Siirry sisältöön

Lukutaito kehittyy yhdessä lukemalla

Tutkijoiden mukaan lapselle lukemista kannattaa jatkaa vielä kouluiässäkin. Tästä hyötyvät myös lapset, joilla on lukivaikeuksia.

Lukutaito on oppimisen edellytys ja keskeinen kansalaistaito, jota lapset ja nuoret harjoittelevat läpi kouluvuosien. Pohja lukemaan oppimiselle alkaa rakentua jo paljon ennen koulutielle astumista. Tutkimuksista tiedetään, että lukutaidon kehittymistä voi edistää myös kotona.

Kun lapsi alkaa tuottaa puhetta ja sanavarasto karttuu, harjoitellaan lukemista edeltäviä taitoja. Usein lapset oppivat tunnistamaan myös kirjaimia ja äänteitä ennen kouluikää. Niiden välisen yhteyden hahmottamisesta syntyy lukutaidon perusta.

– Yksinkertaisimmillaan lukutaito koostuu teknisestä taidosta, eli kyvystä purkaa tekstiä äänteiksi, tavuiksi ja sanoiksi, sekä kyvystä ymmärtää lukemaansa. Puhutaan peruslukutaidosta, sanoo professori Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta.

Vanhempien tarjoamalla kodin lukuympäristöllä on iso merkitys lukemista edeltävien taitojen ja lukutaidon kehittymiselle. Uusi suomalaistutkimus osoittaa, että lapselle lukemisen ja lukutaidon opettamisen myönteiset vaikutukset kantavat teini-ikään asti.

Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin kodin lukuympäristön yhteyttä lapsen lukutaidon kehittymiseen poikkeuksellisen pitkällä aikavälillä. Tutkijat seurasivat 198 suomalaislapsen lukutaidon ja kielellisten taitojen kehitystä aina 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi saakka.

Kodin lukuympäristöllä tarkoitetaan erilaisia lukemiseen liittyviä tekijöitä, joita lapsi kohtaa kotonaan. Osa on rakenteellisia, kuten se, onko kotona kirjoja ja näkeekö lapsi kodin aikuisten lukevan. Olennaisimpia ovat kuitenkin vuorovaikutusta sisältävät asiat.

– Yhdessä lukeminen näyttäisi olevan lukutaidon kannalta kaikkein tärkeintä, Torppa toteaa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka pitkälle kodin lukuaktiviteettien hyödyt kantavat, millaisten taitoja ne kehittävät ja miten ne tukevat lopulta luetun ymmärtämistä.

Lasten taitojen kehitystä seurattiin toistuvilla mittauksilla. Sanavarastoa kartoitettiin 2-vuotiaasta alkaen. Myöhemmin testattiin myös kirjainten ja äänteiden tuntemusta sekä lukemisen sujuvuutta.

Vanhemmat raportoivat, kuinka paljon lapsen kanssa luetaan ja miten usein lukemista opetetaan kotona. Kouluiässä arvioitiin myös lapsen lukumotivaatiota.

Kävi ilmi, että kodin lukuympäristön positiiviset vaikutukset alkavat kasautua jo varhain ja kantavat pitkälle. Lapsille, joille luettiin kotona 2-vuotiaina, karttui laajempi sanavarasto kuin niille, joille ei luettu.

Yhdessä lukemisen vaikutus näkyi parempana luetun ymmärtämisenä vielä koululaisten osaamista mittaavassa PISA-testissäkin, jonka tutkittavat suorittivat 15-vuotiaina.

Luetun ymmärtäminen edellyttää sujuvaa lukutaitoa sekä riittävää kielellistä taitoa, esimerkiksi hyvää sanavarastoa. Torpan mukaan kotiympäristö tukee näitä kahta luetun ymmärtämisen valmiutta keskenään eri tavalla.

Tutkittavat, joille opetettiin kotona kirjaimia, äänteitä ja lukemista 3–5 vuoden iässä, oppivat lukemisen teknisen puolen muita varhaisemmin. Kirjainten osaaminen ja taito purkaa puhetta äänteiksi ennakoivat parempaa lukemisen sujuvuutta vielä alaluokillakin. Lukusujuvuus oli edelleen yhteydessä parempaan luetun ymmärtämiseen PISA-testissä.

Suomen kielessä tekninen lukutaito on Torpan mukaan verrattain helppo oppia, sillä kirjaimet vastaavat johdonmukaisesti tiettyjä äänteitä. Yleensä lapset oppivat tämän 1.–2. luokalla, osa jo esikoulussa.

Kyky lukea sujuvasti ei kuitenkaan yksin riitä, vaan lisäksi on hallittava sanasto ja kieli. Tutkijat todensivat, että vanhemman ja lapsen yhteinen lukeminen johtaa parempaan luetun ymmärtämiseen juuri sanavaraston laajenemisen myötä.

– Jotkut lapset saattavat olla hitaita lukijoita, mutta ymmärtävät lukemaansa vaivattomasti. Vaikka lukeminen jää hitaaksi, se ei välttämättä haittaa, jos kielelliset taidot ovat vahvat, Torppa sanoo.

Yhdessä lukemisen hyödyt eivät rajoitu ainoastaan kielellisten taitojen kehittymiseen. Lapset, joille luettiin pienenä paljon, innostuivat lukemisesta ja kehittyivät senkin myötä paremmiksi lukijoiksi. Lukumotivaation todettiin olevan kolmas mekanismi, jonka kautta kodin lukuympäristön vaikutus tapahtuu.

– Vanhempina emme pysty ikinä lukemaan lapselle niin paljon kuin hän tulee itse lukeneeksi, jos innostuu. Se kaikki lukeminen taas edistää luetun ymmärtämistä, Torppa kiteyttää.

Osalla lapsista on perheessä esiintyvän lukivaikeuden takia kohonnut riski lukemisen tai kirjoittamisen erityisvaikeuksiin. Alttius on osin geneettistä.

Torpan ja kumppaneiden tutkimukseen osallistuneista lapsista joka toisen perheessä oli lukivaikeutta. Kodin lukuympäristön yhteyttä lukutaidon kehitykseen tutkittiin tällaisten lasten kohdalla nyt ensimmäistä kertaa näin pitkässä seurannassa.

Riskiryhmään kuuluvien lasten lukutaito ja kielelliset taidot kehittyivät keskimäärin hitaammin kuin muilla. 2-vuotiaina heistä moni muodosti samanikäisiä verrokkejaan lyhyempiä lauseita ja alle kouluikäisinä sanavarasto, äänne- ja kirjaintuntemus olivat usein heikompia kuin toisilla. Alaluokilla monet olivat muista jäljessä lukemisen sujuvuudessa. Sen sijaan luetun ymmärtäminen ja lukumotivaatio olivat peruskoulun alussa samalla tasolla kuin muillakin lapsilla.

Ilokseen tutkijat huomasivat, että lukivaikeusriskistä riippumatta kaikki lapset hyötyivät kodin lukuaktiviteeteista ja kehitys noudatti samaa kaavaa. Riskiryhmään kuuluvilla lapsilla taidot vain kehittyivät hieman toisia jäljessä.

– Perinnöllinen riski lukivaikeuteen ei sinetöi kohtaloa. Lapsi voi oppia hyväksi lukijaksi ja kehittyä siinä missä muutkin. Kotiympäristö auttaa tässä osaltaan, Torppa muistuttaa.

Erityisen tärkeäksi osoittautui se, että lapselle lukemista jatkettiin, jos lukutaito kehittyi hitaasti. Yhdessä lukemisesta hyötyivät vielä 8–9-vuotiaatkin.

Yleensä lapselle lukeminen vähenee, kun tämä menee kouluun. Tutkimuksen perusteella varhain aloitettu ja pitkään jatkuva yhdessä lukeminen näyttää kuitenkin tukevan luetun ymmärtämisen kehitystä.

Jos lukemisessa tai kirjoittamisessa ilmenee haasteita, ne huomataan yleensä kodin sijaan koulussa. Suomalaisissa kouluissa näitä niin kutsuttuja lukitaitoja arvioidaan säännöllisesti, kertoo Niilo Mäki Instituutin LUKINO-hankkeen vastaava tutkija Riikka Heikkilä.

Lukivaikeudet ovat melko yleisiä. Niitä esiintyy noin 5–10 prosentilla väestöstä. Suomessa tätäkin isompi osuus lapsista saa kouluaikanaan tukea lukitaitojen oppimiseen. Varhaisia merkkejä hankaluuksista voivat olla lapsen vaikeudet erottaa äänteitä toisistaan tai palauttaa nopeasti mieleen tuttuja sanoja.

– Koulussa haasteet tulevat näkyviin, kun lukeminen ei lähde etenemään kuten muilla. Kotitehtävistä tulee koko perheen harrastus, Heikkilä kuvailee.

Myöhemmin lukivaikeudet heijastuvat myös muiden aineiden opiskeluun ja oppimiseen. Pidemmän päälle lapselle voi kertyä psyykkistä kuormaa ja kokemuksia huonommuudesta. Tämä vaikuttaa opiskelumotivaatioon yleisesti.

– Mahdollisimman varhainen havaitseminen ja aikainen tuki ovat näiden pulmien kohdalla olennaisia, Heikkilä sanoo.

Lukivaikeudet ovat yleensä sitkeää laatua, mutta oikeanlainen tuki ja ahkera harjoittelu auttavat. Tutkimusten mukaan ne, joilla lukivaikeus on lieventynyt, kokevat saaneensa tukea useilta eri ihmisiltä. Siksi koulun ja kodin yhteistyö on tärkeää.

Uusi tieto saa tutkijat kannustamaan perheitä entistä varmemmin yhdessä lukemiseen.

– Nyt tiedämme, että lukemisen opettelu kotona ei ole kirjainten tankkaamista vaan myös lapselle lukemista. Jos jostakin pitää luopua, älkää luopuko yhdessä lukemisesta, Torppa sanoo.

Kun lapsen kanssa ollaan yhdessä, se tuntuu hyvältä ja asiat jäävät paremmin mieleen. Torpan mukaan tärkeintä ei olekaan luettu sivumäärä vaan kiva yhteinen tekeminen.

Tähän tähtää osin myös lukivaikeuksien kuntoutus, joka voi sisältää ideoita sopivista kirjoista, vinkkejä yhdessä lukemiseen tai palkintoja lukemisesta. Tavoitteena on saada lukeminen osaksi lapsen arkea.

– Sitä kannattaa lukea, mikä lasta kiinnostaa. Oli se sitten sarjakuvia tai Kapteeni Kalsaria, summaa Heikkilä.

Koska kirjojen kieli on yleensä rikkaampaa kuin puhekieli, sanavarasto laajenee lukiessa. Samalla voi jutella ja lapsi saa kysyä sanoja tai asioita, joita ei ymmärrä.

– Kirjaa ei ole tarkoitus vain paukuttaa menemään oppimisen takia, korostaa Torppa.

Vanhemman rooli voisikin opettamisen sijaan olla lukemisen pariin innostamista. Vaikka lukutaito on tärkeää ja lukemisen haasteisiin on hyvä kiinnittää huomiota, yhdessä lukemisesta ei ole tarkoitus tehdä raskasta, tavoitteellista projektia. Se voi olla kymmenen mukavaa minuuttia päivässä.

Joissakin kouluissa yhdessä lukemisen avuksi on otettu vapaaehtoiset lukumummit ja -vaarit, on lukukoiria ja -tunteja. Mitä enemmän yhteistä tekemistä lukemisen ympärillä on, sitä suuremmat ovat hyödyt lukutaidon kehittymiselle.


  • Pidä lapselle sopivia kirjoja saatavilla kotona.
  • Tee lukuhetkestä vaivaton ja säännöllinen osa arkea.
  • Kirjaa voi lukea yhdessä katsellen ja keskustellen.
  • Kysy kirjastosta vinkkejä hyvistä kirjoista.
  • Yhdessä lukemista kannattaa jatkaa, vaikka lapsi lukisi jo itsekin.
  • Tärkeintä on mukava yhdessäolo, ei ryppyotsainen opettelu.

Nuori lemmikinomistaja näkee netissä jutun, jonka mukaan koiran hampaita voi suojata ksylitolilla. Asia tulee puheeksi iltapalalla ja tiedon lähdettä aletaan tutkia yhdessä. Teksti osoittautuu epäluotettavaksi. Ksylitoli onkin koiralle vaarallista. Tilanne kehittää lapsen kriittistä lukutaitoa, jota tarvitaan nykyisin kaikkialla.

– Jos emme osaa tunnistaa väärää ja valheellista tietoa, meitä voidaan johtaa harhaan tärkeissäkin asioissa, sanoo professori Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta.

Kriittinen lukutaito on vaativa taito. Se on kykyä löytää luotettavan tiedon lähteille sekä arvioida ja tulkita erilaisia sisältöjä. Tätä olisi hyvä harjoitella erilaisissa ympäristöissä: koulussa, kotona, netissä – kaikkialla.

– Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten kriittisen lukemisen taidot vaihtelevat paljon, sanoo akatemiatutkija Carita Kiili Tampereen yliopistosta.

Koulun rooli on ratkaiseva, jotta kaikki saavat riittävät valmiudet. Kiili on tutkinut erityisesti nettilukutaitoa peruskoulussa ja toisella asteella. Erot yksilöiden välillä ovat suuria luokka-asteesta riippumatta.

Vaikeinta näyttää olevan kyseenalaistamisen taito. Kriittiseen lukutaitoon liittyy kyky varmistaa luotettavat lähteet mutta myös kyseenalaistaa epäluotettavat. Lisäksi pitää pystyä perustelemaan, miksi johonkin tietoon voi tai ei voi luottaa.

Pohja tekstin kriittiselle arvioimiselle alkaa rakentua jo varhain ja sitä voi tukea kotona. Hyvä peruslukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat keskeisiä edellytyksiä, mutta eivät yksin riitä. Tutkijan mukaan kriittinen lukutaito kehittyy uteliaisuuden kautta.

– Arkisia havaintoja voi lähteä pohtimaan yhdessä: mistähän tieto nettiin on tullut, kuka sen on kirjoittanut ja mitä muuta asiasta sanotaan, Kiili havainnollistaa.

Kotona kannattaa keskustella avoimesti ja kuunnella, millaiset aiheet kiinnostavat lasta. Niiden tutkiminen ja onnistumisen kokemukset tukevat uuden taidon oppimisessa. Myös vanhempien esimerkistä on hyötyä.

Lisätietoa kriittisestä lukutaidosta: educritical.fi


 

Sanna Seppänen

Kirjoittaja

Adobe Stock

Kuvat

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös