Yhteishuoltajuus ja lapsen tapaaminen

Terve

Minulla on kohta vuoden ikäinen poika ex avovaimoni kanssa. Meidän suhde lapsen äidin kanssa päättyi, kun pojan äiti oli ollut raskaana muutaman kuukauden. Olimme suunnitelleet lasta yhdessä ja sitä jo jpidemmän aikaa yrittäneet. Pojan äiti on hyvin äkkipikainen ja impulsiivinen ihminen ja lisäksi hän on tapaamisestamme alkaen ollut erittäin mustasukkainen ex- vaimolleni, johon joudun pitämään yhteyttä yhteisen tyttären tapaamisiin liittyen.

Lopullinen syy sille, että lähdin pois, oli pojan äidin käyminen käsiksi tyttäreeni. Vaikka tyttäreni oli joutunut kuuntelemaan öisin pojan äidin tavaroiden paiskimista ja meidän riitelyä ja olin joutunut loupumaan tapaamisista pahimpina aikoina, tyttäreni fyysynen koskemattomuus on asia, jossa meni raja. Hän oli ollut väkivaltainen myös minua kohtaan, mutta siinä suhteessa pidin riitelyä yleensä ensisijaisena ongelmana, joka olisi pitänyt ratkaista.

Nyt poika on noin vuoden ja olen poikaa nähnyt kaksi tai kolme kertaa viikossa. Olemme käyneet vauvauinneissa ja viettäneet viikonloppuisin kokonaisia päiviä yhdessä. Tyttäreni on ollut usein mukana. Olen koittanut olla provosoimatta ja saada riidat loppumaan alkuunsa, lähinnä myötäilemällä. Koen kuitenkin, että joudun sopeutumaan ja myötäilemään poikaa tavatatessani ja yhdessä ollessamme, koska yhteys pieneen poikaani on minulle niin tärkeää.

Nyt pojan äiti ilmoitti, että minun pitää joko alkaa hänen kanssa parisuhteeseen ja meidän hankkia toinen lapsi, tai hävitä heidän elämästään kokonaan. Yhteistä elämää en näe mahdollisena pojan äidin impulsiivisuuden ja äkkipikaisuuden takia, varsinkin kun se ei ole mitenkään vähentynyt. Haluaisin siksi saada tapaamiset sovittua säännöllisiksi ja niin, että ne ovat etukäteen tiedossa. Pojan äiti taas on sitä mieltä, että viranomaisia ei saa näihin asioihin sotkea ja voimme sopia asiat keskenämme. Perusteluna hänellä on, että hän ei aio sitoa itseään mihinkään aikatauluihin. Samaan aikaan hän edellyttää, että minä en sovi menoja maanataille, perjantaille ja viikonlopuille, jotta olen sitten käytettävissä. Lisäksi hän pyysi tyttäreni äidiltä ja muutamalta sukulaiseltani, että eivät hekään sovi minun kanssa noille päiville mitään ohjelmaa. Tällainen tilanne aiheuttaa vain lisää riitaa ja minulta jää tapaamiset todella vähiin.

Sopimisen osalta tarvitsisin tietoa, mikä on lapsen osalta mahdollista jajärkevää. Missä vaiheessa esimerkiksi lapsi voi ikänsä puolesta olla minun kanssa kokonaisia päiviä viikonloppuisin ja milloin yökyläily on mahdollista? Ja missä tällaisia asioita voisi käsitellä niin, että joku ammattilainen voisi ohjata keskusteluamme niin, että olisi helpompi pysyä asiassa? Nyt olen lähinnä omien uskomusteni ja äidin kertomien asioiden varassa, koska minulla ei ole yhteyksiä neuvoloihin tms., vaan kuulen äidin kertomana asioita tyyliin ”neuvolassakin sanottiin, että…”.

Haluaisin kuitenkin kiinteän suhteen poikaani ja myös hyvät, tai ainakin asialliset välit hänen äitiin. Mutta mistä isä saa tällaisessa tilanteessa apua?