Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslaiksi (HE40/2018)

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 23.4.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamista. Nykyisen varhaiskasvatuslain pohjana on edelleen päivähoitolaki vuodelta 1973. Esitettävä laki parantaa varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön systematiikkaa ja ymmärrettävyyttä. Ehdotetut muutokset ovat pääosin kannatettavia.

Varhaiskasvatus on keskeinen pienten lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista edistävä palvelu ja lapsille tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö. Laadukas varhaiskasvatus on tärkeässä roolissa lapsen ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteuttamisessa. Varhaislapsuuden keskeisen merkityksen vuoksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut yleiskommentin (nro 7) lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa. Komitea korostaa yleiskommentissaan, että varhaislapsuus on kriittinen ajanjakso lasten oikeuksien toteutumisen kannalta.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lasten hyvinvoinnille, kehittymiselle ja oppimiselle sekä vanhempien tukemiselle ja lasten yhdenvertaisuuden edistämiselle. Varhaislapsuutta koskevan tutkimustiedon hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa ja sen kehittämisessä on tärkeää. Lapsen oikeuksien komitea korostaakin varhaislapsuutta koskevan tutkimuksen merkitystä lasten oikeuksien toteuttamisessa. Varhaislapsuutta ja varhaiskasvatusta koskeva tutkimustieto on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi. Tätä tutkimustietoa on hyödynnettävä varhaiskasvatusta koskevassa päätöksenteossa ja varhaiskasvatuksen toteuttamisessa.

Lapsen oikeuksien komitea suositteli viimeisimmissä Suomea koskevissa suosituksissaan (2011), että Suomi valmistelee uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, johon kootaan varhaislapsuutta koskevat säännökset ja jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa. Komitea suosittelee lisäksi, että varhaiskasvatuksen kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä henkilöstön määrää ja korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten, että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin.

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee Suomelle myös, että vanhempia, joiden lapset eivät ole varhaiskasvatuksen piirissä, kannustetaan ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatukseen, jotta heidän suomen kielen taitonsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät ja heidän kouluun siirtyminen helpottuisi ja jotta epäonnistuminen koulunkäynnissä ja koulupudokkuus estettäisiin.

MLL pitää lakiesityksen merkittävänä puutteena sitä, ettei siinä korjata varhaiskasvatukseen viime vuosina tehtyjä heikennyksiä: varhaiskasvatusoikeuden rajausta, varhaiskasvatushenkilöstön määrän vähentämistä suhteessa lasten määrään ja ryhmäkokojen suurentamista. MLL esittää, että henkilöstömitoituksen suhdeluku palautetaan aiemman sääntelyn mukaiseksi eli 1 työntekijä 7 lasta kohden. MLL esittää myös, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa säädettäisiin samasta suhdeluvusta kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.

MLL pitää merkittävänä puutteena myös sitä, ettei lakiesitys sisällä tarkempia säännöksiä (erityistä) tukea tarvitsevien lasten tuen järjestämisestä. MLL pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslakiin sisällytetään lapsen erityisen tuen järjestämistä koskevat säännökset. Valmistelun lähtökohtana voi olla perusopetuslain mukainen kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu ja erityisen tuki) sovellettuna varhaiskasvatusympäristöön. Tärkeintä on, että lapsen tarvitsema tuki järjestetään joustavasti, varhaisessa vaiheessa ja riittävässä laajuudessa.

1 luku. Yleiset säännökset (1-3 §)

Lakiesityksen 1 §:ssä varhaiskasvatuksen toimintamuodoiksi määritellään päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta. MLL esittää, että avoin varhaiskasvatus ja sen tavoitteet ja toimintamuodot määritellään laissa. Avoin varhaiskasvatus on lapsille suunnattua ja suunniteltua pedagogisesti ohjattua leikkiin perustuvaa toimintaa, joka tukee lapsen hyvinvointia, oppimista ja kehitystä.

2 luku. Varhaiskasvatuksen järjestäminen (4-11 §)

4 § Lapsen edun ensisijaisuus. MLL pitää erittäin hyvänä, että lapsen edun ensisijaisuus sisällytetään nimenomaisena säännöksenä varhaiskasvatuslakiin. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikessa lapsiin liittyvässä päätöksenteossa ja toiminnassa on asetettava lapsen etu ensisijalle. Lapsen edun mukaisten ratkaisujen tulee olla lähtökohta sekä varhaiskasvatusta koskevassa päätöksenteossa että varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Lapsen edun sisällön lähtökohtana on lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet. Varhaiskasvatuksen tavoitteita koskevassa 3 §:ssä tulee hyvin esiin lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset lähtökohdat varhaiskasvatuksessa.

Lapsen etu määritetään yksittäisen lapsen osalta lapsen edun arvioinnilla ja lapsiryhmän (esim. päiväkodin lapset tai kunnan varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset) lapsivaikutusten arvioinnilla. Lapsen edun periaate edellyttää aktiivista soveltamista. Lapsen edun ensisijaisuuden toteutumisen varmistamiseksi käytännössä MLL esittää, että 4 §:ään lisätään säännös lapsen edun ja lapsivaikutusten arvioinnista. Varhaiskasvatusta koskevassa päätöksenteossa sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa on arvioitava, miten päätökset ja ratkaisut vaikuttavat lapsen etuun ja varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen.

MLL pitää erittäin hyvänä lähipalveluperiaatteen kirjaamista lakiin (5 §). Säännös on yleisesti toimintaa ohjaava, joten sen täytäntöönpanoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaarana on, että säännöksen tehokkuus jää heikoksi. Jollei lähipalveluperiaatetta korosteta kunnan varhaiskasvatusta koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa, lain yleinen säännös voi jäädä kuolleeksi kirjaimeksi. Varhaiskasvatuksen lähipalveluperiaatteen kirjaaminen kunnan suunnitelmiin ja strategioihin on lähtökohtana periaatteen toteutumiselle.

MLL pitää hyvänä, että laissa täsmennettäisiin kunnan velvoitetta järjestää varhaiskasvatusta muullekin kunnassa olevalle lapselle kuin kotipaikan omaavalle. Esimerkiksi lapsi, jonka turvapaikkaprosessi on kesken, voi nykyisin jäädä varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. MLL pitää tärkeänä jokaisen lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen.

Monialaisen yhteistyön tarve korostuu varhaiskasvatuksessa kaikilla tasoilla (lakiluonnoksen 7 §). Sote- ja maakuntauudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnalta maakunnan järjestämisvastuulle. Lasten ja perheiden palveluiden tulee muodostaa lapsi- ja perhelähtöinen kokonaisuus. Tämä edellyttää monialaisen yhteistyön varmistamista toimivilla rakenteilla ja käytännöillä.

MLL pitää erittäin hyvänä, että varhaiskasvatusympäristöä koskevaan 10 §:ään esitetään sisällytettäväksi nimenomainen säännös velvoitteesta suojella lasta väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. MLL esittää, että varhaiskasvatuksen järjestäjälle säädetään velvoite suunnitelman laatimiseen lasten suojelemiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

Tehokas kiusaamisen ehkäisy edellyttää, että yhteisössä on yhteinen käsitys ilmiöstä, yhdessä sovittu suunnitelma sekä ehkäisevät toimenpiteet ryhmä- ja yksilötasolla. Lapset tulee ottaa mukaan suunnitelman valmisteluun ja seurantaan. Ennen kouluikää on paras aika vaikuttaa siihen, että lapsi oppii olemaan vertaistensa seurassa kiusaamatta toisia. Lapsen on voitava saada tuntea olonsa varhaiskasvatuksessa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseksi. Varhaiskasvatuksessa tulee vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja ja edistää myönteisten sosiaalisten suhteiden syntymistä vertaisten kanssa.

MLL pitää erittäin hyvänä ravintoa ja ruokailua koskevaan pykäläehdotukseen (11 §) sisältyvää säännöstä siitä, että ruokailu varhaiskasvatuksessa järjestetään ohjatusti kaikille läsnä oleville lapsille. Nykyisen lain aikana on ollut tilanteita, joissa osa-aikaisesti varhaiskasvatuksessa oleva lapsi on jätetty ruokailun ulkopuolelle.

3 luku. Oikeus varhaiskasvatukseen (12-15 §)

MLL pitää lakiesityksen merkittävänä puutteena sitä, ettei siinä korjata varhaiskasvatukseen viime vuosina tehtyjä heikennyksiä: varhaiskasvatusoikeuden rajausta, varhaiskasvatushenkilöstön määrän vähentämistä suhteessa lasten määrään ja ryhmäkokojen suurentamista.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on heikentänyt lasten yhdenvertaista mahdollisuutta saada laadukasta varhaiskasvatusta. Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä ja kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittajana. Erityisesti on huolehdittava niiden lasten kehityksellisistä tarpeista, joilla suojaavia tekijöitä on vähemmän. Tehokkainta olisi turvata kaikille lapsille joustavalla tavalla varhaiskasvatus, jossa on riittävä määrä pedagogisesti koulutettua henkilökuntaa.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaus on tuonut perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi osa-aikaista laajemmasta varhaiskasvatuksesta. Muutos on lisännyt lasten keskinäistä eriarvoisuutta ja kärsijöinä ovat erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset, kuten työttömien vanhempien ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapset. MLL esittääkin, että varhaiskasvatusoikeuden rajaus perutaan. Lastensuojelun Keskusliitto on tehnyt kantelun Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaus on suurentanut päiväkotien ryhmäkokoja ja lisännyt levottomuutta päiväkotiryhmissä, kun lapsia tulee ja menee päivän aikana koko ajan. Osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa henkilöstömitoitus on huomattavasti pienempi kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa. Hoito- ja kasvatustehtävissä tulee olla vähintään yksi henkilö 13 osapäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden, kun kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa henkilöstömitoitus yksi työntekijä kahdeksaa lasta kohden. MLL ei pidä perusteltuna osa-aikaisen varhaiskasvatuksen vähäisempää henkilöstömitoitusta, koska riittävä henkilöstön määrä ja riittävän pieni ryhmäkoko ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä.

MLL pitää hyvänä, että lakiluonnoksessa vuorohoidosta on nimenomainen säännös (13 §).

4 luku. Menettelysäännökset (16-20 §)

MLL pitää erittäin hyvänä, että ohjaus ja neuvonta on sisällytetty lakiesitykseen nimenomaisena säännöksenä (16 §). Neuvonnassa ja ohjauksessa on mahdollista antaa tietoa vanhemmille varhaiskasvatuksesta ja sen toimintamuodoista. Neuvonta ja ohjaus ovat tärkeä osa hyvää hallintoa.

5 luku. (Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi (21-24 §)

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman (23 §) laatimisesta lakiluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi, että suunnitelman laatimisesta päiväkodissa vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Tämä on perusteltua, koska pedagoginen osaaminen on keskeisessä roolissa varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa. Luonnollisesti myös päiväkodin muun henkilöstön osaamista tulee hyödyntää suunnitelman laatimisessa.

Varhaiskasvatuksen arvioinnissa (24 §) lasten ja heidän vanhempiensa näkemysten kuuleminen on keskeisessä roolissa.

6 luku. (Henkilöstö, kelpoisuusvaatimukset ja niiden siirtymäsäännökset (25-33 §, 75 §:n 2 momentti ja asetusluonnoksen 3 §)

MLL kannattaa esitettyjä säännöksiä varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Koulutettu ja osaava henkilökunta on keskeinen varhaiskasvatuksen laatutekijä. Lakiluonnoksen säännökset henkilöstöstä ja sen kelpoisuusvaatimuksista selkeyttävät nykyistä tilannetta. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan moniammatillista osaamista ja esitetyt säännökset tukevat tätä. Esitykset mahdollistavat monipuolisen henkilöstörakenteen ja osaamisen varhaiskasvatuksessa. Lain toimeenpanoa helpottaa, että siirtymäajat ovat pitkiä (vuoden 2030 alkuun asti).

MLL korostaa, että varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutuksen riittävyydestä tulee huolehtia. Lastentarhanopettajien koulutusta on merkittävästi lisättävä yliopistoissa. On myös tärkeää mahdollistaa varhaiskasvatuksessa työskentelevien joustava kouluttautuminen.

7 luku. (Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus ja niiden siirtymäsäännökset (34-39 §, 75 §:n 3 momentti ja asetusluonnoksen 1-2 §)

MLL kannattaa esitettyjä säännöksiä päiväkodin henkilöstön rakenteesta. Esitys tukee varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Varhaiskasvatuksen laatua heikennetiin, kun hallitus päätti 22.10.2015 päivähoitoasetuksen muutoksesta, joka mahdollisti kasvattajien määrän vähentämisen päiväkodeissa (kasvattajien ja lasten suhdeluku 1/7 muutettiin 1/8:ksi kolme vuotta täyttäneiden lasten osalta). Muutos suurensi päiväkotien ryhmäkokoja. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla aiemman 21 lapsen sijaan 24 lasta. Jos päiväkotiryhmässä on osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevia lapsia, ryhmäkoko voi olla vielä tätä paljon suurempi, koska osa-aikaisen varhaiskasvatuksen osalta suhdeluku on 1/13. Näin ollen päiväkotiryhmässä, jossa on vain osa-aikaisia lapsia, voi olla peräti 39 lasta.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen suurensi päiväkotien ryhmäkokoja entisestään, kun osapäivätoiminnassa olevien lasten määrää kasvaa. MLL ei pidä perusteltuna osa-aikaisen varhaiskasvatuksen vähäisempää henkilöstömitoitusta, koska riittävä henkilöstön määrä ja riittävän pieni ryhmäkoko ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä.

Suuremmassa ryhmässä kullekin lapselle on vähemmän aikaa. Lasten määrän kasvu lisää merkittävästi lasten vuorovaikutussuhteiden määrää ryhmässä. Suuremmassa ryhmässä on vähemmän mahdollisuuksia jokaisen lapsen yksilölliseen ja lapsiryhmän tarpeiden mukaiseen kohtaamiseen, huomioimiseen, havainnoimiseen sekä lapsen kehityksen ja oppimisen tukemiseen.

MLL esittää, että henkilöstömitoituksen suhdeluku palautetaan aiemman sääntelyn mukaiseksi eli 1 työntekijä 7 lasta kohden. MLL esittää myös, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa säädettäisiin samasta suhdeluvusta kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset

MLL pitää merkittävänä puutteena, ettei lakiesitys sisällä tarkempia säännöksiä (erityistä) tukea tarvitsevien lasten tuen järjestämisestä. MLL pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslakiin sisällytetään lapsen tarvitseman (erityisen) tuen järjestämistä koskevat säännökset. Valmistelun lähtökohtana voi olla perusopetuslain mukainen kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu ja erityisen tuki) sovellettuna varhaiskasvatusympäristöön. Tärkeintä on, että lapsen tarvitsema tuki järjestetään joustavasti, varhaisessa vaiheessa ja riittävässä laajuudessa.

MLL esittää, että varhaiskasvatuslakiin kirjataan myös varhaiskasvatuksen konsultoivat psykologipalvelut. Varhaiskasvatuksen psykologipalvelut tukisivat varhaiskasvatuksen valmiuksia vastata lasten kehityksellisiin tarpeisiin ja erityisen tuen tarpeisiin. Konsultoivien psykologipalvelujen avulla vahvistettaisiin kykyä havaita lasten kehityksessä ja vanhemmuudessa ilmenevää tuen tarvetta. Palvelujen avulla voidaan suunnitella ja tarjota tukea lapsille ja vanhemmuuteen.

8 luku. Salassapito ja tietojen vaihto (40-42 §)

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa sovelletaan sosiaalihuollon asiakaslain salassapitoa ja tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä. Koska varhaiskasvatus ei ole enää sosiaalipalvelu, on perustelua, että varhaiskasvatuslakiin sisällytetään salassapitoa ja tietojen luovuttamista koskevat säännökset.

9 luku. Yksityisten palvelujen tuottajien järjestämä varhaiskasvatus (43-49 §)

Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että myös yksityiset palveluntuottajat toimivat lapsen oikeuksien sopimuksen ja muiden ihmisoikeussopimusten määräysten mukaisesti. Lainsäädännöllä, sopimusohjauksella, koulutuksella ja valvonnalla on varmistettava, että lasten oikeuksia kunnioitetaan ja edistetään kaikkien lapsille palveluita tuottavien tahojen toiminnassa.

MLL pitää tärkeänä, että lapsen tarvitsema yksilöllinen tuki toteutuu myös yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa. Tällä hetkellä tuen saatavuudessa on puutteita eikä lakiluonnos tuo tähän parannusta.

MLL pitää välttämättömänä, että varhaiskasvatuslakiin lisätään säännökset erityisen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Näiden säännösten tulee koskea myös yksityisiä varhaiskasvatuspalveluita.

10 luku. Hallinto ja valvonta (50-59 §)

Hallintoa ja valvontaa koskevat säännökset ovat tärkeitä lapsen oikeuksien turvaamiseksi varhaiskasvatuksessa. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että valtiolla on oltava valtuudet vaatia lapsen oikeuksien sopimuksen täysimääräistä noudattamista hajautetulta hallinnolta sekä alueellista ja paikallisilta viranomaisilta ja perustettava pysyviä valvontajärjestelmiä sen varmistamiseksi, että sopimusta kunnioitetaan ja sovelletaan kaikkiin niiden lainkäyttövallan alaisiin lapsiin ilman syrjintää. Lisäksi käytössä on oltava takeet, joilla varmistetaan, ettei hajautettu hallinto johda syrjintään siinä, miten eri alueilla asuvat lapset voivat nauttia oikeuksistaan. MLL pitää lakiesityksen säännöksiä kannatettavina.

11 luku. Rahoitus ja asiakasmaksut (60-61 §)

Säännökset vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lainsäädäntöä. Säännöksiin ei ole huomautettavaa.

12 luku. Oikeusturvakeinot ja muutoksenhaku 62-64 §)

MLL kannattaa ja pitää erittäin tärkeänä oikeusturvakeinoja ja muutoksenhakua koskevien säännösten selkeyttämistä. Epäselvä lainsäädäntö johtaa oikeusturvan vaarantumiseen. Oikeusturvakeinojen olemassaolon lisäksi tarvitaan niitä koskevaa tiedotusta, ohjeistusta ja neuvontaa.

13 luku. Varhaiskasvatuksen tietovaranto ja sen käyttöönoton aikataulu (65-74 § ja 77 §)

Hallituksen esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuksen sähköisen tietovarannon perustamista. Tietovarantoon tallennettuja tietoja käytettäisiin eri viranomaisten laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen sekä varhaiskasvatuksen yleisessä ja alueellisessa järjestämisessä, suunnittelussa, ohjauksessa, seurannassa ja valvonnassa. Tietoja voitaisiin käyttää myös varhaiskasvatuksen arvioinnissa ja tilastoinnissa. Opetushallitus toimisi tietovarannon teknisenä ylläpitäjänä ja kunta, kuntayhtymä tai yksityinen varhaiskasvatuksen palveluntuottaja rekisterinpitäjänä.

MLL pitää ehdotusta varhaiskasvatuksen tietovarannon perustamisesta kannatettavana. Tietovaranto edistää viranomaisten monialaista yhteistyötä sekä edistää tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja toiminnan järjestämistä varhaiskasvatuksessa. Se parantaa mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen järjestämisen ohjaukseen, seurantaan, valvontaan ja arviointiin.

14 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Laki sisältää pitkän, aina vuoden 2030 alkuun kestävän siirtymäajan varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiin ja päiväkodin henkilöstön koulutusrakenteeseen. Tämä mahdollistaa varhaiskasvatuksen järjestäjien varautumisen uusiin säännöksiin.

MLL pitää tärkeänä, että nykyisen varhaiskasvatushenkilöstön asema turvataan hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla.

 

Helsingissä 23.4.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lasten oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka

Kommentit

  1. Varhaiskasvatus on kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva palvelu, jossa henkilöstön monipuolinen lapsen kasvuun, hoitoon ja oppimiseen liittyvä osaaminen ja sitoutuminen on keskeistä laadun kannalta. MLL on lainvalmistelijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että lakiehdotus selkeyttää moniammattillisen henkilöstön erilaisia toisiaan täydentäviä rooleja. Mielestämme moniammatillisuus tulee lakiehdotuksessa myös vanhemmille paremmin näkyväksi ja edistää osaltaan lapsen edun mukaista kasvatuskumppanuutta.

  2. Laki ei tähtää moniammatillisuuteen, päinvastoin. Se aliarvioi sosionomien pedagogista osaamista eikä takaa sosionomin asemaa varhaiskasvatuksessa osana moniammatillista tiimiä. Laki sisältää tältä osin monia epäkohtia ja tähtää vain yliopistokoulutuksen ”kirkastamiseen”. Oletteko perehtyneet tarkasti ja puolueettomasti henkilörakennetta koskeviin epäkohtiin lakiehdotuksessa? Huolenne ryhmäkoosta on kyllä aiheellinen. Se on sekä lasten että aikuisten jaksamista ajatellen oleellisinta. Sitä lakiehdotus ei tosiaan myöskään korjaa.

  3. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen lakiluonnos on sosionomeja syrjivä, eikä heidän ammattitaitoansa arvostava:

    – Lakiesityksessä pätevyysvaatimuksissa on edelleen samat 60op varhaiskasvatusopintoja kasvatustieteiden kandidaatilla kuin sosionomilla, eikä opettajan opintoja vaadita. Mielestäni on käsittämätöntä, miksi jatkossa Ammattikorkeakoulun Sosionomi(AMK)- tutkinnosta ei voi kouluttautua varhaiskasvatuksen opettajaksi, koska laissa esitetyt pätevyysvaatimukset pysyvät samana kuin tähänkin asti lastentarhanopettajan pätevyyden saamiseksi. Yli 40 vuotta lastentarhanopettajia on valmistunut ammattiinsa kahden koulutuspolun kautta. Eikä koko ajalta ole mitään näyttöä siihen, että toinen koulutus toisi heikompaa osaamista samaan ammattiin lastentarhanopettajana. Kaikki kasvatustieteen kandidaatit kuin sosionomitkaan eivät ole suoraan päteviä lastentarhanopettajia. Molemmista tutkinnoista pitää pätevöittää itsensä tällä hetkellä lastentarhanopettajan ammattiin. Tämän pätevyyden saamiseksi myös ammattikorkeakoulussa nämä opinnot ovat varhaiskasvatusten maistereiden ja tohtoreiden laatimia opintokokonaisuuksia. Minusta tämä on syrjintää yhtä ammattikuntaa kohtaan.

    – Esityksessä ”vanhoille” lastentarhanopettajaksi päteville sosionomeille turvataan kelpoisuus toimia varhaiskasvatuksen opettajana, mutta ei yhdenvertaisessa asemassa kasvatustieteiden kandidaattien kanssa. Tämä kumotaan yksityiskohtaisten perusteluiden henkilörakenteen pykälällä 37. Jo nyt, vaikka laki ei ole voimassa mm. työnhakuilmoituksissa kyseinen pykälä aiheuttaa lastentarhanopettajaksi kelpoisten sosionomien syrjintää.

    – Vuoteen 2030 asti nykyiset lastentarhanopettajakelpoiset sosionomit ovat päteviä päiväkodin johtajaksi. Jos he ovat kyseisessä tehtävässä 1.8.2018 tai viiden vuoden sisällä ennen kyseistä päivämäärää, ovat he päteviä nykyiseen tehtäväänsä myös vuoden 2030 jälkeen. Vuoden 2030 jälkeen sosionomien pitää kouluttautua kasvatustieteiden maisteriksi, vaikka olisivat jo suorittaneet YAMK-tutkinnon. YAMK-tutkinto ei kelpaa, vaikka on myös ylempi korkeakoulututkinto maisteritutkinnon rinnalla. Sosionomille ei ole tällä hetkellä tehty järkevää koulutusväylää kouluttautua kasvatustieteiden maisteriksi.

    – Mallia 1+1+1 ei ole kirjattu lakiesitykseen. Käytännössä kasvatustieteiden kandidaatti voi korvata kaikki ammattiryhmät ilman sosionomi- tai lähihoitajakoulutusta. Tämä ei ole moniammatillisuutta ja toisten koulutusten tuoman eritysosaamisen arvostamista?

    – Uudelle keksitylle ammattinimikkeelle, varhaiskasvatuksen sosionomille, ei ole ollenkaan laissa säädetty tehtävänkuvaa. Työnantajat saavat itse määrittää kyseisen ammatin tehtäväkuvan työpaikkakohtaisesti. Lisäksi esityksen mukaan heitä ei ole välttämättä pakko olla ollenkaan päiväkodissa, koska heidän tarve katsotaan päiväkotikohtaisesti.

    – Sosionomien osaamisesta on lainvalmistelussa kysytty vain OAJ:n edustajilta, niin ei kukaan OKM:ssä ole voinut saada oikeaa tietoa aiheesta. Mitään tutkittua näyttöä ei ole siitä, että lastentarhanopettajaksi pätevä sosionomi olisi pärjännyt työssään lastentarhanopettajana heikommin kuin kasvatustieteiden kandidaatti.

    Ystävällisin terveisin Matti Leinonen

  4. Olen erittäin pettynyt tähän kannanottoon. Olen ollut pitkään aktiivinen MLLn hallituksessa (mm. puheenjohtajana). Varhaiskasvatuksessa olen toiminut 17 vuotta. Työstäni saan paljon hyvää palautetta. Taustakoulutukseni on sosionomi (YAMK). Uusi vaka-laki ajaa alas sosionomien asemaa varhaiskasvatuksessa. Olo on pettynyt, surullinen, ja vihainen. Se, että MLL ilmoittaa olevansa samoilla linjoilla, on kuin kylmä rätti kasvoille. Tuntuu pahalta.

  5. Hyvä MML:n väki.

    Olen kovin pahoillani yllä olevasta lausunnostanne. On kummallista, että olette ottaneet kantaa varhaiskasvatuslakiehdotuksen pätevyyspykälin. En olisi uskonut, että olette noin vahvasti OAJ:n lobbauksen uhri. Lisäksi, kun Suomen varhaiskasvatus on jo nyt maailmanluokkaa, niin miksi rikkoa ehjää? Suhde luvuista olen samaa mieltä kannassa ne, mutta pätevyys kysymyksiin teidän ei tulisi puuttua. Kai tiesitte, että sosionomit ovat #yhtäpäteviä, eikä voida osoittaa, ettäkö pätevyys heillä olisi jotenkin puutteellista. Lakiesitys on puutteellinen, perustuu virheellisiin faktoihin ja on jo nyt aiheuttanut täysin turhaa kahtiajakoa työyhteisöissä kautta maan.
    Toivon teiltä pian korjaavaa lausuntoa kannastanne, tai olen pakotettu vetämään sen johtopäätöksen, että MLL ei enää pidäkään lapsen, vaan OAJ:n puolta.

  6. On todella kurjaa lukea lausunnon henkilöstörakenteeseen/pätevyysvaatimuksiin liittyvä kohta MLL:lta, jota olen pitänyt asiantuntevana, harkitsevana ja perheiden hyvinvointia vankasti ajavana yhdistyksenä.

    Sosionomilla on koulutuksen puolesta kaikki eväät toimia nyt ja jatkossa varhaiskasvatuksen opettajana, mutta lakiesitys heikentää sosionomin asemaa tulevaisuudessa. Sosionomi-lton osaamiseen kuuluu laajan pedagogisen osaamisen lisäksi perhettä ja vanhemmuutta erityislaatuisesti tukeva työote, joka on uuden lakiesityksen myötä jäämässä varhaiskasvatuksessa käyttämättä. Lakiesityksen henkilöstörakenteeseen ja kelpoisuusvaatimuksiin liittyvät epäkohdat tulevat lisäämään epäpätevän henkilöstön myötä pätkätöitä varhaiskasvatuksessa. Pysyvä henkilökunta on lapsen ja perheen etu. Yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus ja uudenlaiset sosiaaliset ongelmat koskevat jo ihan pieniäkin lapsia, tarvitaan varhaiskasvatukselta vahvaa tukea paitsi lapsen oppimiseen, myös lapsen ja perheen kokonaisvaltaista tukemista. Mikäli sosionomit ajetaan alalta epähoukuttelevan työnkuvan myötä, eivätkä jäljelle jääneetkään pääse toteuttamaan tätä tärkeää osaamista, tulee vaikutukset perheisiin olemaan erittäin epäsuotuisia.

    Harkitsen vakavasti jäsenyyteni perumista yhdistyksestä, joka vahvalla painoarvollaan ajaa tällaisten muutosten toteutumista.

  7. Miksi mll ottaa kantaa henkilöstön nimikkeisiin? Ei voi kun ihmetellä. Järkyttävä lobbauskamppanja meneillään sosionomien karkottamiseksi päiväkodeista. Koska tuskin suurikaan osa jää varhaiskasvatukseen tällaisen julkisen ryöpytyksen jälkeen mitä nyt on saatu osaksemme.

    Sosionomi opiskelee keskimäärin 120 op varhaiskasvatusta 210 op:een koulutuksessaan. Kandin opintojen laajuus on 180 op josta kaikki ei ole vain varhaiskasvatusta. Tutustukaa käsitteeseen sosiaalipedagogiikka. Se ei ole perhetyötä tai sosiaalityötä niin kuin usein viitataan.

    Pedagoginen osaaminen tai edes osaamisen vaatimus ei muutu nimikkeitä muuttamalla. Mitkään kelpoisuusvaatimukset eivät ole muuttumassa lakiehdotuksen mukaan. Sama 60 op vaaditaan edelleen varhaiskasvatuksen opintoja sosionomilta ja varhaiskasvatuksen opettajalta. Eli jos vaikka molemmat opiskelisivat vain vaaditun 60 op niin riippuen siitä oletko opiskellut sen yliopistossa tai AMK:ssa, niin saat tai et saa toimia vakan opettajana. Miten tämä parantaa lapsen edun toteutumista?

    Molemmat nykyisistä koulutusväylistä ovat siirtyneet yliopistoon/ammattikorkeaan vuosina 1995-2000. Molemmilla koulutuksilla on siis suunnilleen yhtä pitkä historia. Kun nämä koulutustaustat yhdessä on tuottaneet osaajia varhaiskasvatukseen, on suomen varhaiskasvatuksesta tullut melkeinpä vientituote maailmalle vaikka resurssit ovat olleet mitä on ja jatkuvasti huonontuneet. Ja nyt meidät halutaan saada uskomaan ja myöntämään olevamme kakkosluokan lastentarhanopettajia eikä osaamistamme enää tarvita vuodesta 2030 alkaen. Tai ehkä tarvitaan toteuttamaan lastentarhanopettajan suunnittelemaa toimintaa niin kuin oaj:n entinen asiantuntija toteaa?

    Meille varmaan tullaan maksamaan varhaiskasvatuksen sosionomina pienempää palkkaa koska meille ei osoiteta erityisiä vastuita eikä kiintiötä varhaiskasvatuksessa.

    Tämä todennäköisesti johtaa siihen, että laajemman tutkinnon suorittaneet sosionomit eivät enää hakeudu /jää alalle. Ja jos sosionomit lähtevät varhaiskasvatuksesta, niin se ei todellakaan ole lapsen tai perheiden etu. Vai onko mml:n mielestä? Sillä lainiehdotuksesaa ei vaadita moniammatillisuutta, vain kandin ammattitaitoa pidetään niin tärkeänä, että sille on oma kiintiö varattuna henkilöstön keskuudessa.

    Nykyisen sosionomitaustaisen lastentarhanopettajan on hyvä rakentaa kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa. Vanhemmathan ovat nyt julkisesti saaneet kuulla niin moneen kertaan, että emme ole oikeasti päteviä lto:ita yhteiskunnan mielestä, mutta saamme pitää pätevyytemme vuoteen 2030 asti, jotta varhaiskasvatus ei joutuisi tätä nykyistä työvoimapulaa pahempaan kriisiin. Varhaiskasvatuslain kaikki hyvät uudistukset voisi toteuttaa nimikkeitä eriyttämättä ja ylimääräistä hierarkiaa luomatta. Tehtäviäkin olisi mahdollista selkiyttää kahden samanvertaisen korkeasti koulutetun lastentarhanopettajan välillä vaikka molemmat toimisivat samalla nimikkeellä. Tämä nykyinen tilanne ei tunnu lapsen edun ajamiselta, vaan ihan muiden instanssien etujen ajamiselta ja nyt mml on lähtenyt tähän mukaan. Miksi? Ruotsissa ja Norjassa voi lastentarhanopettajaksi valmistua molemmista koulutusväylistä ja missään muualla AMK-tutkintoa ei nähdä alemmassa arvossa olevana verrattuna yliopistoon. OECD:n luokittelun mukaan koulutukset ovat saman vertaisia.

  8. Kiitos,perheemme eikä lähipiirini tue/käytä enää teidän palveluja!Hävetkää!

    T:Sosionomi-lto

  9. Hei!

    Lastentarhanopettajaksi on pätevyys tulevaisuudessa niinkuin nytkin alemmalla korkeakoulututkinnolla. Amk-tutkinto ja kasvatustieteen kandidaatin tutkinto ovat molemmat kandidaattitason tutkintoja. Yamk-tutkinto ja kasvatustieteen maisteritutkinto ovat molemmat maisteritason tutkintoja. Ei edes oecd ole sitä mieltä, että eri koulutuksista tulevat ammattilaiset olisi huono asia. Duaalimalli nähdään muualla maailmassa vahvuutena. Korkeakouluja ei erotella, vaan kumpikin ovat tasavertaisia. Ammattikorkeakoulusta valmistuneet lastentarhanopettajat ovat yhtä päteviä työhönsä varhaiskasvatuksen opettajana/ päiväkodin johtajana kuin yliopistosta valmistuvat lastentarhanopettajat.

    Lastentarhanopettajan ammatissa työskentelevän sosionomin sosiaalipedagoginen osaaminen ei sulje pois varhaispedagogista osaamista. Sosionomi kykenee koulutuksensa kautta integroimaan sosiaalisen ja varhaispedagogisen näkökulman lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kokonaisvaltaiseksi edistämiseksi ja tukemiseksi.
    Sosionomi hallitsee varhaispedagogiikan. Sosionomi tuntee lapsen kehityksen kulun ja osaa suunnitella toimintaa lapsiryhmälle niin, että se tukee jokaisen lapsen kasvua. Sosionomi tunnistaa lapsen lähikehityksen vyöhykkeen ja kykenee vastaamaan siihen kohdistamaan opetusta ja kasvatusta juuri kehittymässä olevalle alueelle. Sosionomi ymmärtää pedagogista prosessia ja osaa ottaa huomioon siihen vaikuttavat tekijät. Sosionomi osaa ohjata leikkiä ja nähdä sen tärkeänä osana lapsen kehitystä. Sosionomi hallitsee arjen pedagogiikan osana päivittäisiä toimintoja ja opettaa erilaisissa hoito- ja siirtymätilanteissa sujuvasti turvataitoja, kehontuntemusta, sosiaalisia/matemaattisia/kielellisiä taitoja ja kehittää lasten ongelmanratkaisutaitoja ja keskittymiskykyä.
    Sosionomi hallitsee myös sosiaalipedagogiikan. Sosionomi osaa tukea lasta osana yhteisöä ja kasvattaa häntä kohti yhteiskunnan jäsenyyttä. Sosiaalipedagogisin työtavoin hän kutsuu lapsia osallisuuteen, lisää lasten osallisuuden tunnetta ja voimistaa yhteisöön kuulumisen tunnetta. Sosiaalipedagogisen ajattelutavan mukaisesti sosionomi ei asetu kasvatuksessa asiantuntijaksi perheen yläpuolelle, vaan perheen rinnalle rakentaen uutta luovaa vuorovaikutusta dialogisuuden keinoin. Erilaisien sosiaalipedagogisien työmenetelmien avulla sosionomi osaa tasata eriarvoisuutta ja lisätä yhdenvertaisuutta yhteisössä.

    Ystävällisin terveisin Riikka Leinonen

  10. Varhaiskasvatukseen erikoistunut sosionomi on ammattilainen lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisessä.

    Moniammatillisuus ei tarkoita samaa kuin monikoulutuksellisuus. Ammateissa voi työskennellä eri koulutustaustoilla: varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien lisäksi esimerkiksi kuraattoreina, opinto-ohjaajina, kirjastoalalla ja tietotekniikka-alalla toimii ammattilaisia eri koulutustaustoilla samoissa tehtävissä.

    Sosionomi on yhtälailla korkeakoulutettu kuin kasvatustieteen kandidaattikin. Molemmat ovat alempia korkeakoulututkintoja. Esimerkiksi Oecd ei näitä erottele, vaan toteaa ainoastaan, että laatu on yhteydessä korkeaan koulutukseen. Lukemani perusteella Oecd ei myöskään näe haasteita koulutusten välisten tehtävien välillä, vaan ammattien.

    Pohjoismainen laadukas varhaiskasvatus on traditioltaan sosiaalipedagoginen. Sosiaalipedagogiikka yhdistää kasvatus- ja yhteiskuntatieteen. Varhaiskasvatussuunnitelmankin perusteissa toistuu monta sosiaalipedagogista teemaa: osallisuus, toimijuus, yhteiskuntaan kasvaminen, syrjäytymisen ehkäisy muutamia luetellakseni. Sosionomi on sosiaalipedagogiikan vahva osaaja, mutta sosionomia ei edellytetä ryhmään, vain kandille on varma paikka. Sosionomeja riittää ”riittävä määrä”. Miten käy näiden lapsen tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavien asioiden, jos katsotaan, ettei sosionomia tarvitakaan henkilöstössä?

    Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva on myös erittäin kapea, esityksen mukaan siinä korostuisi moniammatillisen työn ja kasvatusyhteistyön osaaminen. Se jättää huomiotta muunmuassa sosionomin pedagogisen, sosiaalipedagogisen, kasvun ja kehityksen, yhteiskunnallisen ja johtamisen osaamisen.

    Moniammatillisuutta voidaan vahvistaa nykyisellä ammattirakenteella. Opettajia voidaan lisätä nykyisillä kelpoisuusehdoilla. Opettajan tehtävää ei tarvitse jakaa eikä sille ole tutkimuksellisia perusteita. Uusi lakihan ei lisäisi opettajia, vaan korkeakoulutettuja, koska uudessa laissa sosionomi ei ole enää opettaja.

    Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Oecdn raportteihin Quality Matters in ECEC 2012 ja Starting strong 2017.

  11. Olettekohan nyt ihan perillä nykyisestä henkilöstörakenteesta (ketä varhaiskasvatuksessa työskentelee nyt ja millä koulutstaustalla) vs. henkilöstörakenne, jota hallitus ajaa?
    Kummallinen mielipide varsinkin henkilöstörakenteeseen liittyen…

  12. Olen todella pöyristynyt MLL:n ottaessa kantaa suunnitteilla olevaan uuteen varhaiskasvatuslakiin. Miksi lähditte tukemaan yhden AY liikkeen ajamaa asiaa aliarvioimalla toisten korkeasti koulutettujen koulutusta. Olen pettynyt. Olin ajatellut yhdistyksenne olevan puolueeton. Harkitsen vakavasti irtisanomista yhdistyksestänne vaikkakin syyttömät kärsivät siitä, mutta tämän kannanoton myötä lyttäsitte tuhansien ja taas tuhansien korkeasti koulutettujen sosionomien ammattikuntaa. Ylpeästi sosionomi-lto /esiopettaja/ päiväkodinjohtaja

  13. Tämä sosionomi (AMK), jolta laki kieltää etenemismahdollisuudet 12 vuoden lto työn jälkeen ei kiitä näkemyksestänne kelpoisuusehdoista. Kuinkahan moni sosionomi pyöritää tälläkin hetkellä perhekahviloitanne? Harkitsen eroavani jäsenyydestänne.

  14. Olettehan tietoisia, että sosionomi (amk) ja varhaiskasvatuksen kandi ovat molemmat alemmankorkeakoulutasoisia koulutuksia eli siis samantasoisia? Lastentarhanopettajaksi tähdännyt sosionomi on useimmiten opiskellut huomattavasti varhaiskasvatuksukseen liittyiviä opintoja kuin sen pätevyyteen vaadittavat 60op. Sosionomi on opiskellut myös sosiaalipedagogisia opintoja, jotka ovat tärkeitä mm. lasten syrjäiytymisen ehkäisemisessä ja perheiden tulkemisessa. Jopa Oecd on ilmaissut pitävänsä koulutuksia tasavertaisina. Tässä kuyseisessäesityksessä varhaiskasvatuslaista kuitenkin yo-taustaiselle opettajalle taataan ryhmässä yksi paikka, hoitajalle yksi ja sen yhden saa joko sosionomi tai vakan opettaja. Ei vaikuta kovin tasapuoliselta/reilulta. Tämä asettaa sosionomin huomattavasti heikompaan asemaan, vaikka hän on yhtä pätevä kuin vakan opettaja (kandi). Varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa ei myöskään ole avettu kyseisessä ehdotuksessa, mikä lisää epätietoisuutta. Kannatatteko siis tosiaan sitä, että toinen korkeakoulutettu asetetaan eri asemaan kuin toinen, vaikka sen hyödyllisyydestä ei ole lainkaan vedenpitävää näyttöä?

  15. Olen miettinyt liittymistä paikalliseen yhdistykseen mutta en, enpä liity…tää oli liikaa. Sosionomien arvostaminen lastentarhanopettajina puuttuu täysin teidän kirjoituksestanne.

  16. Todella pettynyt MLL:n kannanottoon. Koskien henkilöstörakennetta.
    Jos sosionomit siirretään lto:n pätevyydestä vaikutukset ovat jo lyhyellä aikavälillä katastofaaliset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.