Lausunto sosiaalihuoltolakiesityksestä

MLL:n lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2014)

Edistävää ja ehkäisevää työtä vahvistettava, jotta sosiaalihuoltolain tavoitteet toteutuvat

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä vahvan sosiaalihuollon yleislain aikaansaamista, jolloin painopistettä voidaan siirtää erityispalveluista peruspalveluihin ja vahvistaa varhaista tukea. MLL pitää tärkeänä, että lapset ja perheet saavat tarvitsemiaan palveluja ilman, että edellytetään lastensuojelun asiakkuutta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa päätelmissään (2011) kehottanut vahvistamaan ennalta ehkäiseviä palveluja.

MLL pitää erittäin perusteltuna tavoitetta siirtää sosiaalihuollon painopistettä hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen ja ongelmien ehkäisy ovat sosiaalisesti kestävintä, tehokkainta ja vaikuttavinta sosiaalipolitiikkaa.

Useat viimeaikaiset selvitykset puoltavat vahvasti hyvinvointia edistävän ja ongelmia ehkäisevän työn vahvistamista, kuten Jorma Sipilän ja Eva Österbackan selvitys (VM 2013) ”Enemmän ehkäisyä, vähemmän ongelmien korjailua”, SOTERKOn tieto- ja arviointikatsaus (VNK 2013) lasten ja nuorten syrjäytymisen vähentämistä koskevista politiikkatoimista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusta (THL 2012) vuonna 1987 syntyneen ikäluokan hyvinvoinnista sekä Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys ”Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät? (LSKL 2012).

Painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä hyvinvointia edistävään ja ongelmia ehkäisevään työhön edellyttää lainsäädännön uudistamisen lisäksi riittäviä henkilöstövoimavaroja edistävässä ja ehkäisevässä työssä.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen neljä yleistä periaatetta tulee huomioida kaikissa lapsia koskevissa toimissa:

  • syrjimättömyys (sopimuksen 2 artikla),
  • lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla),
  • lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) ja
  • lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla).

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsen edun tulee olla ensisijainen harkintaperuste lasta koskevan sosiaalihuollon päätöksenteossa ja toimissa. Sosiaalihuollon lapsiin kohdistuvat palvelut on suunniteltava ja toteutettava lapsilähtöisesti siten, että otetaan huomioon lasten ja nuorten kehitysvaihe ja tarpeet. Tämä edellyttää, että sosiaalihuollon henkilöstöllä on riittävä koulutus ja valmiudet kohdata lapset ja nuoret asiakkaina.

Tällä hetkellä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on suuria kuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa Suomen suurista alueellista ja paikallisista eroista lasten palvelujen resursoinnissa. Komitea on suositellut, että Suomi ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta. Tähän nyt toteutettava sosiaalihuoltolakiuudistus antaa mahdollisuuden, jos lakia toimeenpannaan lain tavoitteiden ja 1 §:ssä kirjatun lain tarkoituksen mukaisesti.

Pykäläkohtaiset kommentit

Lapsen etu (5 §)

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Pelkkä lapsen edun huomioon ottaminen ei ole riittävää, vaan lapsen etu on asetettava harkinnassa ensisijalle.

MLL pitää erittäin tärkeänä, että lapsen edun ensisijaisuus kirjataan lapsia koskevaan lainsäädäntöön ja että sosiaalihuoltolaissa on oma pykälänsä lapsen edusta ja sen ensisijaisuudesta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvova lapsen oikeuksien komitea on kehottanut (2011) Suomea ”tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti.”

YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut vuonna 2013 yleiskommentin lapsen edun ensisijaisuudesta (komitean yleiskommentti nro 14: http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=11437003&name=DLFE-31534.pdf)

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen etu tulee määritellä tapauskohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityistilanteen mukaisesti ottaen huomioon heidän henkilökohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet. Yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määriteltävä kyseisen lapsen erityistilanteessa. Kollektiivisissa päätöksissä lasten etu on arvioitava ja määritettävä kyseisen lapsiryhmän ja/tai lasten yleisten olosuhteiden perusteella. Molemmissa tapauksissa lapsen edun arvioinnissa ja määrittämisessä tulee kunnioittaa kaikkia lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen valinnaisiin pöytäkirjoihin sisältyviä oikeuksia.

Lakiesityksen 5 §:ssä lapsen etu on määritelty liian suppealla tavalla. Lapsenhuoltolain 1 §:ssä ja lastensuojelulain 4 §:ssä mainittujen seikkojen lisäksi pykälässä tulee nimenomaisesti viitata lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumiseen.

MLL esittää, että pykälään lisätään 5. kohdaksi:

5) lapsen oikeuksista annettuun yleissopimukseen sisältyvien oikeuksien toteutumisen.

Neuvonta ja ohjaus (6 §). MLL esittää, että pykälään lisätään 3 momentiksi: ”Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten neuvontaan ja ohjaukseen.”

Hyvinvoinnin edistäminen (2 luku)

Edistävän ja ehkäisevän työn kannalta on perusteltua, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen (9 §) sekä palvelujen kehittäminen kasvatuksen tukemiseksi sisällytetään sosiaalihuoltolakiin. Olisi johdonmukaista, että myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa koskeva pykälä (lastensuojelulain 12 §) siirrettäisiin lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin.

MLL pitää myös tärkeänä, että sosiaalihuoltolakiin sisällytetään kunnan velvoite tehdä hyvinvoinnin edistämisessä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Sosiaalipalvelut (3 luku)

MLL korostaa, että lapsilla ja perheillä tulee olla mahdollisuus saada sosiaalihuollon palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta ja että lastensuojelun tarvetta ehkäistään tehokkaasti. Kyse on varhaisen tuen tarjoamisesta ja ongelmien ehkäisemisestä. Monissa kunnissa on leikattu edistävän ja ehkäisevän työn resursseja ja painopiste on siirtynyt korjaavaan lastensuojeluun.

Lapsen terveyden ja kehityksen turvaaminen (13 §)

Pykälän mukaan kunnan olisi järjestettävä lapselle ja hänen perheelleen viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet. Tämä olisi ns. subjektiivinen oikeus. Säätely vastaa nykyisin lastensuojelulaissa olevaa sääntelyä.

MLL pitää tärkeänä, että lasten terveyden, hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta tarpeelliset palvelut järjestetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöksen sisältyminen sosiaalihuollon yleislakiin edistää varhaisempaa tuen saantia, koska tällöin ei tarvittaisi lastensuojelun asiakkuutta palvelujen saamiseen.

Perhetyö (18 §), Kotipalvelu (19 §) ja Kasvatus- ja perheneuvonta (26 §)

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle, että se lisää resurssejaan ja tehostaa sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheneuvontaa ja vanhempainkasvatusta. Komitea on kehottanut myös lisäämään perheneuvontapalveluja eroa suunnitteleville vanhemmille.

Perhetyötä, kotipalvelua ja kasvatus- ja perheneuvontaa tulee vahvistaa, jotta lasten ja perheiden kohtaamiin ongelmiin voidaan tarjota apua ja tukea nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja siten välttää ongelmien vaikeutuminen ja kasaantuminen. MLL toivoo ehdotettujen säännösten parantavan näiden palvelujen saatavuutta. Kotipalvelujen saatavuuden parantaminen on tärkeää, sillä lapsiperheiden on nykyisin hyvin vaikea saada kotipalvelua. Vuonna 1990 kotipalvelua sai 8,2 % lapsiperheistä ja vuonna 2012 enää 1,6 %.

Kotipalvelua koskevan pykälän (19 §) 3 momentin mukaan lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai vastaavanlaisen syyn takia. Lainkohdan perusteluissa (s. 113) todetaan, että kotipalvelua annettaisiin vain niissä tilanteissa, ”kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avun tarpeeseen eli syy ei ole itse aiheutettu, eikä sitä voida poistaa.” Lisäksi lainkohdan perusteluissa todetaan, että ”kotipalvelun saaminen ei ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä, jos vanhemmat eivät suoriudu huolenpitotehtävästä omien kyseiseen tilanteeseen liittyvien valintojen seurauksena…”

Kotipalvelua lainkohdan perustelut jättävät paljon tulkinnanvaraa. Laajasti tulkitsemalla lähes kaikkia tilanteita voitaisiin pitää ”itse aiheutettuna” tai ”tilanteeseen liittyvien valintojen seurauksena”. Lapsi ei ole myöskään yleensä itse vaikuttanut perheen tilanteeseen, ja vaikka ongelma olisikin ”vanhempien itse aiheuttama”, täytyy myös tässä tilanteessa asettaa lapsen etu ensisijaiseksi. Valiokunnan olisi hyvä tarkentaa mietinnössään lapsiperheen kotipalvelun saamisen edellytyksiä.

MLL haluaa myös kiinnittää valiokunnan huomion eroneuvontapalveluihin. Huomattava osa lapsista kokee lapsuutensa aikana vanhempien eron. Vanhempien ero on lasta voimakkaasti kuormittava tekijä. Eropalveluiden nykytilanteesta ja kehittämistarpeista tulisi laatia selvitys ja sen pohjalta toteuttaa poikkihallinnollinen eropalveluiden kehittämisohjelma, jossa käydään läpi myös lainsäädännön kehittämistarpeet.

Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta (27 §)

MLL pitää erittäin hyvänä, että lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvontatehtävä on sisällytetty kunnan järjestämisvastuulla oleviin tehtäviin. Tapaamispalveluja tarvitaan tilanteessa, jossa lapsen ja hänen vanhempansa välinen tapaaminen on määrätty järjestettäväksi valvottuna. Tällä hetkellä lasten yhdenvertaisuus ei toteudu, sillä tapaamispalveluja järjestetään vain osassa kuntia. Tällöin lapsen oikeus pitää yhteyttä hänestä erossa asuvaan vanhempaan saattaa jäädä toteutumatta kokonaan.

Muut sosiaalipalvelut ja tukitoimet (28 §)

MLL pitää hyvänä, että sosiaalihuoltolakiin siirretään nykyisin lastensuojelulakiin sisältyviä lasten ja perheiden palveluita ja tukitoimia. MLL toivoo muutoksen varhentavan tarpeellisten palvelujen ja tukitoimien saatavuutta, kun niiden saamiseksi ei tarvittaisi lastensuojelun asiakkuutta. Siirron myötä palveluja ja tukitoimia tarvitsevilla lapsilla ja perheillä tulee olla niihin vähintään yhtä vahva oikeus kuin aikaisemmin lastensuojelun asiakkaana olleilla lapsilla ja perheillä.

Sosiaalihuollon toteuttaminen (4 luku)

Yksilön oikeusturvan näkökulmasta on tärkeä tietää, mihin sosiaalihuollon palveluihin hän on oikeutettu. MLL pitää hyvänä, että uudessa laissa on pyritty varmistamaan oikeusturva yhdenmukaistamalla tuen tarpeen määrittelyä ja velvollisuutta tuen saamisen selvittämiseen.

Keskeiset periaatteet (30 §)

MLL korostaa, että lasten ollessa asiakkaina palveluiden on oltava lapsinäkökulmasta suunniteltuja ja toteutettuja. Hyvän palvelun ja hyvän hallinnon toteuttaminen vaatii lasten kohdalla erityisiä järjestelyjä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 momentin mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sosiaalihuollon asiakkaana olevan lapsen ja hänen vanhempiensa edut ovat ristiriidassa keskenään, on asia ratkaistava ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti. Pelkkä lapsen edun huomioon ottaminen ei ole riittävää, vaan lapsen etu on asetettava harkinnassa etusijalle (ks. lapsen edun ensisijaisuudesta lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14).

Lapsen ja nuorten mielipide ja toivomukset ja edunvalvonta (32 §)

MLL korostaa, että lapsen edun selvittämisessä on keskeistä kuulla lapsen omat näkemykset. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan välistä erottamatonta yhteyttä: ”Nämä kaksi artiklaa täydentävät toisiaan: ensimmäisellä pyritään toteuttamaan lapsen etu ja toisessa tarjotaan menettely lapsen tai lasten näkemysten kuulemiselle ja niiden ottamiselle huomioon kaikissa lasta koskevissa asioissa, myös lapsen edun arvioinnissa. Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa oikein, jos 12 artiklan vaatimukset eivät täyty. Samoin 3 artiklan 1 kohta vahvistaa 12 artiklan soveltamista tukemalla lasten olennaista asemaa kaikissa heidän elämäänsä vaikuttavissa päätöksissä.” (Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14, kohta 42)

MLL pitää tärkeänä, että lapsen mielipiteen selvittämistä koskevan velvoitteen toteutumiseen käytännössä kiinnitetään erityistä huomiota.

Monialainen yhteistyö (41 §)

Pirstaleinen palvelujärjestelmä on kansalaisille vaikeasti hahmotettava ja se johtaa tarpeellisten palveluiden saannin viivästymiseen tai niiden ulkopuolelle jäämiseen. MLL katsoo että vanhemmuuden tukea voidaan parhaiten vahvistaa kehittämällä kuntien lapsi- ja perhepalveluita ns. perhekeskusmallin mukaisesti ja luomalla julkisen sektorin ja järjestöjen kanssa yhteistyönä matalan kynnyksen palvelu- ja tukimuotoja.

MLL esittää, että pykälän 2 momenttiin kirjataan myös kunnan ja järjestöjen yhteistyö. Pykälän perusteluissa yhteistyön tarve järjestöjen kanssa todetaan, mutta lakitekstissä järjestöjä eikä muitakaan kunnan ulkopuolisia tahoja mainita.

Kunnan yhteistyö järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa olisi perustelua kirjata myös lain 2 lukuun, joka koskee hyvinvoinnin edistämistä.

Omatyöntekijä (42 §)

Omatyöntekijä on erityisen tärkeä lapsen ja nuoren näkökulmasta. Omatyöntekijän nimeämisellä voidaan merkittävästi parantaa sosiaalihuollon vaikuttavuutta ja laatua. Tällä hetkellä ongelmana on, että lapsi tai nuori ja hänen perheensä saattaa olla useankin palvelun piirissä ja kohdata lukuisia ammattilaisia, mutta jäädä silti vaille vaikuttavaa tukea. Palveluissa on liiaksi vallalla kulttuuri, jossa asiakas lähetetään palveluista toiseen. Tällöin lapsi tai nuori joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan tilanteensa uudelleen eri ammattilaisille eikä luottamuksellista suhdetta pääse muodostumaan.

Vastuun jakautuminen monelle taholle voi myös tarkoittaa, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa ja -vastuuta lapsen tai nuoren tilanteesta ja avunsaannista. Omatyöntekijän avulla palveluissa voidaan myös paremmin huomioida koko perhe sen sijaan, että tuki kohdistuu vain yksittäiseen perheenjäseneen.

Lasten ja nuorten omatyöntekijöiltä edellytetään laaja-alaista sosiaalityön osaamista ja kykyä lasten ja nuorten kohtaamiseen.

Monet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneet kokevat ongelmiensa kuvaamisen ammattilaisille vaikeaksi. Yhteen tapaamiseen varattu aika on lapsen tai nuoren kannalta liian lyhyt. Usein lapsella on jonkinlainen ammattikontakti, mutta perheen todellisesta tilanteesta hän ei ole uskaltautunut avautua. Lapset ja nuoret tarvitsisivat myös ohjausta ja henkilökohtaista motivointia palveluihin hakeutumiseen. Lisäksi he tarvitsevat tietoa siitä mitä eri ammattilaiset tekevät, miten he voivat auttaa ja millainen salassapitovelvollisuus heillä on.

Asiakkaan hoidossa olevan henkilön tilanteen selvittäminen (44 §)

MLL pitää tärkeänä ehdotukseen sisältyvää lapsen huomioon ottamista ja tuen järjestämistä lapselle aikuisille suunnatuissa palveluissa. Lapsen tuen tarve tulisi selvittää säännönmukaisesti aina, kun lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa sosiaalihuollon palveluja tai muita tukitoimia eikä pelkästään niissä tapauksissa, joissa arvioidaan hänen kykynsä huolehtia lapsesta heikentyneen. Kysymyksessä on sen varmistaminen, että lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon toteutuu.

Palvelujen laadun varmistaminen (5 luku)

Valtakunnallisen kehittämistyön, ohjauksen ja valvonnan merkitys on siten entisestään korostunut. MLL esittää huolensa lasten, nuorten ja perheiden palveluihin liittyvien henkilöstövoimavarojen riittävyydestä sosiaali- ja terveysministeriössä (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa (Valvira) ja aluehallintovirastoissa. Henkilöstövoimavarojen riittävyys on keskeinen tekijä siinä, miten valtakunnallinen kehittämistyö, ohjaus ja valvonta toimivat.

MLL korostaa, että omavalvonta (47 §) ei ole yksin riittävä keino lainsäädännön toteutumisen valvomiseksi. Jotta perheet saisivat lakiehdotuksessa tarkoitetut palvelut, palveluiden toteutumista tulee seurata ja arvioida suunnitelmallisesti. Sosiaalihuollon palveluiden laadun turvaamiseksi tulee luoda tehokas seurantajärjestelmä, jossa seurataan, miten sosiaalihuollon palveluiden järjestämisessä noudatetaan lainsäädäntöä ja toiminnasta annettuja laatusuosituksia.

Oikaisuvaatimus (50 §). MLL pitää tärkeänä, että oikaisuvaatimuksen tekemisen aikaa pidennetään nykyisestä 14 päivästä esityksen mukaiseen 30 päivään. Tämä vahvistaa sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvaa.

Lakiesitys lastensuojelulain muuttamisesta

Ilmoitusvelvollisuus (lastensuojelulain 25 §)

MLL kannattaa esitystä, että lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus laajennetaan koskemaan tullin, rajavartiolaitoksen ja ulosottoviranomaisen palveluksessa oleviin henkilöihin. MLL kannattaa myös esitystä, että ilmoitusvelvollisen henkilön velvollisuutta ilmoittaa suoraan poliisille lapseen kohdistuvasta väkivaltarikosepäilystä laajennettaisiin.

Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen (27 §)

Pykälässä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelun asiakkuuden alkamisajankohtaa niin, että asiakkuus alkaisi vasta, kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä on palvelutarpeen arvioinnin perusteella todennut lastensuojelun tarpeen. Periaatteellisella tasolla esitys on kannatettava, mutta se ei saa johtaa siihen, että lapsen tai perheen tarvitsemien palvelujen saatavuus heikkenee.

Lapsen kiireellinen sijoitus (38 §)

Lakiehdotuksessa esitetään lapsen kiireellisen sijoituksen edellytysten tiukentamista. Samalla kunnat velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että kriisitilanteessa on muitakin vaihtoehtoja turvata lapsen tilanne kuin sijoittaa lapsi pois omasta kodistaan. Ehdotuksen mukaan kiireellinen sijoitus voitaisiin jatkossa tehdä ainoastaan silloin, kun huostaanoton kriteerit täyttyvät ja lapsi on välittömässä vaarassa.

MLL pitää tärkeänä, että perheiden kriisitilanteissa tarvitsemaa apua ja tukea vahvistetaan. Ehdotetun säännöksen tavoite kiireellisten sijoitusten tarpeen vähentämisestä on kannatettava. Kiireellisen sijoituksen edellytysten tiukentamisessa on kuitenkin ongelmana, että edellytykset saattavat nousta liian korkealle ja lapsen turvallisuus vaarantua.

MLL korostaa, että kiireellisen sijoituksen tarpeen arvioinnissa lapsen edun on oltava aina ensisijainen ratkaisuperuste. Lasta on arviointitilanteissa kuultava myös ilman vanhempien läsnäoloa. Lapsen kuulemiseen liittyviä käytäntöjä on kehitettävä ja jo kehitettyjä käytäntöjä otettava käyttöön. Tämä edellyttää myös riittävän osaamisen turvaamista lasten kuulemisen toteuttamisessa.

Lopuksi – Sääntelyn toteutuminen käytännössä

Sosiaalihuoltolaissa ei ole kyse vain palveluiden järjestämisestä vaan myös jokaiselle kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertaisesta turvaamisesta. Uusi lainsäädäntö ei yksin takaa lain tavoitteiden toteutumista. Lain toimeenpano edellyttää riittäviä henkilöstövoimavaroja, moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön vahvistamista sekä toimintakulttuurien kehittämistä. Esimerkiksi kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät sosiaalihuollon järjestämisedellytyksiä.

MLL pitää välttämättömänä, että sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain muutosten voimaantulon yhteydessä lainsäädännöstä tiedotetaan, ohjeistetaan ja koulutetaan selkeällä ja riittävällä tavalla sekä huolehditaan lain noudattamisen valvontajärjestelyistä.

MLL pitää tärkeänä laatia valtakunnalliset ohjeet sosiaalihuoltolain soveltamiseksi. Soveltamisohjeet ovat tarpeen muun muassa lakiin sisältyvien avointen säännösten soveltamiseksi ja yhdenmukaisen käytännön saavuttamiseksi eri puolilla maata. Lain soveltamisen ohjaus on erityisen tärkeää, koska sosiaalihuollon palveluihin liittyvä jälkikäteinen oikeusturva on asiakkaan kannalta varsin tehoton.

MLL pitää välttämättömänä huolehtia sosiaalihuollon henkilökunnan riittävyydestä ja koulutuksesta edellytyksenä lainsäädännön toimivuudelle. Sosiaalihuollossa työskentelevien ammatillista osaamista tulee vahvistaa ja moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää. Kunnan tulee huolehtia lasten oikeusturvasta varmistamalla, että sosiaalihuollossa työskentelee riittävä määrä päteviä sosiaalityöntekijöitä.

MLL pitää myös tärkeänä, että valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa turvataan sosiaalihuollon tasapuolinen kohtelu terveydenhuollon kanssa.

Helsingissä 21.10.2014

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.