Isin elämysmatkat Oy

Isyys on ollut minulle iso kasvuprosessi. Vaikka olen aina halunnut isäksi, se hetki, kun ensimmäisen kerran sain pienen nyytin syliini, oli pelottava. Hetkeä aikaisemmin olin ollut ihan tavallinen Antti ja nyt yhtäkkiä olinkin jonkun isä. Tunne oli hyvin sekava. Mitä tässä pitäisi tehdä? Lähes kaikkeen muuhun elämässä on olemassa jonkinlainen koulutus, mutta isyyteen ei ole olemassa ajokorttia tai tutkintotodistusta.

Kun palasimme kotiin sairaalasta, tuntui kuin olisin elänyt kahta elämää yhtä aikaa. Uusi elämä pienen vauvan isänä ja vanha elämä eri rooleineen hakivat vielä sijojaan. Vaipan vaihdot ja nukuttamiset olivat jännittävää ja uutta, mutta harrastukset, kaverit ja työasiat menivät helposti pienen nyytin edelle.

Isyys oli jotain mitä vielä sulattelin, ja korvasin kokemattomuuttani tekemisen kautta. Olin hauska isi, joka aina touhusi vauvan kanssa jotain: milloin lähdimme uimaan, milloin leikkipuistoon. Kotonakin oli jatkuvasti tohina päällä. Soitimme kitaraa ja pelasimme yhdessä X-boxia. Tein asioita, joita minä tykkäsin tehdä enkä osannut pysähtyä miettimään, mitähän pieni vauva isistä oikein haluaa. Tarjolla oli vain isin järjestämiä elämysmatkoja.

Paras elämysmatka tehdään isin syliin

Sama kuvio toistui pitkälti toisenkin lapsemme kohdalla. Kolmannen lapsen synnytyksessä tapahtui jotain, mikä herätti minut ajattelemaan isyyttä uudelleen. Kun lapsi oli syntynyt, kysyi kätilö minulta, haluaisinko ottaa vauvan rintani päälle. Suostuin mielelläni. Kätilö pyysi minua ottamaan paitani pois, sillä ihokontakti ja sydämen äänet rauhoittavat vastasyntynyttä. Toimin ohjeiden mukaan.

Sitten kätilö nosti pienen pojan rintani päälle ja sanoi, että nyt saatte olla rauhassa ja tutustua toisiinne. Pieni vastasyntynyt vauva painautui rintaani vasten ja nukahti tyytyväisenä. Siinä minä olin, pienen tuhisevan nyytin kanssa kaksin. Ei tarvinnut tehdä mitään. Oltiin vain, isä ja poika.

Tuo hetki muutti minua. Opin, että isin kanssa vietetyn ajan ei aina tarvitse olla elämysmatka. Se riittää, että on läsnä. Kuuntelee ja pitää sylin avoimena. Eiväthän lapsetkaan kaipaa mitään superisiä, tavallinen iskä riittää ihan hyvin. Kyllä minä vieläkin järjestän välillä erilaisia isin ja lasten reissuja, mutta osaan ennen kaikkea nauttia siitä, että olen kolmen mahtavan lapsen Isä. Yhteiset sohvalla pötköttelyt ovat nykyään meillä sitä parasta isiaikaa.

Antti Parkkinen

Antti Parkkinen

MLL:n Lapin piirin toiminnanjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.