Lissu

Hei!
Löytyykö vinkkejä/kokemuksia takkuisesta läksyjen teosta muilta? Nyt 2. lk aloittanut poika tuskailee, venkoilee, marisee, mankuu ja nyyhkii etenkin matikan läksyjen kanssa. Lukeminen hänelle mieluista ja helppoa, matikkakin sujunut tähän asti ihan hyvin. Kovin hidasta on homma, tahtia 20 min/6 yhteen- tai vähennyslaskua. Tänään tahkottu matikkaa jo 2 h. Näyttää, että jää haaveilemaan, miettii muuta, selailee kirjaa jne., eli keskittyminen ja syventyminen vaikeaa. Eli tuosta ajasta tuskin edes puolet todellista tekemistä. Välillä olen istunut samassa huoneessa ”valvomassa” mutta tämä vaan pahentaa tilannetta. Poika surkeilee olevansa huono, tyhmä jne., itsellä myös hermo kiristyy kun joka päivä samanlaista tappelua. Pitäisi osata kannustaa, mutta kyllähän hänen pitäisi vähitellen itsekin ymmärtää, että täytyy keskittyä ja tehtävät vaan tehdä. Täkynä ei ole toiminut edes se, että sitten pääsee nopeammin leikkimään tms. kun äkkiä tekee tehtävät. Miten tuolla menolla ehtii mitään kokeissa tekemään??

Neuvoja kuulisin mielelläni, tietty jossain vaiheessa myös opettajaan oltava yhteydessä, ja olen ollutkin. Hän kommentoi että poika on hitaanpuoleinen kynähommissa…

Yksi mummi

Hei!
Kerrot, että poika lukee mielellään ja helposti ja että matikkakin on sujunut, mutta nyt vain läksyjen teko ei suju. Tuli mieleen, tarkoittiko opettaja ihan konkreettisesti KYNÄhommia. Sujuuko päässälasku? Entä kirjoittaminen? Piirtääkö poika mielellään?

Kaksi tuntia kuulostaa minusta tosi pitkältä ajalta 8-vuotiaan läksyihin. Voisiko asiaa auttaa vaikka niin, että voisi laskea muutaman laskun kerrallaan, ja siirtyä sitten vaikka leikkimään tai lukemaan tai ulos välillä? Itse yrittäisin jättää vastuuta siitä, että kotilaskut tulevat lasketuksi pojalle itselleen, mutta nykyisin ehkä oletetaan enemmän sitä, että vanhemmat ovat mukana huolehtimassa läksyistä.

Kannusta poikaa kiinnittämällä huomiota onnistumisiin! Kiinnitä epäonnistumisiin ja virheisiin mahdollisimman vähän huomiota. Älä vaadi liikaa, 8-vuotias on vielä pieni. Lapset kehittyvät eri tahtiin.

Tietenkin keskittyminen ja syventyminen ovat tärkeitä taitoja, mutta voisiko niitä kehittää harrastamalla yhdessä asiaa, joka on pojasta mukavaa? Esimerkiksi lukemalla lastenkirjoja vaikka vuorolukuna, sen verran kuin teitä molempia huvittaisi, ilman mitään tarkkoja rajauksia. Ja jos kynän käyttö ei ole oikein hallinnassa, sitäkin voisi vaivihkaa parantaa jossakin sopivassa vapaa-ajan puuhassa, esimerkiksi joissakin peleissä. Jossain mikä on mukavaa ja jossa kynää tulee käytettyä ilman sen suurempaa huomiota, mutta tottumus kynään paranee.

Oikein hyvää syksyä sinulle ja tokaluokkalaisellesi

kohtalotoveri

Hei, meillä on ollut samanlaista nytten. Tyttö 8 v. tykkää matematiikasta, mutta ei tehdä tehtäviä enää (ainakin ajoittain), kun on mennyt haastavammaksi. Kokeista tulee kyllä 9 ja 10, mutta harjoittelu on hankalaa. Itsellä mennyt hermo huonoon kuntoon monta kertaa. Viimeksi taisteltiin eilen ja usein aiemminkin. Lapsi osaa kyllä, mutta ei viitsi keskittyä. Eilen huomasin, että lapsen pitää olla ainakin syönyt, että jaksaa keskittyä. Ja vasta otettiin myös käyttöön palikat, joita hyödynnetään laskemisessa, varsinkin kymmenien yhteen ja vähennyslaskuissa. Eilen hillitsin itseni aika mallikkaasti, hengittelin vain syvään, ja olin lähellä, samassa huoneessa ja välillä vieressä istumassa. Jotain vain tapahtui, että ainakin eiliset läksyt alkoi sujumaan.

Yritin jo aiemmin tähdentää, että läksyt pitää tehdä vaikka tekisi virheitäkin. Se on sitä yrittämistä. Ja sanktiona on, että jos tästä eteenpäin kiukun kanssa ja muutenkin ei edes yritä, niin aina tulee yksi päivä pelikieltoa.

Itkettää välillä itselläkin, kun ei oikein keinoja tuntunut löytyvän. Mutta eilinen jotenki osoitti, että ehkä tämä tästä. Itselläni hormoonit heittelee, ja paineensietokyky on poissa, niin tulee noita ylilyöntejä suhtautumisessa lapsen kiukkuun ja vastaansanomiseen.

Toivottavasti te olette löytäneet jonkin ratkaisun.

Elma

Hei,
Meilläkin on ollut vastaavia ongelmia, siksi tuntui helpottavalta huomata ettemme ole ainoita.
Liian myöhään tai lapsen ollessa nälkäinen on turha alkaa tahkomaan matikkaa vastahankaisen lapsen päähän. Eihän onnistuisi itseltäkään uuden oppiminen samassa tilassa.
Mietin mitä sanoo näihin vanhempien avunpyyntöihin MLL:n ammattilaiset? Olisi mielenkiintoista kuulla. Pitäisikö jättää homma( opettaminen) vain suosiolla opettajalle/koululle ja keskittyä itse vain rohkaisemaan, kannustamaan ja tukemaan lasta ilman matikkaan ”pakottamista” & antaa lapsen itse yrittää + tehdä omat virheensä ja oivalluksensa.
2-3 luokkalaiset ovat kumminkin vielä ihan lapsia…

MLL:n ylläpito vastaa

Jo käydyssä keskustelussa olettekin antaneet hyviä vinkkejä toisillenne.

Lapset ovat sekä temperamentiltaan että oppimisvalmiuksiltaan erilaisia. Toisilla tehtävien tekemiseen menee paljon aikaa, toiset suoriutuvat niistä nopeasti. Tärkeintä on löytää oma tapa toimia ja saada siihen tarvittaessa tukea. Ensimmäisinä kouluvuosina harjoitellaankin nimenomaan tätä ns. oppimaan oppimista.

Jos mahdollista, läksyjen tekoon kannattaa varata sellainen hetki, jolloin lapsi on saanut hieman levätä koulun jälkeen ja syödä esimerkiksi välipalaa. Joillekin lapsille läksyjen tekeminen heti koulupäivän jälkeen toimii parhaiten. Toisten on hyvä antaa koulun jälkeen hetki tehdä jotain muuta mieluista. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja erilaisia tapoja kannattaa kokeilla. Sitä, mikä toimii ei tarvitse lähteä muuttamaan.

Yleensä opettajille on tärkeintä se, että läksyt ovat tehty, eikä se ovatko laskut tai tehtävät aina oikein. Voi olla niinkin, että opettajan on vaikea nähdä sitä, missä asioissa lapsi tarvitsee tukea, jos hänen läksynsä on aikuisen kanssa aina yhdessä korjattu. Jos läksyjenteko kuitenkin on aina vastenmielistä, on hyvä selvittää, onko taustalla jotakin oppimiseen liittyvää vaikeutta ja ottaa asia esille opettajan kanssa mahdollisimman varhain.

On hienoa, että vanhempi opettaa lapselle kotitehtäviin keskittymisen myötä kärsivällisyyttä, harjoittelun merkitystä ja asioiden saattamista loppuun asti. Tärkeää on myös yrittää pitää ilmapiiri mahdollisimman kannustavana ja lämpimänä. Aikuisen on myös tärkeä muistaa kiittää lasta silloin, kun hän jaksaa harjoitella tai saa työnsä päätökseen. Sekin kannattaa muistaa sanoa, että jotkut asiat vaativat enemmän aikaa sujuakseen, myös aikuisilla, ja niistäkin yleensä selviytyy.

Mikäli tunteet läksyjentekotilanteessa kuumenevat liikaa, voi olla hyvä pitää pieni tauko ja jatkaa myöhemmin. Läksyt voi myös tehdä kahdessa erässä, jos se tuntuu helpommalta tai on arjessa mahdollista.

Alla olevan linkin kautta löytyy paljon tietoa ja konkreettisia välineitä pienen koululaisen oppimisen tueksi. Suosittelen tutustumaan.

https://www.mll.fi/app/uploads/2017/07/JKK_OppimisTK_pieni.pdf

Erilaisia arjen haasteita pohditaan usein vanhempainpuhelimessa, kirjeissä ja chatissa. MLL:n Vanhempainpuhelin ja nettipalvelut tarjoavat vanhemmille tukea vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. Mikäli haluat keskustella aiheesta, ota rohkeasti yhteyttä. Palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia.

Lisätietoa Vanhempainpuhelimen ja netin palveluista löydät täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/vanhempainpuhelin/

Terveisin,
MLL:n ylläpito

Vastaa aiheeseen: Tokaluokkalaisen läksyjen teko

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.