Miksi lapsi ei saa laulaa?

Lastenelokuva Coco kertoo tarinaa sukupolvista ja kuolleiden sukulaisten ja sukupolvien merkityksestä. Meksikolainen Coco on iäkäs vanha nainen, jonka isä hylkäsi perheensä tämän ollessa pieni tyttö. Isä oli muusikko ja hänen lähtönsä jälkeen suvussa kiellettiin musiikki kokonaan. Cocon lapsenlapsenlapsen ei anneta toteuttaa lahjojaan ja innostustaan musiikkiin, vaikka aikaa traagisista tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Näin edellisten sukupolvien tragedia elää edelleen suvun arjessa, eikä pieni lapsenlapsenlapsi enää ymmärrä miksi.

Suku ja perhe ovat meillä Suomessa monesti pienempiä kuin monissa yhteisöllisissä kulttuureissa, mutta juurien ja suvun merkitys on suuri lapselle. Jokainen vauva kiinnittyy edellisten sukupolvien tarinoihin, tapoihin, kokemuksiin. Sukulaisuus ei ole pelkästään biologista sukulaisuutta. Tavat, yhteiset kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja arvostukset ovat tärkeää sosiaalista perimää, jotka lapsi omaksuu niiltä ihmisiltä, joiden kanssa viettää eniten aikaa.

Suvun iloiset muistot, mutta myös surut ja menetykset, kulkevat usein jollakin tavalla mukana lapsen elämässä. Jo ennen vauvan syntymää on perheessä usein tapahtunut asioita, jotka vaikuttavat vanhempien tapaan toimia ja tulkita maailmaa. Se, kuinka myönteisenä tai vaarallisena vanhempi näkee maailman, välittyy jo ihan pienelle vauvalle vanhemman katseen ja toiminnan kautta: rohkaiseeko vanhempi luottamaan ja tutkimaan vai varomaan ja suojautumaan.

Tavat, joilla vanhempaa itseä on lapsena hoidettu tuntuvat luonnollisilta ja siksi ne siirtyvät usein myös omille lapsille. Paljon syliä saaneen vanhemman on helppo koskettaa ja helliä omia lapsiaan. Ankarasti kasvatettu vanhempi joutuu tekemään huomattavasti suuremman työn opetellessaan lempeämpää kasvatustapaa omille lapsilleen ja joutuessaan tiedostamaan haitallisten mallien vaikutuksen. Sukupolvia kulkeneen haitallisen kasvatustavan katkaiseminen vaatii vanhemmalta paljon, mutta on valtavan suuri lahja lapselle.

Vauvan odotus ja syntymä on monesti luonteva hetki pysähtyä pohtimaan missä suhteessa haluaa olla samanlainen, missä erilainen kuin omat vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet. Oman perheen tarinaan kannattaa tutustua lempein silmin. Aika on ollut usein erilainen, ja yhteiskunnan muuttuessa muuttuvat myös kasvatustavat ja se, minkä on uskottu olevan lapselle parasta. Kasvatustapoja voi muuttaa tiedostamalla ja olemalla armollinen, edellisille sukupolville ja itselleen vanhempana.

Jokaisessa suvussa on positiivista ja myönteistä. Lapsi nauttii, kun voi olla ylpeä juuristaan, silloinkin kun suvussa on tapahtunut vaikeita asioita. Vaietut kokemukset voivat siirtyä seuraavalle sukupolvelle, kuten kävi Cocon tarinassa. Kun vaikeille asioille ja hankalillekin elämänkuluille löytyy sanoja, lapsi voi alkaa muodostaa eheää tarinaa itsestään ja juuristaan. Surullisten tapahtumien kohtaaminen auttoi lopulta myös Cocon perhettä näkemään menneet tapahtumat uudessa valossa. Kun lapsenlapsenlapsen ei tarvinnut kantaa harteillaan enää edellisten sukupolvien taakkaa, hänen oli helpompi olla ylpeä ja onnellinen perheestään.

Eeva Oksanen

Eeva Oksanen

Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *