Siirry sisältöön
Nimetön

Terve

Minulla on kohta vuoden ikäinen poika ex avovaimoni kanssa. Meidän suhde lapsen äidin kanssa päättyi, kun pojan äiti oli ollut raskaana muutaman kuukauden. Olimme suunnitelleet lasta yhdessä ja sitä jo jpidemmän aikaa yrittäneet. Pojan äiti on hyvin äkkipikainen ja impulsiivinen ihminen ja lisäksi hän on tapaamisestamme alkaen ollut erittäin mustasukkainen ex- vaimolleni, johon joudun pitämään yhteyttä yhteisen tyttären tapaamisiin liittyen.

Lopullinen syy sille, että lähdin pois, oli pojan äidin käyminen käsiksi tyttäreeni. Vaikka tyttäreni oli joutunut kuuntelemaan öisin pojan äidin tavaroiden paiskimista ja meidän riitelyä ja olin joutunut loupumaan tapaamisista pahimpina aikoina, tyttäreni fyysynen koskemattomuus on asia, jossa meni raja. Hän oli ollut väkivaltainen myös minua kohtaan, mutta siinä suhteessa pidin riitelyä yleensä ensisijaisena ongelmana, joka olisi pitänyt ratkaista.

Nyt poika on noin vuoden ja olen poikaa nähnyt kaksi tai kolme kertaa viikossa. Olemme käyneet vauvauinneissa ja viettäneet viikonloppuisin kokonaisia päiviä yhdessä. Tyttäreni on ollut usein mukana. Olen koittanut olla provosoimatta ja saada riidat loppumaan alkuunsa, lähinnä myötäilemällä. Koen kuitenkin, että joudun sopeutumaan ja myötäilemään poikaa tavatatessani ja yhdessä ollessamme, koska yhteys pieneen poikaani on minulle niin tärkeää.

Nyt pojan äiti ilmoitti, että minun pitää joko alkaa hänen kanssa parisuhteeseen ja meidän hankkia toinen lapsi, tai hävitä heidän elämästään kokonaan. Yhteistä elämää en näe mahdollisena pojan äidin impulsiivisuuden ja äkkipikaisuuden takia, varsinkin kun se ei ole mitenkään vähentynyt. Haluaisin siksi saada tapaamiset sovittua säännöllisiksi ja niin, että ne ovat etukäteen tiedossa. Pojan äiti taas on sitä mieltä, että viranomaisia ei saa näihin asioihin sotkea ja voimme sopia asiat keskenämme. Perusteluna hänellä on, että hän ei aio sitoa itseään mihinkään aikatauluihin. Samaan aikaan hän edellyttää, että minä en sovi menoja maanataille, perjantaille ja viikonlopuille, jotta olen sitten käytettävissä. Lisäksi hän pyysi tyttäreni äidiltä ja muutamalta sukulaiseltani, että eivät hekään sovi minun kanssa noille päiville mitään ohjelmaa. Tällainen tilanne aiheuttaa vain lisää riitaa ja minulta jää tapaamiset todella vähiin.

Sopimisen osalta tarvitsisin tietoa, mikä on lapsen osalta mahdollista jajärkevää. Missä vaiheessa esimerkiksi lapsi voi ikänsä puolesta olla minun kanssa kokonaisia päiviä viikonloppuisin ja milloin yökyläily on mahdollista? Ja missä tällaisia asioita voisi käsitellä niin, että joku ammattilainen voisi ohjata keskusteluamme niin, että olisi helpompi pysyä asiassa? Nyt olen lähinnä omien uskomusteni ja äidin kertomien asioiden varassa, koska minulla ei ole yhteyksiä neuvoloihin tms., vaan kuulen äidin kertomana asioita tyyliin ”neuvolassakin sanottiin, että…”.

Haluaisin kuitenkin kiinteän suhteen poikaani ja myös hyvät, tai ainakin asialliset välit hänen äitiin. Mutta mistä isä saa tällaisessa tilanteessa apua?

Nimetön

Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa lastenvalvojaan. Poikasi äiti pyrkii rajoittamaan sinun oikeuksiasi, mutta tosiasiassa hän polkee lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Tämä oikeus ei voi toteutua vanhemman tarpeista käsin (niin että lapsi tapaisi ei-lähivanhempaansa, kun se lähivanhemman aikatauluihin sopii), vaan ensisijaista on lapsen tarve, jota yleensä palvelee sinunkin toivomasi ennakoitavuus. Kun asioista sopiminen keskenään on hankalaa, virallinen lapsen oikeudet huomioon ottava sopiminen kuulostaa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Tosin itse sopisin lastenvalvojalla, vaikka yhteistyö olisikin hyvää, ihan siksi, ettei jäisi väärinkäsityksiä tai epäselvyyksiä.

Yleensä kai nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsi voi olla erossa pääasiallisesta hoitajasta yhden yön/ikävuosi. Tietenkin tämä on yksilöllistä ja riippuu lapsen ja hoitajan suhteesta, lapsen temperamentista ym. Ihan tutkimustietoon perustuen voisi kumminkin ajatella, että lapsi alkaisi olla riittävän iso kokeilemaan ensin muutaman tunnin pätkiä kahdestaan kanssasi (toki riippuen esim. imettääkö äiti, ja miten asiat sen puolesta järjestyvät – tuon ikäinen toki syö joka tapauksessa jo muutakin), ja niiden sujuessa hyvin vähin erin yökyläilyä ensin yksi yö kerrallaan.

Kirjoitit exäsi olevan impulsiivinen ja äkkipikainen. Se ei tietenkään ole rikos, mutta lapseen (tyttäreesi) käsiksi käyminen on. Onko sinulla kumminkin tällä hetkellä turvallinen olo sen suhteen, ettei äkkipikaisuus ja aiemmin ilmennyt väkivaltaisuus kohdistu poikaan haitallisessa määrin (siis äkkipikaisuuden osalta haitallisessa, väkivaltahan on tietenkin haitallista joka tapauksessa)?

Vastaa aiheeseen: Yhteishuoltajuus ja lapsen tapaaminen

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös