Tunnista ja näe ADHD-lapsen supervoimat

Tarkat rutiinit, ohjeiden toistaminen ja lääkkeet auttavat ADHD-perheessä selviämään aamu- ja iltatoimista, koulupäivistä ja muista arkitilanteista. Muilta ihmisiltä erityislapsen äiti toivoo ymmärrystä: lapsi ei ole ilkeyttään sellainen villikko kuin on.

Elmeri oli erittäin vilkas ja kekseliäs jo pienestä pitäen. – 2-vuotiaana kielsin häntä leikkimästä vessan vesihanalla. Kun käänsin selkäni hetkeksi, poika oli siirtynyt istumaan keittiön lavuaariin jatkamaan roiskuttelua. Toruessani hän vastasi: ”Mutta äiti, sinähän kielsit leikkimästä vessan hanalla!”

Vaatteiden pukemiseen oli varattava puolitoista tuntia. Äiti ei kuitenkaan osannut ihmetellä, sillä yksilapsisessa perheessä ei ollut kokemusta muiden aamutoimista. Päiväkodissa ja eskarissa poika pärjäsi hyvin. Hän oli yltiösosiaalinen ja yltiöpositiivinen ja kävi piipahtamassa kaikkien leikeissä.

Koulussa asiat muuttuivat. Äiti ja isä saivat jatkuvasti palautetta siitä, ettei Elmeri malttanut istua paikoillaan. Wilmaan tuli päivittäin viestejä, opettaja tai rehtori soitti useamman kerran viikossa. Poika konttasi luokan lattialla tai kiipesi ikkunalaudoille, kun olisi pitänyt keskittyä opetukseen.

Kokemus on tuttu lastenpsykiatri Jaana Nuotiolle, joka toimii MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä Paimiossa. – Usein ADHD:ta eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä aletaan epäillä eskarissa tai ekaluokkalaisena. Erilaisuus tulee esiin, kun lapsi siirtyy osaksi isompaa joukkoa, jossa on uudenlaisia vaatimuksia ja paljon erilaisia ärsykkeitä, kuten ääntä ja hälinää.

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden vaikutus on merkittävä. Tyypillisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, lyhytjänteisyys, levottomuus, ylivilkkaus, kärsimättömyys ja harkitsematon toiminta. Osalla on lisäksi esimerkiksi aistiyliherkkyyksiä tai oppimisvaikeuksia.

ADHD:n oireita havaitaan usein jo leikki-ikäisenä, mutta diagnoosin tekeminen ennen kouluikää vaatii huolellisuutta. Myös aikuisella voidaan todeta ADHD, joskus myös oman lapsen ADHD-arvioinnin myötä. Usein oireet lievittyvät aikuisena tai ainakin niiden kanssa oppii elämään.

koristeellinen

Aivot tietävät, jalat vievät

Koulutarvikkeista, omista tavaroista ja läksyistä huolehtiminen on Elmerille vaikeaa. – Hanskoja ostetaan kerralla kuusi paria, mutta niistä ei muutaman päivän päästä ole kenties yksiäkään jäljellä, äiti kertoo.

Koulumatkaa on puoli kilometriä. Siihen saattaa mennä kaksi tuntia, vaikka poikaa on ohjeistettu tulemaan suoraan kotiin. – Jokin ärsyke vie mukanaan: hän jää juttelemaan tai leikkimään ojalle. En usko, että kaikki ymmärtävät, miten paljon meillä toistetaan asioita. Samoja sääntöjä ja ohjeita kerrataan joka päivä.

Ongelmat lisääntyivät Elmerin ollessa kakkosluokalla. Muut lapset alkoivat yllyttää helposti innostuvaa poikaa. Hän esimerkiksi laski housunsa nilkkoihin koulun pihalla, kun yksi epäili hänen uskallustaan tehdä se. Poika ei osannut erottaa, mikä oli järkevää ja mikä ei.

– Jälkikäteen poika yleensä tietää, ettei kaikki mennyt niin kuin piti. ”Aivot tajuavat, mutta kädet ja jalat ehtivät ensin”, Elmeri kuvailee toimintaansa.

Pöljäilyjä kertyi paljon. Koulusta hänet erotettiin käytöksen takia ensimmäisen kerran kolmannella luokalla. Jossain vaiheessa jälkiselvittelyjä riitti viikon jokaiseksi illaksi. – Olemme keskustelleet paljon siitä, mitä on hyvä kaveruus. Reilu kaveri ei usuta tekemään pöljyyksiä, äiti kertoo.

koristeellinen

Rutiineilla arkeen helpotusta

Lapsi ei käyttäydy villivarsan tavoin ilkeyttään tai ole poissaoleva laiskuuttaan. Sekä lapsen että vanhemman on tärkeä ymmärtää, että taustalla on hermoston toisenlainen toimintatapa.

ADHD:n ja sen toisen muodon, pelkän tarkkaavuuden häiriön ADD:n hoidon kulmakivi on psykososiaalinen tuki. Perheiden ja lapsen valmennuksessa tavoite on saada arki rullaamaan niin kotona kuin päiväkodissa tai koulussakin.

Keinoina toivotun käytöksen vahvistamisessa ovat muun muassa palkkiot, kannustus ja ei-toivotun käytöksen rajaaminen. Lasta auttavat myös ennakointi, sopimukset, rentoutus ja ongelmanratkaisun ja sosiaalisten taitojen harjoittelu.

Samanlaisina toistuvat arjen rutiinit ovat hyväksi. Ohjeiden tulee olla lyhyitä ja niistä on pidettävä kiinni johdonmukaisesti. Monelle päiväohjelman hahmottamista helpottavat kuvakortit, jotka kertovat, mitä ja missä järjestyksessä asiat tehdään.

– Käskyt kannattaa kääntää myönteiseksi ohjaamiseksi. Viesti menee paremmin perille, jos ei sanota ”älä juokse” vaan kehotetaan ”kävele portaissa”, ADHD-sopeutumisvalmennuskurssilla työskentelevä opettaja Kirsi Kero sanoo.

koristeellinen

Lääke tasoittaa tietä

Keskeisenä hoidossa ovat myös lääkkeet. Jos ne katsotaan tarpeelliseksi, aloitetaan kokeilu yleensä psykostimulanteilla. Myös muita vaihtoehtoja on. Oikean lääkkeen ja sopivan annostuksen löytäminen on joskus hidasta. Parhaimmillaan lääke rauhoittaa niin, että koulu ja vapaa-aika sujuvat ilman suurempia ongelmia.

Lääkekokeilut ovat tuttuja pohjoissuomalaisessa perheessä. Elmerillä todettiin ADHD kolmannella luokalla. – Negatiivista palautetta oli kertynyt niin paljon, että nauru ja positiivisuus olivat katoamassa. Poika koki, että oli turha yrittää, kun saa aina moitteita, äiti muistelee.

Perhe ohjattiin koulusta perheneuvolaan ja sieltä erikoissairaanhoitoon, jossa todettiin ADHD-tyyppistä impulsiivisuutta ja lisäksi Aspergerin oireyhtymän piirteitä. Käytökselle oli löytynyt selitys ja siihen määrättiin psykostimulantteja.

– Lääke tasoitti koulunkäyntiä. Sen vaikutus kestää kuitenkin vain kuudesta kahdeksaan tuntia, joten kotona illat ovat entisenlaisia.

Viidennellä luokalla lääkitys tuplattiin. Elmeristä tuli aggressiivinen: hän saattoi huutaa kurkku suorana koko illan, jos hänen piti tehdä jotain, mistä ei tykkää tai äiti oli tehnyt hänen mielestään väärää ruokaa. Myös astiat ja huonekalut lentelivät.

– Kahden kuukauden päästä olin valmis luovuttamaan. Mietin jo, että tässä joutuu laitokseen joko poika tai minä, äiti kertoo.

Lääke vaihdettiin ja tilanne normalisoitui. Se ei tarkoita sitä, että arki olisi helppoa. Elmeri tarvitsee jatkuvaa ohjausta esimerkiksi läksyihin ja iltatoimiin. Äiti on joutunut vaihtamaan vuorotyöstä päivätyöhön, sillä poika tarvitsee koulun jälkeen jatkuvasti seuraa. Hän kävelee perässä ja vaatii huomiota.

Äiti on ollut reilun vuoden virallisesti pojan omaishoitaja, jolle kuuluisi kolme vapaapäivää kuukaudessa. Ne eivät toteudu, sillä kunnalla ei ole osoittaa Elmerille sopivaa hoitopaikkaa.

– Onneksi poika pääsee välillä isovanhempiensa tai enonsa luo viikonlopuksi yökylään. Hän tykkää puuhastella enon tai mummon kanssa.

Elmerillä on ADHD:lle tyypilliseen tapaan taipumus peliriippuvuuteen. Jos hän saa pelata puoli tuntia ennen koulua, lopettamisesta seuraa valtava kiukku. Poika ei hahmota ajan kulua: hän saattaa sanoa pelanneensa puoli tuntia, vaikka todellisuudessa on mennyt kaksi tuntia.

Äiti hallitsee pelaamista Family Link -sovelluksella, jonka avulla hän voi määritellä, mitä pelejä Elmeri voi ladata ja kuinka kauan niitä saa pelata. Sovelluksen paikannusominaisuudesta on apua, kun poikaa ei kuulu sovitussa ajassa kotiin.

koristeellinen

Vahvista vahvuuksia

Levoton lapsi saa herkästi kielteistä palautetta. Jatkuva kurja palaute vaikuttaa kenen tahansa itsetuntoon. Mieleen hiipii tunne tyhmyydestä tai huonommuudesta.

Jatkuvan moittimisen sijaan ADHD-lasta voi kannustaa pienillä palkkioilla. Aineettomat palkkiot toimivat paremmin kuin tavarat. Jotkut perheet esimerkiksi keräävät yhteiseen purkkiin helmiä onnistumisista ja tekevät purkin täytyttyä retken uimahalliin, elokuviin tai metsään.

ADHD-sopeutumisvalmennuskursseilla lapsille tehdään supervoimakortit, joihin listataan vahvuuksia. Joillakin se on rikas mielikuvitus, toisella vaikka nopeus, energisyys tai empaattisuus. – Supervoimakortit ovat selvästi saajilleen tärkeitä. On ihanaa kuulla olevansa jossain erityisen hyvä, Kirsi Kero sanoo.

Elmerin vahvuuksia on musikaalisuus. Hän on soittanut rumpuja 2-vuotiaasta ja lisäksi hänellä on kitara ja basso. – Musiikki on pojalle henkireikä. Kun hän tykästyy johonkin biisiin, hän ottaa sen nopeasti haltuunsa, äiti kertoo.

koristeellinen

Kehuja ja haleja

Elmeri on nyt 12-vuotias. Hän on normaalilla luokalla, mutta tehostetun tuen piirissä. Avustajaa hänellä ei ole. Opettajan rooli on suuri. Hänen on kyettävä olemaan se auktoriteetti, jonka ohjeita poika kuuntelee. Aina näin ole ollut, mutta tämän hetkistä opettajaa äiti kehuu.

Kokeisiin valmistaudutaan kotona ainakin viikon verran, sillä Elmeri ei jaksa keskittyä kauan kerrallaan. Onneksi oppimisessa ei sinänsä ole ongelmia. Poika opetteli lukemaan 4-vuotiaana ja yhteen- ja vähennyslaskutkin sujuivat hyvin ennen kouluikää. Kokeista tulee enimmäkseen hyviä tai kiitettäviä numeroita.

– Suurin pelkoni on, että poika lytätään jo ala-asteella niin, että hänellä on suuri vaara syrjäytyä yhteiskunnasta. Toivon, että hän lukee niin pitkälle kuin mahdollista, kun kerran oppimiskykyä on.

Viime syksynä Elmerille saatiin vihdoin tukihenkilö. Hän on pojan seurana pari tuntia viikossa, että äiti saa hetken levähtää.

Kaikesta erityisyydestä ja sen mukanaan tuomista vaikeuksista huolimatta äiti sanoo, ettei hän vaihtaisi päivääkään pois. Hänellä on hieno poika, jota kehutaan, kiitetään ja halitaan joka päivä.
Poikaansa äiti on luvannut puolustaa henkeen ja vereen aina, kunhan tämä pysyy totuudessa.

– Olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Esimerkiksi siitä, että lapsi tulee suoraan koulusta kotiin tai muistaa tuoda reppunsa. Ne riittävät tekemään minut onnelliseksi.

Elmerin nimi on muutettu.


Kun kohtaat erityislapsen

  1. Kehu ja kiitä. Jokainen ansaitsee kehuja ja positiivista palautetta. Etsi se pieni asia, joka meni hyvin tai ainakin paremmin kuin edellisellä kerralla. Hyvien puolien korostus toimii paremmin kuin jatkuva moittiminen. Kielteiset kommentit syövät itsetuntoa ja turhauttavat.
  2. Näe yksilö. Kohtaa erityislapsi yksilönä, jolla on omat erityispiirteensä ja haasteensa, mutta myös vahvuutensa, kuten meillä kaikilla. Älä vertaa muihin.
  3. Ole johdonmukainen. Selkeät ja aina samoina pysyvät säännöt ovat tärkeitä. Jos joudut muuttamaan aiemmin sovittua, kerro siitä hyvissä ajoin ja perustele, miksi näin tehdään. Ole valmis toistamaan asia monta kertaa.

Koulussa erityisyys huomioon

Nykyisessä koulussa on paljon sellaista, mikä aiheuttaa haasteita lapsille, joilla on neuropsykiatrinen häiriö tai oppimisvaikeuksia. Ilmiöoppiminen, suuret ryhmäkoot ja luopuminen rajatuista luokkatiloista ovat osalle koululaisista innostavia. Kun keskittymiskyky on heikko, tällaiset järjestelyt voivat tehdä koulupäivistä rankkoja.

ADHD:n vuoksi tutkimuksiin lähetettyjen alakoululaisten määrän on todettu viime vuosina nousseen selvästi. ADHD sinänsä ei ole lisääntynyt, vaan määrän kasvun arvellaan liittyvän oireiden aikaisempaa parempaan tunnistamiseen.

Lastenpsykiatri Jaana Nuotio ja opettaja Kirsi Kero tietävät, että nykykoulun muutokset voivat olla vaikeita, kun lapsella on ADHD. – Kahden luokan yhdistetyt ryhmät, joissa voi olla 45 oppilasta, ovat haaste. Hälinää ja ärsykkeitä on liikaa.

Positiivistakin isoista ryhmistä löytyy. Kahden opettajan malli voi joissakin tapauksissa olla avuksi. – Jos oppilas ei esimerkiksi tule toimeen toisen opettajan kanssa, ehkä toisen kanssa synkkaa, Kirsi Kero toteaa.

Paljon voi kuitenkin tehdä oppimisolosuhteiden parantamiseksi. Jaana Nuotio ja Kirsi Kero korostavat, että avainsana on yksilöllisyys: se mikä sopii yhdelle ADHD-lapselle, ei toimi toiselle. Omalle lapselle sopivia ratkaisuja kannattaa etsiä yhdessä koulun, vanhempien, lapsen ja hänen kuntoutuksestaan vastaavan ammattilaisen kanssa.

Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi oman rauhoittumispaikan järjestämisestä. Joskus rauhoittuminen onnistuu kuulosuojaimilla tai sermeillä, toisinaan koululaiselle on rakennettu oma työskentelytila varastoon, siivouskomeroon tai muuhun erilliseen tilaan.

Kokeissa esimerkiksi lisäaika, tauotus tai suullinen vastaamismahdollisuus voi olla tarpeen. Erillisjärjestelyjä saa hakea myös ylioppilaskirjoituksiin.

Paikallaan istumisen tuskaa voi vähentää esimerkiksi jumppapallolla. Jotkut keskittyvät parhaiten vatsallaan maaten.

Vireystilan säätelyyn käytetään erilaisia apuvälineitä, kuten stressipalloja, sinitarran hypistelyä tai purukoruja. Joillekin hälinän rauhoittamiseen toimii musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Joskus ratkaisut ovat hyvinkin luovia. Nuotio ja Kero kertovat oppilaasta, jonka pulpetin kannen alle on rakennettu rauhoittava etelän maisema. Kannen sisäpintaan on teipattu kaunis kesäkuva ja pulpetissa on Minigrip-pussissa hienoa hiekkaa. Pieneen hermostukseen auttaa hiekan tunnusteleminen pussin läpi, suuremmassa häiriötilanteessa hiekkaa voi juoksuttaa sormien läpi.

Juttu on julkaistu Lapsemme 1/2020 -lehdessä.

Nina Riihimaa

Kirjoittaja

Aiheeseen liittyvät

Kommentit

  1. Hei! Minulla on 12 v poika , missä voisin käyttää häntä testeissä Ikaalisissa? Voiko mennä perheneuvolan kautta vai miten? Tiedosta kiitollinen! T. Sari

    1. Hei Sari,

      Kyllä, perheneuvolan kautta kannattaa aloittaa hakeutuminen tarkempiin tutkimuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.