Annamari tietää, että perhekummi voi olla ihan tavallinen aikuinen

MLL:n perhekummina ei tarvitse olla superihminen. Läsnäolo ja kuuntelu riittävät, Annamari kuvailee ja kutsuu muitakin lähtemään perhekummeiksi. Opettajana toimiva Annamari vaihtaa kesällä koulun käytävät metsäpolkuihin.

Tämän kohtaamishetken aikoihin on vielä tovi kesäloman alkuun ja rakkaan marjastusharrastuksen pariin.

– Metsässä tulee vietettyä ihan kohtuullisesti aikaa marjakaudella, Annamari naurahtaa.

Luonnossa liikkuminen tuo hänelle virkistystä ja hengähdyksen hetkiä.

Perhekummina Annamari haluaa tuoda samaa rentouden tunnetta perheiden elämään.

Kaiken kaikkiaan viiden eri kummiperheen arjessa mukana useita vuosia kulkenut Annamari tietää, että perheiden arki voi olla kuormittavaa. Pienikin apu voi merkitä paljon ja antaa tilaa hengittää.

Annamari toimii Uudellamaalla vapaaehtoisena perhekummina tukien lapsiperheitä arjen keskellä. Perhekummius on osa MLL:n tukihenkilötoimintaa, jonka puitteissa voi toimia myös vapaaehtoisena kaverina lapselle tai nuorelle tai ystävänä maahanmuuttajaäidille. Toimintaa koordinoivat ja vapaaehtoisia kouluttavat MLL:n piirit.

Perhekummi on luotettava aikuinen, joka vierailee perheen luona noin kahdesti kuussa muutaman tunnin ajan ja tarjoaa läsnäoloa, seuraa, kuuntelevan korvan ja apukäsiä.

Annamari kertoo lähteneensä mukaan halusta käyttää vapaa-aikaansa merkityksellisellä tavalla. Hän oli jo pitkään pohtinut sopivaa vapaaehtoistyötä, kun sattumalta erään televisio-ohjelman aihe pysäytti. Siinä kerrottiin, kuinka väsyneitä monet lapsiperheiden vanhemmat ovat: jopa niin uupuneita, etteivät jaksa puhua tilanteestaan peläten murtuvansa.

Perheiden tilanne pysäytti ja sai hakeutumaan mukaan perhekummitoimintaan.

Perhekummius nivoutuu Annamarin vaihtelevaan työrytmiin.

– Olen lapseton ja työaikani vaihtelevat. Siksi pystyn hyvin käymään kummikäynneillä arki-iltaisin töiden jälkeen. Joskus tapaamme myös viikonloppuna, mutta useimmiten arki-ilta on sopivin hetki meille kaikille.

Yksi tärkeimmistä asioista Annamarille on se, että perheet saavat arkeensa vaihtelua ja lapset kaipaamaansa huomiota. Ulkopuolinen aikuinen voi tuoda iloa ja tukea tilanteissa, joissa vanhempien omat voimavarat ovat rajalliset.

– Perhekummi tuo arkeen virkistystä. Moni vanhempi on varmasti iloinen, kun lapsi saa huomiota, ja samalla vanhemmalle jää ehkä hetki hengähtää. Ja onhan tämä toiminta tärkeää myös kummille, sillä se tuo vaihtelua arkeen ja saa merkityksellistä tekemistä. Yksittäisiä [parhaita] hetkiä voi olla vaikea nostaa esiin, mutta mieleen jäävät kohtaamiset, joissa lapsi ilahtuu tai vanhempi osoittaa arvostusta, Annamari kuvailee.

Konkreettisissa tilanteissa, kuten uimahallireissuilla tai hiihtoretkillä, ylimääräisestä aikuisesta on ollut suurta apua.

– Silloin tuntee, että minusta oli oikeasti hyötyä. Ja se tuntuu tosi hyvältä.

Perheet hakevat perhekummia monista eri syistä: joskus tukiverkosto puuttuu, toisinaan elämäntilanne on kuormittava tai perheeseen on syntynyt uusi vauva ja arki hakee vielä uomiaan.

MLL:n koordinaattori kartoittaa perheiden toiveita ja tilannetta etukäteen sekä ”mätsää” sopivaan perhekummiin.

Perheen ja vapaaehtoisen ensitapaamisessa on tukena myös heidät yhdistävä koordinaattori, joka kannustaa avoimeen vuorovaikutukseen. Sitä Annamarikin toivoo, sillä silloin hän pystyy olemaan jokaisen ainutlaatuisen perheen tukena heidän tarvitsemallaan tavalla.

Pienikin apu voi olla suuri asia perheelle – ja merkityksellistä vapaaehtoiselle itselleen.

Vaikka perhekummitoiminnassa puhutaan usein vanhemman jaksamisesta, vaikutus ulottuu vahvasti myös lapsiin.

Kun vanhempi saa hetken hengähtää, jutella toisen aikuisen kanssa tai kaivattuja apukäsiä, se heijastuu koko perheen ilmapiiriin ja suoraan lapsen arkeen.

Perhekummi voi olla lapselle turvallinen aikuinen, joka leikkii, kuuntelee ja antaa huomiota kiireettömästi. Tällaiset kohtaamiset vahvistavat lapsen kokemusta omasta arvostaan, tukevat itsetuntoa ja voivat vaikuttaa myönteisesti vielä aikuisuudessakin.

– Se on palkitsevaa myös perhekummille, Annamari sanoo.

Annamari haluaa rohkaista muitakin lähtemään mukaan perhekummeiksi.

Toimintaan ei tarvita erityistaitoja, vaan tärkeintä on läsnäolo ja halu auttaa. Tavallinen turvallinen aikuinen riittää.

– Ei tarvitse olla supersatutäti tai superpsykologi. Riittää, että on läsnä ja osaa kuunnella. Tätä voi tehdä omalla tyylillään. Kummikäynnit voivat tarkoittaa yhteistä museoretkeä tai uimahallia, mutta yhtä arvokasta on viettää aikaa kotona leikkien tai jutellen, Annamari muistuttaa.

MLL Uudenmaan piirin koordinaattori Minka kehuu Annamaria luotettavaksi ja rauhalliseksi vapaaehtoiseksi, joka on omaksunut hienosti perhekummin roolin ja osaa antaa kulloisellekin tukemalleen perheelle sellaista apua, mitä perhe kaipaa.

MLL:n toiminnan sydämenä ovatkin vapaaehtoiset, ja aivan ”tavallisilla” ihmisillä on siinä korvaamaton rooli.

Yksi MLL:n vapaaehtoistehtävistä on perhekummi: luotettava aikuinen, joka kulkee lapsiperheen rinnalla arjen tavallisissa hetkissä. Tärkeintä on halu olla länsä.

Perhekummi voi olla kuunteleva korva, leikkiseura, keskustelukumppani tai tukena elämän muutoksissa, kuten uudelle paikkakunnalle muutossa, Minka kuvailee.

Perheiltä saaduissa palautteissa toistuu, miten odotettua perhekummin saapuminen on koko perheelle ja miten vanhemman kuormitus laskee tapaamisissa.

Vapaaehtoisen näkökulmasta toiminta on joustavaa ja iloa tuottavaa. Käynneistä sovitaan yhdessä perheen kanssa omien voimavarojen ja aikataulujen mukaan. Se voi tuoda myös kaivattua yhteisöllisyyttä elämään. Niin perheen kuin muiden vapaaehtoisten vertaistapaamiset ilahduttavat.

Yksin ei tarvitse jäädä myöskään kysymysten ja pohdintojen kanssa. MLL kouluttaa vapaaehtoiset, yhdistää sopivan perhekummin ja perheen sekä tukee matkan varrella. Muita vapaaehtoisia pääsee tapaamaan lisäkoulutuksissa tai vaikkapa pikkujouluissa.

Tapasimme Annamarin ja perhekummi-perheen äidin ja lapset Äitien ystäväjuhlassa, jonka hienot esitykset tekivät vaikutuksen etenkin moneen pieneen katsojaan. Mutta tärkeintä ovat silti arjen kohtaamiset ja pienet hetket, muistuttavat niin Annamari kuin Minkakin.

Teksti ja kuvat: Anna Ahlgren / MLL Uusimaa