Siirry sisältöön

Varhaiskasvatusoikeutta ja varhaiskasvatuksen laatua ei saa heikentää

Esitysluonnoksen mukaan lapsen oikeutta saada varhaiskasvatusta (päivähoito-käsite muutettiin varhaiskasvatukseksi 1.8.2015) rajattaisiin 20 tuntiin viikossa. Lapsella olisi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, jos lapsen vanhemmat työskentelevät kokoaikaisesti taikka päätoimisesti opiskelevat tai toimivat yrittäjänä. Tämän lisäksi lasten päivähoidosta annettua asetusta esitetään muutettavaksi niin, että päiväkodissa voisi olla yhtä kasvattajaa kohden kahdeksan kolme vuotta täyttänyttä lasten nykyisen seitsemän lapsen sijaan. Muutoksen myötä lasten määrä yhtä kasvattajaa kohden kasvaisi yli 14 prosenttia. Myös päiväkotien ryhmäkoot kasvaisivat merkittävästi. Esitetyt muutokset perustuvat hallitusohjelman kirjauksiin.

Edellisellä hallituskaudella toteutettiin varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamisen ensimmäinen vaihe. Nyt esitetyt muutokset vesittäisivät 1.8.2015 voimaan tulleen uudistuksen tavoitteita. Uudistetussa laissa aloitettiin laadun kehittäminen muun muassa ryhmäkokoja säätelemällä. Nyt tehdyt esitykset vesittäisivät varhaiskasvatuslain uudistuksen heikentämällä olennaisesti varhaiskasvatuksen laatua.

Suomessa lakina voimassa olevan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteet ja määräykset tulee olla lapsia koskevan päätöksenteon ja toiminnan perustana. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysimääräinen ja tehokas nauttiminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys.

Esitettyjen muutosten lähtökohtana ovat lyhytaikaiset julkisen talouden säästötavoitteet. Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen näkökulma on sivuutettu. Samalla tavoin on sivuutettu pitkäaikainen talousnäkökulma. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja varhaiskasvatuksen laadun heikentyminen lisäisi varhaiskasvatusta selvästi kalliimpien korjaavien palvelujen tarvetta ja kustannuksia.

Näillä muutoksilla on todennäköisesti myös kilpailukykyä heikentäviä vaikutuksia, koska varhaiskasvatuksella voidaan tutkimusten mukaan tehokkaasti ehkäistä mm. koulunkäynnin keskeyttämistä ja syrjäytymistä. Joka viidenneltä 20-24-vuotiaalta nuorelta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto, mikä heikentää näiden nuorten työllistymismahdollisuuksia ja alentaa työllisyysastetta.

Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen seurauksena lapset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa varhaiskasvatusoikeuden laajuuden osalta. Kuten päiväkodin henkilöstömitoitusta koskevassa opetus- ja kulttuuriministeriön muistioluonnoksessa todetaan, lasten määrän kasvaessa päiväkodin henkilökunnan mahdollisuudet lapsen ja lapsiryhmän tarpeisiin heikkenevät.

Esitettyjä muutoksia ei voida pitää lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen kannalta perusteltuina eivätkä ne pidemmällä aikavälillä tuo kustannussäästöjä vaan jopa lisäävät kustannuksia. MLL esittää, että varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta, päiväkotien henkilöstön määrän vähentämisestä ja lapsiryhmien koon kasvattamisesta luovutaan.

MLL pitää valitettavana, että varhaiskasvatus nähdään kulueränä, johon voidaan kohdistaa huomattavia leikkauksia. Esityksissä on sivuutettu varhaiskasvatusta koskeva tutkimustieto ja kansainväliset varhaiskasvatusta koskevat linjaukset.

Euroopan komission varhaiskasvatusta koskevassa tiedonannossa (17.2.2011) korostetaan varhaiskasvatuksen merkitystä elinikäisen oppimisen perustana ja yhteiskunnalle taloudellisesti kestävänä investointina. Varhaiskasvatuksella voidaan pienentää muun muassa koulunkäynnin keskeyttämisriskiä ja sillä on vaikutuksia, joita ei ole mahdollista saada aikaan myöhemmin toteutettavilla toimenpiteillä.

EU:n komissio on antanut jäsenmaille lapsia koskevan suosituksen Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre (20.2.2013). Komission suosituksen mukaan onnistuneimmiksi strategioiksi lasten huono-osaisuuteen puuttumisessa ovat osoittautuneet ne, joiden perustana on kaikkien lasten hyvinvoinnin parantaminen kun samalla otetaan huomioon erityisen heikossa tilanteessa olevat lapset. Tässä universaalilla, kaikille lapsille suunnatulla kasvatusjärjestelmällä on tärkeä tehtävänsä ja tästä syystä kaikilla lapsilla tulee olla oikeus osallistua varhaiskasvatukseen vanhempien työmarkkina-asemasta riippumatta.

OECD:n Pisa-tutkimusten (Education Today 2013) mukaan pidempiaikainen varhaiskasvatukseen osallistuminen näkyy selvästi 15-vuotiaiden oppimistuloksissa.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen investointi on julkiselle taloudelle hyvin tuottavaa. Esimerkiksi talousnobelisti James Heckmanin mukaan varhaiskasvatus on erittäin tuottava investointi julkiselle taloudelle.

On syytä huomata, että Suomi käyttää jo nyt OECD-maita keskimääräistä vähemmän resursseja varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatukseen osallistuu meillä muita OECD-maita selvästi vähemmän lapsia. Suomessa varhaiskasvatukseen osallistui 63 prosenttia 1-6-vuotiaista lapsista vuonna 2013. Suomessa 1-5-vuotiaista lapsista noin 60 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen, kun Ruotsissa vastaava osuus on noin 87 prosenttia, Norjassa noin 90 prosenttia ja Tanskassa noin 94 prosenttia.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa päätelmissään (2011, kohdat 55-56) kehottanut Suomea valmistelemaan uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa ottaen huomioon komitean yleiskommentti (nro 7 vuodelta 2005), joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa sekä Euroopan komission tiedonanto varhaiskasvatuksesta. Komitea suosittelee myös, että varhaiskasvatuksen kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä henkilökunnan määrää, rajoittamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja turvaamalla hoitosuhteiden jatkuvuus nykyistä paremmin.

Hallituksen suunnittelemat varhaiskasvatuksen muutokset ovat jyrkässä ristiriidassa lapsen oikeuksien komitean suositusten kanssa. Nyt esitetyillä muutoksilla heikennettäisiin varhaiskasvatuksen laatua ja lasten yhdenvertaista kohtelua.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Varhaiskasvatusoikeuden sitominen vanhemman työmarkkina-asemaan on ongelmallista lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien näkökulmasta.

Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tuoreessa raportissaan kiinnittänyt huomiota maahanmuuttajataustaisten lasten riittävän tuen varmistamiseen opetuksessa.

MLL korostaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen heidän tai heidän huoltajiensa ominaisuuksista ja elämäntilanteesta riippumatta. MLL pitää tärkeänä, ettei lapsen subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajata.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on ristiriidassa laissa määriteltyjen varhaiskasvatuksen keskeisten tavoitteiden kanssa. Rajaaminen heikentää varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä, hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä. Rajaaminen heikentää lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen kasvattaisi ryhmäkokoja, koska osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrä kasvaisi ja osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevien lasten kohdalla voi olla vähemmän kasvattajia. Päivähoitoasetuksen mukaan hoito- ja kasvatustehtävissä tulee olla vähintään yksi henkilö 13 osapäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. MLL ei pidä perusteltuna osa-aikaisen varhaiskasvatuksen selvästi vähäisempää henkilöstömitoitusta, koska riittävä henkilöstön määrä ja riittävän pieni ryhmäkoko ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä.

Rajaaminen johtaa käytännössä jatkuviin muutoksiin lapsiryhmissä, mikä on lapsen kehityksen kannalta huonoa. Vanhemmat saisivat esityksen mukaan valita joko osapäiväisen tai osaviikkoisen varhaiskasvatuksen. Jatkuvat muutokset lasten vertaisryhmässä altistavat lapsia stressille ja vaikuttavat lasten välisiin suhteisiin. Se on myös pedagogisilta vaikutuksiltaan huono ratkaisu.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen myötä osa-aikaista laajempaa varhaiskasvatuksesta (enemmän kuin 20 tuntia viikossa) hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia jäisi sen ulkopuolelle. Rajaus tuo perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi osa-aikaista laajemmasta varhaiskasvatuksesta. Muutos lisäisi lasten keskinäistä eriarvoisuutta ja kärsijöinä olisivat erityisesti heikommassa asemassa olevan lapset, kuten työttömien vanhempien ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapset. Tämä lisäisi ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Jorma Sipilä ja Eva Österbacka laativat vuonna 2013 valtiovarainministeriölle selvityksen lasten ja perheiden palveluista. Selvityksessään (Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?) he korostavat varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kouluvalmiuksien tukemisessa. Sipilä ja Österbacka vaativat, että Suomessakin on aika huomioida kansainvälinen tutkimus, joka yksiselitteisesti korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille ja erityisesti heikommassa asemassa oleville lapsille.

Lapset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, kun kuntien käytännöt myöntää osa-aikaista laajempaa varhaiskasvatusta vaihtelisivat. Lapset joutuisivat siten eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan.

Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä ja kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittajana. Erityisesti on huolehdittava niiden lasten kehityksellisistä tarpeista, joilla suojaavia tekijöitä on vähemmän. Tehokkainta olisi jatkossakin turvata kaikille lapsille joustavalla tavalla varhaiskasvatus, jossa on riittävä määrä pedagogisesti koulutettua henkilökuntaa.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen lisäisi myös byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia, vaikka hallituksen tarkoituksena on karsia byrokratiaa. Esitetty muutos loisi vaikeasti hahmotettavan ja byrokraattisen kolmiportaisen varhaiskasvatusoikeuden. Sääntelyn mukaan lapsella olisi oikeus osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen (20 tuntia viikossa), osa-aikaista laajempaan varhaiskasvatukseen tai kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusoikeuden laajuuden arviointi sitoisi varhaiskasvatushenkilökuntaa hallinnolliseen työhön, mikä olisi pois lasten kanssa työskentelystä.

Lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta. Vanhempia voidaan tukea tässä palveluohjauksella. Myös toiminnasta perittävät maksut ohjaavat tarkoituksenmukaista varhaiskasvatuspalvelujen käyttöä.

Varhaiskasvatusalan henkilöstöstä yli 90 prosenttia on naisia ja alalla on matala palkkaus. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisella on lapsiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten lisäksi myös naisten työllisyyttä heikentävä vaikutus. Vanhemmat saisivat esityksen mukaan valita joko osapäiväisen tai osaviikkoisen varhaiskasvatuksen. Palvelujen tuottajilla on myös vaikeuksia tehdä kokoaikaisia työsopimuksia, jos varhaiskasvatusoikeutta rajataan esitetyllä tavalla.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamiseen liittyy merkittäviä perus- ja ihmisoikeusongelmia. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisessa varhaiskasvatusta tarkastellaan kapeasti työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta. Laajempi oikeus varhaiskasvatukseen sidottaisiin vanhemman työmarkkina-asemaan. Lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukemisen näkökulma jää sivurooliin. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen vaikutukset kohdistuisivat huomattavalta osin lapsiin, joiden vanhempien työmarkkina-asema on keskimääräistä heikompi. Tämä on lasten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista. Esitys myös heikentää perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä julkisen vallan velvoitetta tukea perheitä lasten kasvatuksessa.

Esitysluonnoksen mukaan päiväkodissa voisi jatkossa olla kahdeksan kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kasvattajaa kohden nykyisen seitsemän sijaan. Kasvattajien määrä vähenisi ja samalla päiväkodin ryhmäkoot kasvaisivat. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä saisi jatkossa olla 21 lapsen sijasta 24 lasta. Jos ryhmässä on osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevia lapsia, ryhmäkoko voisi olla vielä tätä paljon suurempikin.

Päiväkotien henkilöstön määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät varhaiskasvatuksen laatua. Varhaiskasvatuksen laadun keskeisiä tekijöitä ovat henkilöstön koulutustaso, henkilöstön ja lapsiryhmän pysyvyys sekä riittävän pieni ryhmäkoko.

Opetus- ja kulttuuriministeriön muistioluonnoksessa todetaan, että henkilöstön määrän vähentäminen ja lapsiryhmän koon kasvattaminen vähentäisi henkilökunnan mahdollisuuksia jokaisen lapsen yksilölliseen ja lapsiryhmän tarpeiden mukaiseen kohtaamiseen, huomioimiseen, havainnoimiseen sekä lapsen kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Esityksen lapsivaikutusten arviointi tältä osin jo osoittaa, että esitys on selvästi ristiriidassa laissa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden kanssa.

Kasvattajien määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää olennaisesti varhaiskasvatuksen laatua. Mahdollisuudet edistää jokaisen lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia heikkenisivät. Myös muiden laissa määriteltyjen tavoitteiden toteutuminen, kuten lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja lapsen yksilöllisen tuen tarpeen tunnistaminen ja järjestäminen olisi suuremmassa ryhmässä vaikeampaa.

Kasvattajien määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen lisää lasten kokemaa stressiä. Lapsen kasvuympäristöissään kokema stressi voi saada aikaan peruuttamattomia muutoksia aivojen kehityksessä erityisesti tilanteessa, jossa lapsella on muitakin kehityksen riskitekijöitä. Stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi melu, ikätasolle sopivan ohjauksen ja aikuisen tuen puute tai vaihtuvat sosiaaliset suhteet. Stressin haitallisilta vaikutuksilta taas suojaavat vakaat ihmissuhteet ja aikuisten riittävä tuki.

Suuret ryhmät vaikeuttavat lasten yksilöllistä kohtaamista ja lasten kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Tästä lapsille voi tulla pitkäkestoisia haittavaikutuksia, jotka heijastuvat koulun aloittamiseen, erityisen tuen tarpeeseen perusopetuksessa tai muun tuen tarpeeseen päivähoidon ja koulun ulkopuolella. Kun tavoitteena on talouden tasapainottaminen, näiden kerrannaisvaikutusten arvioiminen olisi ollut välttämätöntä.

MLL pitää tärkeänä, että ryhmäkokoa koskevaa sääntelyä täydennetään sekä osapäiväisen varhaiskasvatuksen että erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osalta. Varhaiskasvatuslain 1 §:ssä varhaiskasvatus määritellään lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Lain 2 a §:ssä määritellään varhaiskasvatuksen tavoitteet. Jotta varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet saavutetaan ja toiminnassa painottuu pedagogiikka, on välttämätöntä, että päiväkodin jokaisessa lapsiryhmässä toimii vähintään yksi pedagogisen koulutuksen saanut lastentarhanopettaja. Tämä tulee kirjata varhaiskasvatuslakiin.

Suuremmat ryhmäkoot lisäävät myös infektioriskiä ja lasten sairastavuutta. Tämä kasvattaa myös varhaiskasvatushenkilöstön ja vanhempien sairaspoissaoloja työpaikalta.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö on jo nyt kovilla, ja työn edellytykset heikkenevät entisestään, jos henkilöstön määrää vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan esitetyllä tavalla. Kuten opetus- ja kulttuuriministeriön muistioluonnoksessa todetaan, esityksellä on vaikutuksia henkilöstön työssäjaksamiseen, työhyvinvointiin ja –motivaation sekä varhaiskasvatusalan vetovoimaisuuteen ja alalta poishakeutumiseen. Lasten määrän kasvattaminen ryhmissä on myös haasteellista tilojen kannalta. Mahdollisuuden toteuttaa monipuolista toimintaa heikkenevät.

Henkilöstön määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Varhaiskasvatuksen mahdollisuudet tukea lapsen hyvinvointia ja kehitystä heikkenisivät. Tähän liittyy merkittäviä perus- ja ihmisoikeusongelmia. Varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumisen lisäksi muutokset heikentäisivät lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista.

Esitys päiväkotien henkilöstön määrän vähentämisestä ja ryhmäkokojen kasvattamisesta perustuu lyhytaikaisten säästöjen hakemiseen sen sijaan, että olisi lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti haettu lapsen etua ensisijaisesti toteuttavaa ratkaisua. Toteutuessaan esitys heikentäisi varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia tukea lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Se heikentäisi myös lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista ja perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä julkisen vallan velvoitetta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Hallitus on puhunut 5 prosentin ”tuottavuushypystä”. Jos päiväkodin henkilöstömitoitusta vähennetään hallituksen esittämällä tavalla niin, että yhä kasvattajaa kohden voisi olla jatkossa nykyisen seitsemän sijaan kahdeksan lasta, lasten määrä yhtä kasvattajaa kohden kasvaisi yli 14 prosenttia. MLL pitää tätä kohtuuttomana heikennyksenä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) vastustaa varhaiskasvatusoikeuden rajaamista, päiväkotien henkilöstömäärän vähentämistä ja ryhmäkokojen suurentamista. Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen lisää lasten keskinäistä eriarvoisuutta. Rajaus tuo perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi ja tarvitsisi osa-aikaista laajempaa varhaiskasvatusta. Rajaamisesta seuraa jatkuvia, jopa päivittäisiä muutoksia lapsiryhmissä, mikä on lasten kannalta haitallista ja stressaavaa. Oikeuden rajaaminen lisää myös byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia. Lapset joutuisivat myös eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan, koska kuntien käytännöt myöntää lapselle 20 tuntia laajempaa varhaiskasvatusta vaihtelisivat.

Esitetty päiväkotien henkilöstön määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät varhaiskasvatuksen laatua. Suuremmassa lapsiryhmässä on vaikeampi toteuttaa lapsen yksilöllistä kasvua tukevaa varhaiskasvatusta ja ottaa huomioon lapsiryhmän erityiset tarpeet.

Kasvattajien määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät laissa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Kasvattajien määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen lisää lasten kokemaa stressiä. Suurempi ryhmäkoko vaikeuttaa lasten yksilöllistä kohtaamista ja lasten kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehittymistä.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö on jo nyt kovilla, ja työn edellytykset heikkenevät entisestään, jos henkilöstön määrää vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan esitetyllä tavalla. Lasten määrän kasvattaminen ryhmissä on myös haasteellista tilojen riittävyyden kannalta.

Hallitus on puhunut 5 prosentin ”tuottavuushypystä”. Jos päiväkodin henkilöstömitoitusta vähennetään hallituksen esittämällä tavalla niin, että yhä kasvattajaa kohden voisi olla nykyisen seitsemän sijaan kahdeksan lasta, lasten määrä yhtä kasvattajaa kohden kasvaisi yli 14 prosenttia. MLL pitää tätä kohtuuttomana heikennyksenä.

Varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumisen lisäksi esitetyt muutokset heikentäisivät lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista ja perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä julkisen vallan velvoitetta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Esitetyt muutokset ovat myös jyrkässä ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle vuonna 2011 antamien varhaiskasvatusta koskevien suositusten kanssa (komitean päätelmät kohdat 55-56).

MLL esittää, että varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta, päiväkotien henkilöstön määrän vähentämisestä ja lapsiryhmien koon kasvattamisesta luovutaan.

Helsingissä 25.9.2015
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Milla Kalliomaa
vt. pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös