Lasten ja nuorten palvelujen kehittämisessä huomio kohtaamiseen
Kohtaamista kehittämällä vahvistetaan palvelujen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Kun lapsen ja ammattilaisen välille syntyy luottamuksellinen suhde ja vuorovaikutus on avointa, lapsi voi turvallisesti kertoa kokemuksistaan ja tuntee tulevansa kuulluksi ja autetuksi.
Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvuympäristöönsä kynnyksettömiä palveluja, joihin heidän on helppo ottaa yhteyttä ja tulla. Näin lasten ongelmiin voidaan tarjota tukea mahdollisimman varhain eivätkä pienet pulmat pääse kasvamaan suuriksi ongelmiksi.
Oppilas- ja opiskelijahuollolla on tärkeä tehtävä lasten ja nuorten auttamisessa. Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tulee voimaan elokuussa. Uusi laki ei vielä yksin riitä. Laki ei toteudu ilman riittäviä henkilöstövoimavaroja. Tällä hetkellä voimavaroissa on suuria alueellisia ja oppilaitoskohtaisia eroja. MLL toivoo kuntien panostavan oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämiseen niin, että lapset ja nuoret pääsevät nykyistä paremmin tuen piiriin.
Lasten ja nuorten kohtaamisen kehittäminen ja ehkäisevän työn vahvistaminen tulee ottaa vakavasti sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevassa uudistuksessa (sote-uudistus) että sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettäessä. Uudistuksissa tulee tehdä myös laaja-alainen vaikutusten arviointi, johon sisältyy lapsivaikutusten arviointi.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on vaatinut nuorten syrjäytymistä koskevassa tuoreessa mietinnössään (1/2014), että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää uudistettaessa painopiste siirretään korjaavasta toiminnasta ennalta ehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukeen. Valiokunnan mukaan käytettävissä olevien voimavarojen uudelleen suuntaaminen on sekä inhimillisesti että julkisen talouden kestävyyden kannalta välttämätöntä.
Tällä hetkellä ongelmana on, että lapsi tai nuori ja hänen perheensä saattaa olla useankin palvelun piirissä ja kohdata lukuisia ammattilaisia, mutta jäädä silti vaille vaikuttavaa tukea. Palveluissa on liiaksi vallalla lähetekulttuuri, jossa lapsi tai nuori lähetetään palveluista toiseen. Tällöin lapsi tai nuori joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan tilanteensa uudelleen eri ammattilaisille eikä luottamuksellista suhdetta pääse muodostumaan. Vastuun jakautuminen monelle taholle voi myös tarkoittaa, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa ja -vastuuta lapsen tai nuoren tilanteesta ja avunsaannista. Palveluja kehitettäessä on huolehdittava siitä, että toimintakulttuuria uudistetaan niin, että lapselle tai nuorelle nimetään vastuuhenkilö, joka varmistaa tuen saannin. Palveluissa tulee myös paremmin huomioida koko perhe sen sijaan, että tuki kohdistuu vain yksittäiseen perheenjäseneen.
Monet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneet kokevat ongelmiensa kuvaamisen ammattilaisille vaikeaksi. Yhteen tapaamiseen varattu aika on lapsen tai nuoren kannalta liian lyhyt. Myös perinteinen kasvokkain keskustelu voi tuntua vieraalta tavalta kertoa tunteistaan ja tilanteestaan. Usein lapsella on jonkinlainen ammattikontakti, mutta perheen todellisesta tilanteesta hän ei ole uskaltautunut avautua. Lapset ja nuoret tarvitsisivat myös ohjausta ja henkilökohtaista motivointia palveluihin hakeutumiseen. Lisäksi he tarvitsevat tietoa siitä mitä eri ammattilaiset tekevät, miten he voivat auttaa ja millainen salassapitovelvollisuus heillä on.
Peruspalvelut ja erityispalvelut ovat liiaksi eriytyneet toisistaan. Peruspalvelujen piirissä ei kyetä antamaan riittävää tukea ja pääsy erityispalveluiden piiriin kestää usein kauan, jolloin ongelmat pääsevät kasautumaan.
MLL korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistettaessa peruspalvelujen kykyä tarjota vaativampaa tukea tulee parantaa. Tämä edellyttää sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon erityistason osaamisen tuomista peruspalvelujen, kuten oppilas- ja opiskelijahuollon, käyttöön muun muassa konsultointimahdollisuuksien parantamisella.
Lasten ja perheiden palveluissa on korostettu ehkäisevän työn ja varhaisen tuen merkitystä. Valtion ja kuntien päätöksenteossa on kuitenkin painottunut säästöjen hakeminen juuri peruspalveluista, mikä on heikentänyt lasten ja perheiden varhaista tukea. Resurssien vähentyessä henkilökunnalla on jatkuva kiire, eikä yksittäisen lapsen tai nuoren asiaan ehditä syventyä riittävästi.
Palvelujen kehittämisessä tulee turvata henkilöstön kyky kohdata lapsia ja nuoria. Tarvitaan työmallien kehittämistä, levittämistä ja käyttöönottoa sekä työntekijöiden täydennyskoulutusta. Lapset ja nuoret tarvitsevat avukseen ammattilaisia, jotka tuntevat lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheet. He toivovat ammattilaisilta yksilöllisesti huomioivia kohtaamistapoja ja nykyistä enemmän aikaa. Ammattilaisella tulee olla riittävästi aikaa kuulla ja kuunnella. Jos lapsen tai nuoren kohtaamisessa ei varata aikaa luottamuksen rakentamiselle, kokonaistilanne saattaa jäädä piiloon vuosien ajaksi ja lapsen hyvinvointi vaarantua.
MLL perää valtion ja kuntien päätöksentekijöiltä rohkeutta investoida lasten ja nuorten peruspalveluihin. Investoimalla peruspalveluihin, ehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä ja säästetään kalliista korjaavista toimenpiteistä. Painopisteen siirtäminen ehkäisevään työhön edellyttää lainsäädännön kehittämisen lisäksi riittäviä henkilöstövoimavaroja sekä palvelujen yhteensovittamisen parantamista.
Kannanotto on hyväksytty Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittovaltuustossa 22.5.2014