Perhevapaauudistus on askel oikeaan suuntaan

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen esitteli helmikuun alussa perhevapaauudistuksen päälinjat, joiden pohjalta uudistuksen valmistelua on tarkoitus jatkaa. Tarkoituksena on, että vanhempainpäivärahapäivien kokonaispituus kasvaisi nykyisestä 12,7 kuukaudesta reiluun 14 kuukauteen.

Uudistus on oikeansuuntainen ja se tukee MLL:n tavoitetta vanhempainpäivärahakauden pidentämisestä. Uudistus huomio myös perheiden monimuotoisuuden ja lisää joustavuutta vapaiden käyttämiseen.

MLL on korostanut, että perhevapaauudistus ei saa olla perheille leikkaus, vaan sen on oltava aidosti parannus. Uudistuksessa ei saa heikentää lapsen eikä kummankaan vanhemman asemaa. Nämä tavoitteet toteutuvat hallituksen esittämässä mallissa. Molemmat vanhemmat saisivat yhtä suuren kiintiön, joka olisi 164 päivärahapäivää eli noin 6,6 kuukautta. Omasta kiintiöstä voisi luovuttaa toiselle vanhemmalle 69 päivää.

Uudistus huomio perheiden monimuotoisuuden

Tärkeää on, että uudistus huomio erilaiset perhemallit ja tukee tasavertaista vanhemmuutta. Yksinhuoltaja saisi käyttöönsä molempien vanhempien päivärahakiintiön. Biologisen ja adoptiolapsen vanhemmat saisivat mallissa saman määrän vanhempainpäivärahapäiviä. Monikkoperheet huomioidaan määrässä lisäpäivillä. Raskaana olevalle vanhemmalle tulisi noin kuukauden päivärahajakso ennen vanhempainrahan alkua. Etuuksien sitominen sukupuoleen poistuu, mikä on tärkeää erityisesti sateenkaariperheiden kannalta.

Isien perhevapaiden käyttöä voidaan vaikuttavimmin edistää juuri ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahakauden pidentämisellä. Jos uudistus toteutetaan esitetyllä mallilla, onkin todennäköistä, että isien käyttämä osuus perhevapaista kasvaa merkittävästi.

Vanhempainpäivärahojen korvaustaso on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Perhevapaauudistusta tuleekin jatkaa ja tavoitteena tulee olla vanhempainpäivärahojen korvaustason nostaminen. MLL:n tavoitteena on myös, että oikeus vanhempainvapaaseen ja -rahaan pidennetään siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 kuukautta (esimerkiksi niin sanotulla 6+6+6-mallilla). Näillä keinoin isien osuutta perhevapaiden käytöstä voitaisiin edelleen nostaa.

Äitien työllisyysaste on Suomessa korkea

Hoitovapaa ja sen ajalta maksettava kotihoidon tuki on Suomessa ollut suosittu vaihtoehto lapsen hoidon järjestämiseksi vanhempainvapaan jälkeen. Perhevapaauudistuksella ei ole tarkoitus puuttua kotihoidon tukeen. Tätä on arvostellut etenkin Elinkeinoelämän keskusliitto, joka näkee, että perhevapaauudistuksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nostaminen.

Työllisyysaste on yksi perhevapaauudistuksessa huomioon otettavista tekijöistä, mutta se ei voi olla ensisijainen. Lapsen etu on tärkein näkökohta lapsia koskevissa ratkaisuissa. Lapsen etu muodostuu lapsen oikeuksien kokonaisuudesta. Perheiden ja lasten tilanteet ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä, joten hyvä perhevapaajärjestelmä on joustava. Joillekin lapsille pitempi kotonaolo sopii paremmin, toisille taas aikaisempi siirtyminen varhaiskasvatuspalveluihin on parempi vaihtoehto.

Kotihoidon tuen vaikutusta työllisyyteen on liioiteltu. Kotihoidon tuen käyttö on viime vuosien aikana selvästi vähentynyt. Kotihoidon tuen piirissä oli 9 kk–2-vuotiaista lapsista 58 prosenttia vuonna 2000. Vuonna 2018 osuus oli enää 43,9 prosenttia. Kotihoidon tukikauden ovat lyhentyneet ja valtaosa perheistä käyttää kotihoidon tukea korkeintaan 12 kuukautta.

Suomessa äitien työllisyysaste nousee erittäin korkeaksi perheen pikkulapsivaiheen jälkeen. Äitien, joiden nuorin lapsi oli 3–6-vuotias, työllisyysaste oli 83,5 prosenttia vuonna 2018. Äitien, joiden nuorin lapsi oli 7–17-vuotias, työllisyysaste oli 89,1 prosenttia. Lapsettomien naisten työllisyysaste oli 78,5 prosenttia ja lapsettomien miesten 77,1 prosenttia.

Lisäksi on syytä huomata, että sekä äidit että isät ovat Suomessa pääosin kokopäivätyössä, joten lasten vanhempien kokonaistyöpanos on Suomessa kansainvälisesti vertaillen erittäin korkea.

Äideiltä, jotka käyttävät pitkään kotihoidon tukea, puuttuu usein työpaikka, johon palata. Heiltä puuttuu myös muita äitejä useammin perusasteen jälkeinen koulutus. Pitkään kotihoidon tukea käyttävien äitien työllisyyttä voitaisiin parhaiten edistää tarjoamalla heille joustavat mahdollisuudet kouluttautua. Erityisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen tulee olla helposti saatavilla.

Esa Iivonen

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.