MLL:n lausunto lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 10.6.2026
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta (HE 69/2026 vp)
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää hallituksen esityksen tavoitteita hiljattain maahan tulleiden pienten lasten vanhempien nykyistä nopeammasta kotoutumisesta sekä heidän lastensa yhteiskuntaan integroitumisen edistämisestä varhaiskasvatukseen osallistumisastetta nostamisesta sinänsä periaatteellisesti kannatettavina.
Esitys on kuitenkin oikeudellisesti ja vaikutuksiltaan ongelmallinen. Ehdotettu asumisaikavaatimus on merkittävä muutos nykytilanteeseen verrattuna ja se estäisi kotihoidon tuen saamisen monelta lapsiperheeltä. Lapset ja lapsiperheet, joita asumisaikasäännös koskisi, olisivat eriarvoisessa asemassa muihin lapsiin ja lapsiperheisiin nähden.
Jotta ehdotettua asumisaikavaatimusta voitaisiin pitää perusteltuna, säännöksen tavoitteiden hyväksyttävyyden lisäksi myös käytettävien keinojen on oltava oikeasuhtaisia. Perusoikeusrajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ja suhteellisuusvaatimuksen mukaisia.
Asumisaikavaatimuksen tavoitteita – hiljattain maahan tulleiden pienten lasten vanhempien nopeampi kotoutuminen, kotimaisen kielen oppiminen, työllistymisen edistäminen kotoutumispalveluiden kautta sekä lasten integroitumista ja kotimaisen kielen oppimista varhaiskasvatukseen osallistumisen kautta – voidaan sinänsä pitää hyväksyttävinä. Sen sijaan ehdotettu keino – kotihoidon tuen maksamisen edellytykseksi tuen saajalle asetettava kolmen vuoden asumisaikavaatimus ei täytä suhteellisuusperiaatetta.
Ensinnäkin yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevilla säännöksillä on keskeinen sija perus- ja ihmisoikeusjärjestelmässä, joten niiden toteutumisen rajoittamiselle on oltava korkea kynnys. Toiseksi lapsen edun on oltava ensisijainen harkintaperuste kaikissa lapsia koskevissa asioissa. Ehdotettu asumisaikavaatimus rajoittaisi yhdenvertaisuuden toteutumista kotihoidon tuen saamisessa ja vanhempien mahdollisuudessa valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin parhaiten sopiva hoitomuoto. MLL toteaa, että on tilanteita, jossa varhaiskasvatukseen siirtymisen lykkäämistä vähimmäisiästä ja pienen lapsen hoitamista kotona voidaan pitää lapsen tarpeiden kannalta parhaana vaihtoehtona.
Perusoikeutta koskeva rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Esityksellä muutoksella tosiasiallisesti rajoitettaisiin mahdollisuutta tehdä lapsen yksilöllisten tarpeiden mukainen hoivaratkaisu.
Esityksessä ehdotetaan myös, että kotihoidon tukea maksettaisiin vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Nykytilanteesta poiketen kotihoidon tukea ei enää maksettaisi, jos tukea hakeva henkilö ei itse hoitaisi lasta pääasiallisesti, vaan pääasiallisesta hoidosta vastaisi muu henkilö, esimerkiksi isovanhempi. Tämä kaikkia kotihoidon tukea hakevia perheitä koskeva muutos rajaisi perheen mahdollisuuksia tehdä lapsen yksilöllisten tarpeiden ja perheen tilanteen mukainen hoitoratkaisu. Lapsen ja perheen kannalta voi olla esimerkiksi paras ratkaisu, että lapsen hoitajana toimisi isovanhempi.
Esityksen toteuttamisen myöstä kielteisiä vaikutuksia syntyisi esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhempi päättäisi varhaiskasvatuksen sijaan hoitaa lasta kotona ilman lastenhoidon tukea eikä perheellä olisi muita tuloja tai ne olisivat matalat, jolloin perheen köyhyys syvenisi entisestään. Kielteisiä vaikutuksia voisi ilmetä silloin, jos lapsi päätyisi sellaiseen päiväkodin lapsiryhmään, jossa hänen yksilöllisiä tarpeitaan ei voitaisi riittävällä tavalla huomioida esimerkiksi henkilöstöpulan tai liian suuren ryhmäkoon vuoksi.
MLL ei pidä ehdotettua asumisaikavaatimusta kotihoidon tuen saamiselle perusteltuna. MLL ei myöskään kannata sitä, että kotihoidon tukea ei maksettaisi, jos kotihoidon tukea hakeva henkilö ei itse hoitaisi lasta pääasiallisesti, vaan pääasiallisesta hoidosta vastaisi muu henkilö kuten isovanhempi. Nämä esityksessä ehdotetut rajaukset heikentäisivät perheiden tosiasiallisia mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisen edun ja perheen tilanteen kannalta paras hoitoratkaisu.
Norjassa toteutettiin vuonna 2017 vastaavanlainen kotihoidon tuen muutos kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan. Lakimuutoksen jälkeen sen piiriin kuuluneiden vanhempien työllisyys ja työllisyyttä edistäviin palveluihin osallistuminen ei havaittu muuttavan merkittävässä määrin. Vanhempien työllisyyden osalta havaitut vaikutukset olivat pieniä ja selittyvät osin verrokkiryhmän erilaisuudella. Lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen ei lisääntynyt Norjassa merkittävässä määrin lakimuutoksen seurauksena, vaan lain kohdejoukkoon kuuluneet vanhemmat hoitivat lasta ilman kotihoidon tukea perheen muilla käytössä olevilla tuloilla. Näin ollen ennuste ehdotettujen muutosten tavoitteiden toteutumiselle on varsin huono, mikä ei puolla esityksen toteuttamista, koska muutoksella on huomionarvoisia kielteisiä vaikutuksia.
Esityksen mukaan ”vuoden 2024 saajamääriin perustuvan arvion mukaan uudistuksen täysimääräisen vaikutuksen ollessa voimassa vuonna 2030 yhteensä noin 2 500 henkilöllä ei olisi oikeutta kotihoidon tukeen, koska asumisaikavaatimus ei täyttyisi. Kohdejoukossa olisi yhteensä 2 700 lasta.” Esityksen vaikutusarviossa todetaan perustellusti, että ”tavoiteltujen käyttäytymisvaikutusten toteutumisen ennustaminen on haastavaa, sillä perheiden lasten hoitamista koskevaan valintaan vaikuttavat moninaiset kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät.” Esityksessä arvioidaan, että ”osa perheistä hoitaisi lasta kotona ilman etuutta ja karkeasti voidaan arvioida, että näin toimisi noin 1 050 vanhempaa.” Näiden perheiden osalta toimeentulo heikkenisi eikä esityksen tavoitteita vanhempien ja lasten paremmasta kotoutumisesta myöskään saavutettaisi. Päinvastoin tilanne näiden lasten ja vanhempien osalta heikkenisi köyhyyden syvenemisen ja siitä johtuvien ongelmien kasvun myötä.
On huomattava, että lapsiperheköyhyys on lisääntynyt ja syventynyt kuluvalla hallituskaudella jo tehtyjen huomattavien sosiaaliturvaleikkausten sekä työttömyyden kasvun myötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 25.8.2025 julkaiseman arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät pienituloisissa kotitalouksissa elävien lasten määrää 27 000:lla. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että sosiaaliturvan leikkaukset pudottavat 31 000 lasta pienituloisuusrajan alle. STM:n luvussa on mukana vuonna 2026 voimaan tullut toimeentulotuen uudistus.
Pienituloisissa kotitalouksissa oli 137 400 lasta vuonna 2024 (jolloin vasta osa sosiaaliturvaleikkauksista oli tullut voimaan), mikä oli 13,8 % kaikista asuntoväestön alle 18-vuotiaista (Tilastokeskus 2025). Vuonna 2023 lukumäärä oli 123 100 ja osuus kaikista lapsista 12,2 %. Toteutuessaan kotihoidon tuen asumisaikavaatimus entistään kasvattaisi ja syventäisi lapsiperheköyhyyttä.
MLL muistuttaa, että Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä henkilöistä kolmasosan tulisi olla lapsia. Suomi toteuttaa myös eurooppalaisen lapsitakuun kansallista toimintasuunnitelmaa osana kansallisen lapsistrategian työtä ja raportoi EU:lle lapsiperheköyhyystilanteesta ja sen muutoksista.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään Suomen valtiolle (2.6.2023) suositellut, että Suomi välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin sekä tehostaa edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille. Valitettavasti näin ei ole toimittu. Sosiaaliturvan leikkaukset ovat kohdistuneet ja vaikuttaneet erityisesti köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin mukaan lukien maahanmuuttotaustaiset lapsiperheet. Leikkaukset ovat eniten heikentäneet yksinhuoltajaperheiden ja työttömien vanhempien perheiden tilannetta. MLL kiinnittää huomiota myös siihen, että hallitus on leikannut maahanmuuttajien kotouttamisesta. Lakiesityksen tavoitteena on edistää kotoutumista, joten olisi johdonmukaista, että kotoutumistoimenpiteisiin panostettaisiin eikä niistä leikattaisi.
MLL esittää, että maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen sekä maahanmuuttajavanhempien kotoutumista ja työllistymistä edistetään muilla keinoin, jotka ovat myös hyväksyttävämpiä ja vaikuttavampia.
Maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen voidaan edistää muun muassa perheille suunnatulla viestinnällä, neuvonnalla ja palveluohjauksella. Tietoisuuden vahvistaminen varhaiskasvatuksen sisällöstä ja merkityksestä sekä luottamuksen rakentaminen perheisiin on keskeistä siinä, että maahanmuuttajalapset osallistuvat varhaiskasvatukseen. Myös avoimen varhaiskasvatuksen palvelut ja niiden lisääminen ovat tärkeitä monille maahanmuuttajaperheille.
Maahanmuuttajavanhempien kotoutumista ja työllistymistä voidaan edistää muun muassa tarjoamalla intensiivistä kielikoulutusta, joka on yhteensovitettavissa lasten hoidon / varhaiskasvatuksen kanssa. Kotoutumisen ja työllistymistä edistetään myös tarjoamalla joustavia matalan kynnyksen kotoutumis- ja työllisyyskoulutuksia sekä helpottamalla ammatilliseen koulutukseen pääsyä tutkintoon valmistavilla koulutuksilla, oppisopimuskoulutuksilla ja joustavilla aikatauluilla. Myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen kohtaava työ on tärkeässä roolissa kotoutumisen edistämisessä. Valitettavasti kuluvalla hallituskaudella STEA-avustukset puolitetaan, mikä heikentää järjestöjen mahdollisuuksia myös kotoutumisen tukemisessa.
Helsingissä 10.6.2026
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Esa Iivonen
vaikuttamistyön johtaja