole voinut itse vaikuttaa. Mielestäni hän osoittaa kypsyyttä ja harkintaa kun kohdistaa protestinsa teille vanhemmilleen, joiden kestävyyteen luottaa ja jättää pikkusisaruksen rauhaan.
Pyrkikää ilmaisemaan hänelle, että hallitsette tilanteen. Olet varmaan sanonut pojallesi, että ymmärrät että häntä harmittaa ja pelottaa uudet asiat, ja että te vanhemmat haluatte olla hänen tukenaan. Olisiko iltarutiineissa mitään, missä voisitte edes tilapäisesti hiukan laskea rimaa, jotta pääsisitte vähemmällä? Väkivaltaista käytöstä ei mielestäni voi hyväksyä, mutta pienempiä rikkeitä voisi ehkä katsoa sormien läpi? Väkivaltaan voisi koittaa jäähyrangastusta, täältä vanhempainnetin sivuilta löydät ohjeita turvalliseen jäähyrangaistukseen, olet ehkä sitäkin jo kokeillut?
Olet kovilla vauvan ja esikoisen kanssa, onneksi miehesi on tukenanne. Koeta järjestää aikaa niin että pääset edes välillä nukkumaan tarpeeksi ja ehkä ulkoilemaankin. Voit varmaan sanoa lapsellesi kun pinna rupeaa liiaksi kiristymään, että sinun täytyy hetkeksi mennä tuulettamaan päätäsi, ja mennä toiseen huoneeseen vaikka potkimaan tyynyä. Lapsesi seurassa sinun kuitenkin pitäisi jaksaa olla se aikuinen ja luotettava äiti johon poikasi tukeutuu. Voimia siihen!
Poikasi on varmaan nyt jo aloittanut uudessa päiväkodissa? Luulen, että se voi tuoda rauhaa ja säännöllisyyttä hänen elämäänsä. Ainakin sinulla on aikaa olla välillä vain vauvan kanssa.
Vähitellen esikoisesi käytös varmasti asettuu ja teidän kaikkien elämä helpottuu. Toivotan voimia ja rakkautta sinulle ja koko perheelle tässä haastavassa vaiheessa. Tänne Mll:n vanhempainpuhelimeen voi myös soittaa kun kaipaa juttukaveria. Numero on 080092277, päivystysajat löydät täältä sivuilta.
terveisin Vappu
MLL:n päivystäjä
Lapset menettävät vanhemman kunnioituksen siinä tilanteessa, kun vanhempi nostaa ääntään, käyttää väkivaltaa, tai on epäoikeudenmukainen. Koita löytää oikeudenmukaisuuden kultainen keskitie, missä jaat aikaasi kaikkien lasten kanssa heidän tarpeidensa mukaan. Tämä tilanne menee muutamassa vuodessa ohi.
Kannattaa keskustella peloista ja mieltä painavista asioista lapsesi kanssa. Kärsivällisyydellä on rajans, mutta miten sen rajan ylityksen hoitaa, siinä on taito jota kannattaa opiskella.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.