Vauva tulossa, vauva talossa – löytyykö tukea?

Lapsen odotusaika ja vauvan syntyminen vaikuttavat koko perheen elämään. Alkaa uusi aikakausi, jolloin erityisesti ensimmäistä lastaan odottavien vanhempien mieleen alkaa piirtyä kuva itsestä tulevana vanhempana. Lisäksi monet vanhemmat pohtivat jo raskauden alusta alkaen myös perheeseen syntyvää vauvaa – minkälainen persoona, veijari vai pohdiskelija, mahtaakaan olla tulossa. Tutkimus on osoittanut, että vanhempien myönteisillä mielikuvilla vauvasta sekä itsestä tai puolisosta juuri tämän vauvan vanhempana on merkittävä vaikutus vauvan ja vanhemman välisen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiseen.

Vaikka vauvan odotusaika ja lapsen syntymä tuovat mukanaan ilon ja onnen tunteita, monet vanhemmat kertovat myös raskausajan ja tulevan vanhemmuuden aiheuttamista vaikeista tunteista. Myöhemmin huolta ja harmia aiheuttavat monet vauva-arjen käytännön hankaluudet. Jonain päivänä arki vauvan kanssa sujuu aamusta iltaan kuin leikki, joku toinen päivä tuntuu taas rankemmalta. Lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana myös monien vanhempien parisuhdetyytyväisyys näyttää laskevan. Siksi on valitettavaa, että monet vanhemmat kertovat eri selvityksissä, etteivät he ole saaneet miltään taholta tukea vanhemmuuteensa, parisuhteensa toimivuuteen tai jaksamiseen. Uudessa elämän tilanteessa nuoret vanhemmat ovat usein erityisen haavoittuvia, mutta toisaalta myös erityisen valmiita vastaanottamaan apua.

Kaikkina aikoina vanhemmuus on tarvinnut jaettua vastuunkantoa ja vertaistukea. Näiden avulla vanhemmat voivat tänäänkin selviytyä elämänsä tärkeimmässä tehtävässä: olemaan lapselle sekä vahva peruskallio, josta ponnistaa elämään että turvasatama, joka ottaa vastaan, lohduttaa ja suojaa.

Jokainen voi edistää monin tavoin pienten vauvojen vanhempien hyvinvointia sekä tukea ja äidiksi ja isäksi kasvua jo ennen vauvan syntymää. Tarvitaan myötätuntoista ja myönteisestä asennoitumista sekä aitoa kiinnostusta vauvaa odottavien tai pienten vauvojen vanhempien elämää ja ajatuksia kohtaan.  Vanhemmilta voi myönteisesti uteliaana kysellä arjen jaksamiseen liittyvistä asioista. Myös käytännön apua kannattaa tarjota pyytämättäkin jo ennen kuin arki on vienyt voimat koko perheeltä.

Äitejä ja isiä auttaa usein jo se, että he voivat innostua ja iloita vanhemmuudestaan sekä purkaa huoliaan ja synkempiäkin tunnelmiaan yhdessä toisten kanssa. Keskustelukumppani tai vertaistuki voi löytyä läheltä, omasta ystäväpiiristä. Muita samassa elämäntilanteessa olevia löytää lisäksi myös MLL:n perhekahvilasta tai vanhempien vertaisryhmistä. Lisäksi neuvoloiden kynnyksen tulisi aina olla riittävän matala silloin, kun vanhemmat tarvitsevat ammatillista tukea vanhemmuudelleen.

Lapsen näkökulmasta vanhempien jokapäiväinen jaksaminen on äärimmäisen tärkeää. Pieni lapsi ei osaa ajatella, että onpa äidillä tai isällä tänään huono päivä, jospa nyt annankin heidän olla rauhassa, enkä vaivaa heitä omilla tarpeillani. Pieni lapsi tarvitsee vanhemmiltaan jatkuvasti lempeää huomiota ja huolenpitoa. Päivittäiset tilanteet perheessä ovat mallina lapselle siitä, millaista yhdessäolo toisten kanssa on: kuinka lohdutetaan, kuinka riemuun tai hätään vastataan. Nämä hoivakokemukset heijastuvat myöhemmin lapsen tapaan suhtautua toisiin ihmisiin, kavereihin tai perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Uskaltaako hän luottaa muihin ja syntyykö hänelle kokemus siitä, että hän on rakastettu ja itsenään arvokas ja tuottaa iloa läheisilleen.

Lapsiperheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kannattaa panostaa kaikin mahdollisin keinoin sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Varhaiseen tukeen tänään sijoitettu panostus tuottaa huomenna monin kertaista satoa ja kannattelee lasta ja perhettä pitkälle tulevaisuuteen.

Anne Viinikka

Mentalisaatioperustaisen toiminnan päällikkö (eläkkeellä)