V+V+W = kodin ja koulun yhteistyön peruskaava 

Kodin ja koulun sujuva yhteistyö auttaa lasta pärjäämään koulussa ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. On hienoa, jos lapsella on tunne siitä, että vanhemmat ja opettaja ovat toisilleen ystävällisiä ja välittävät siitä, että hänellä on kaikki hyvin. Tämä tunne ei synny itsestään. Hyvää kodin ja koulun yhteistyötä rakennetaan tietoisesti: viestitetään tärkeistä asioista, puhutaan ystävällisesti, ollaan läsnä vanhempainilloissa ja arviointikeskusteluissa.  

Olen seuraillut kodin ja koulun yhteistyön kehittymistä nyt toistakymmentä vuotta työn, luottamustehtävieni ja omien lasten koulun myötä. Itselleni tärkeimmiksi asioiksi ovat tulleet nämä, jotka sopivat sekä vanhemmalle että opettajalle: 

  • kysy, älä oleta. 
  • kerro avoimesti huolesi. 
  • anna myönteistä palautetta. 
  • puhu lapselle myönteisesti opettajasta/vanhemmasta. 
  • hymyile, tervehdi, ole kiinnostunut siitä mitä kouluun/kotiin kuuluu. 
  • muista, että kyse on lapsen asioista, ja aikuisina olette molemmat kiinnostuneita selvittämään ne. 
  • ymmärrä, että arki voi olla kuormittavaa teillä kummallakin. 
  • kuuntele toisen mielipide, vaikka et olisi heti samaa mieltä. 

Miten nämä asiat näkyvät käytännössä? Kolme keskeistä kodin ja koulun yhteydenpidon kanavaa ovat vanhempainvartit, vanhempainillat ja Wilma-viestit (tai jonkun muun sähköisen järjestelmän kautta viestittely). 

V = vanhempainvarteista

Opettajat kutsuvat vanhempia vuosittain keskustelemaan lapsen koulunkäynnistä. Silloin on tilaisuus keskittyä juuri tämän lapsen asioihin. Aika on lyhyt ja se kannattaa käyttää lapsilähtöisesti. Kun lapsi on mukana, hienointa on, jos hän saa myönteistä palautetta sekä opettajalta että vanhemmalta. Samalla hän näkee, että aikuiset pystyvät keskustelemaan asioista ystävällisesti.

Jokaisella oppilaalla on myös asioita, joissa pitäisi kehittyä. Niistä kannattaa puhua lasta rohkaisevasti ja miettiä yhdessä, mitä oppilas voi asialle tehdä, mitä vanhemmat ja mitä opettaja. 

V = Vanhempainilloista

Parhaimmillaan vanhempainilta on vanhemmille opettajaan ja koulun käytäntöihin tutustumisen paikka. Vanhempainilloissa voi olla hauskaa, kun halutessaan saa puheenvuoron, kun tutustuu lapsensa tekemiin piirroksiin, kun saa muilta vertaistukea tai kun tehdään jotain oivalluksia tai yhteistä naurua tuottavaa. 

Usein sanotaan, että vanhempainiltoihin eivät tule ne vanhemmat, joiden pitäisi tulla.  Yhdessä pikku lauseessa vähätellään paikalla olevien tarvetta olla mukana. Oletetaan, että asia ei kiinnosta niitä, jotka eivät tulleet paikalle.

Näitä oletuksia voi purkaa. Vanhempainiltaan tulleet tosiaan saattavat olla kiinnostuneita aiheesta – tai he pitävät osallistumista pakollisena velvollisuutena. Tai heistä on kiva tutustua muihin vanhempiin, koska lapset viettävät vapaa-aikaakin yhdessä. Moni voi myös kaivata keskusteluja samanikäisten lasten vanhempien kanssa. 

Jos joku ei tule paikalle, se ei aina johdu siitä, että häntä ei kiinnosta. Tieto ajankohdasta on saattanut tulla niin myöhään, ettei vanhempi ehdi järjestellä työvuorojaan. Joku ei ehkä rohkene tulla, jos oma lapsi on vaikka riehunut tai kiusannut koulussa, vaikka sen ei pitäisi olla este osallistumiselle. Joskus ehkä omassa elämässä on niin raskasta, että ei vain jaksa.

Myös illan aiheella on merkitystä: onko se ajankohtainen meidän perheessämme? Kyse voi myös olla toistojen määrästä. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki koulussa on uutta, mutta jos vanhemmalla on kolme lasta ja jokaisella heistä on yksi vanhempainilta vuodessa peruskoulun aikana, iltoja on yhteensä 18.  

Osallistumisen tulisi olla vapaaehtoista. Olisi hienoa, jos opettaja tekisi kaikille vanhemmille viestin, jossa kerrottaisiin vanhempainillan pääasiat. 

W = Wilmaviesteistä

Sähköinen viestintäjärjestelmä on vanhemmille kätevä tapa pysyä kärryillä aikatauluista ja varusteista. Voi myös olla matalampi kynnys laittaa opettajalle viestiä huoliasiasta kuin soittaa hänelle kesken kiireisen päivän tai illalla.

Oppilaaseen liittyviä tärkeitä huolia pitäisi kuitenkin aina käsitellä kasvokkain tai puhelimitse. Kirjoitetuissa viesteissä tunneilmaisu ei välity ja voi tulla tarpeettomia väärinkäsityksiä. Toisaalta Wilmassa opettaja voi kätevästi antaa oppilaalle myönteistä palautetta, joka välittyy samalla vanhempien nähtäväksi. 

Monenlaista muutakin yhteistyötä

Kolme mainitsemaani kodin ja koulun yhteistyön muotoa ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Monissa kouluissa on keksitty hauskoja ideoita, joissa vanhemmat voivat olla mukana. Esimerkiksi retkipäivissä ja leirikouluissa, teemapäivissä esittelemässä ammatteja tai keräämässä luokalle rahaa. Kun idea tulee opettajalta ja oppilailta, moni vanhempi innostuu mukaan, jos vain pääsee osallistumaan päiväaikaan. 

Kodin ja koulun yhteistyötä koetellaan hankalissa tilanteissa. Esimerkiksi jos lasta on kiusattu tai jos hän on kiusannut muita. Tai jos lapsi ei pärjääkään hänelle tarjotuilla tukitoimilla. Tai jos hän sairastaa paljon, eikä pysty etenemään oman luokan mukana. Oppilaan kannalta ratkaisevaa voi olla, pystytäänkö koulussa selvittämään hankala tilanne loppuun asti, kuinka pian opiskelijahuollosta saadaan tukea ja miten vanhemmat ovat mukana tukemassa lasta. 

Kodin ja koulun yhteistyö on arkea, elämää ja tiimityötä. Paljolti se on opettajan ammattitaitoa, jolle kuuluu kaikki mahdollinen arvostus ja tuki. Koulun johtamisessa se on myös toimintaohjeiden kirjaamista opiskeluhuollon suunnitelmiin ja muihin asiakirjoihin sekä ohjeiden toteuttamista kouluarjessa. Se on vanhempien huolenpitoa oman lapsen arkirytmistä sekä iloisen uteliaasta asenteesta koulua kohtaan. Keskipisteenä toivottavasti reippaana ja iloisena koulua käyvä lapsi. 

Jenni Helenius

Jenni Helenius

nuorisotyön päällikkö

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *