Tukea vai tungettelua?

Vanhempainpuhelimeen tulevat viestit kertovat siitä, että monet vanhemmat jäävät yksin, kun tukiverkostot ovat ohuita tai puuttuvat. Toisaalta tulee viestejä, joissa läheisten tuki koetaan perheen asioihin puuttumisena. Isovanhempien mielestä hyväntahtoiset neuvot saatetaan tulkita arvosteluna, syyttelynä tai mitätöintinä.

Lapsi-vanhempi asetelma ei katoa, vaikka lapsilla on jo omia lapsia ja vanhemmilla lastenlapsia. Joskus saattaa jopa käydä päinvastoin. Isovanhemmat muistelevat omaa aikaansa pikkulasten tai murrosikäisten vanhempina, omia virheitään, omaa osaamattomuuttaan. Huoli aikuisten lasten pärjäämisestä voi kääntyä ylihuolehtimiseksi, joka ärsyttää ja kiukuttaa nuoria vanhempia. Aikuiset lapset voivat kokea, ettei heidän vanhemmuuteensa ja arvostelukykyynsä luoteta eikä heidän osaamistaan arvosteta. Myös muut perhettä lähellä olevat aikuiset voivat auttamisyrityksillään hämmentää ja ahdistaa vanhempia.

Vanhemmuus on helpompaa, jos siihen saa sekä henkistä että käytännöllistä tukea. Myös lapsi hyötyy siitä, että hänen ympärillään on useita välittäviä aikuisia. Miten siis tukea olematta holhoava tai tunkeileva? Miten ottaa vastaan tukea tuntematta häpeää tai huonommuutta?

Näiden kysymysten äärellä tasapainoilevat myös MLL:n Vanhempainpuhelimen ja netin vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia tai isovanhempia. Heidän tarjoamansa vertaistuki ei tarkoita neuvojen tai ohjeiden antamista, vaan vanhemman rinnalla kulkemista hetken ajan. Yksikin hetki, jolloin vanhempi kokee tulleensa kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on, voi kantaa pitkän matkan eteenpäin. Näitä hetkiä voivat kaikki aikuiset tarjota vanhemmuuden tueksi.

Marie Rautava

Marie Rautava

Ohjelmajohtaja

Aiheeseen liittyvät

Lue lisää aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.