Siirry sisältöön
Lapsemme-jutun kuva. EI JULKAISTA MUUSSA YHTEYDESSÄ.

Ummikkona suomalaisessa koulussa

Kun Amira Nosh aloitti kakkosluokan, hän puhui suomea vain muutaman sanan. Kävimme katsomassa, miten Amiran koulunkäynti sujui puoli vuotta myöhemmin.

Kangaslammin koulun toisluokkalaisten kouluviikko alkaa juttelutuokiolla. Luokkien väliset liukuverhot on vedetty sivuun ja kaikki kolme kakkosluokkaa opettajineen istuvat samassa tilassa.

– Laita peukku ylös, jos sinulla oli mukava viikonloppu, opettaja Päivi Poikonen kehottaa.

Amira ei ihan ymmärrä, mitä opettaa sanoo, mutta nostaa varmuuden vuoksi peukkua ilmaan, kun kaikki muutkin niin tekevät.

8-vuotias Amira tuli perheensä kanssa Iisalmeen viime kesänä Syyrian sisällissodan jaloista kiintiöpakolaisen statuksella. Ensimmäinen koulupäivä jännitti kovasti, vaikka Taija-opettaja hymyili rohkaisevasti.

Nyt puoli vuotta myöhemmin opettaja herättelee keskustelua Runebergista – onhan sentään kansallisrunoilijan merkkipäivä. Amira ei ole kuullutkaan Runebergista, mutta opettajan seinälle heijastamat kuvat tortuista näyttävät herkullisilta.

Sitten keskustellaan talviolympialaisista ja mietitään, keitä ylä-savolaisurheilijoita niissä on mukana. Hiihtäjäsisarukset Kerttu ja Iivo Niskanen ovat tuttuja ja nuori lumilautailija Rene Rinnekangas on monen oppilaan isoveljen kaveri.

Amira haukottelee, potkiskelee jalkojaan ja näprää uutta, kiiltävää kynäänsä, kun ei hän oikein ymmärrä keskustelua. Ei Syyriassa harrasteta talvilajeja.

Luokassa järjestetään pienimuotoinen kokous, koska vanhempainyhdistys kaipaa ehdotuksia siitä, millaisia välituntivälineitä koululle hankittaisiin. Sihteeri kirjaa ylös ehdotuksia: renkaanheittopeli, hyppykeppejä, skeittilautoja ja pikkuautoja.

– Haluaisin lisää palloja, Amira kuiskaa.

Liikuntaleikit olisivat Amiran mielestä kivoja, koska niissä ei tarvitse puhua.

Ensimmäisinä koulupäivinä oman luokan tytöt opettivat hänelle suomen kielen sanoja, mutta sittemmin yhteiset välituntihetket ovat vähentyneet.

Amiran on vaikea mennä porukkaan mukaan, koska hän ei ymmärrä tyttöjen juttuja.

Pikkukaupunki Iisalmi on viime vuosina kansainvälistynyt. Kangaslammin koulussakin puhutaan 11 eri kieltä. Ensimmäinen Afgaani-pakolaisten ryhmä saapui Iisalmeen kuusi vuotta sitten. Suurin osa ulkomaalaisväestöstä on tullut kaupunkiin työn tai suomalaisen puolison perässä.

Ero muunmaalaisten ja suomalaisten välillä on kuitenkin lasten mielissä vielä selkeä. Kulttuurien väliset erot vaativat sopeutumista myös suomalaislapsilta.

– Lapset ovat pohjimmiltaan suvaitsevaisia. Ennakkoluulot nousevat pintaan kiistatilanteissa, esimerkiksi jalkapallopelissä, kertoo suomi toisena kielenä -opettaja Päivi Mattila.

Amiran mielestä suomalaislapset eivät yleensä ole ilkeitä.

– Vain yksi poika tulee aina selän taakse lällättelemään, kun olen lähdössä välitunnille, hän kertoo.

Nykyään hän odottelee luokassa niin kauan, että poika on mennyt välitunnille. Opettajalle Amira ei ole viitsinyt asiasta kertoa.

Suomessa on hyvä asua, koska täällä ei ole sotaa. Yhtenä päivänä ennen Syyriasta lähtöä, Amira näki, kun naapurustossa olevaan taloon osui pommi. Se oli pelottavaa.

Kello pärähtää soimaan ja oppilaat ryntäävät ulos luokasta.

Amira etsii serkkunsa ja siskonsa ja säntää juhlasaliin, jossa ylempien luokkien oppilaat ohjaavat välituntileikkejä. Pelin tiimellyksessä joku rynnii Amiran jalan päälle ja siitä alkaa vuotaa verta. Onneksi luokanopettaja Taija Sorsalla on laatikossaan laastaria, jolla hän paikkaa Amiran jalkaa.

Kun muu luokka alkaa tehdä äidinkielen tehtäviä, Sorsa lukee Amiran kanssa aapista.

Iisalmessa ei ole erillistä, valmistavaa luokkaa maahanmuuttajille vaan he opiskelevat ensimmäisestä koulupäivästä lähtien normaaleissa opetusryhmissä ja saavat suomi toisena kielenä -opetusta, tuki- ja erityisopetusta tarpeen mukaan. Luokanopettajat tukevat kielen oppimista ja eriyttävät opetusta.

Pienessä kaupungissa erillisen valmistavan luokan perustaminen olisi kallista.

– Mielestämme maahanmuuttajalasten integrointi normaaliluokkiin edistää heidän kotoutumistaan, Mattila kertoo.

Erillisillä maahanmuuttajaluokilla lapset ystävystyvät vain toistensa kanssa ja suomalaiset luokkakaverit jäävät vieraammiksi.

Sorsan mukaan Amiran kielitaito on kehittynyt hurjasti. Hän osaa jo lukea suomeksi ja kirjoittaa lyhyitä lauseita.

– Amira pystyy jo hyvin hoitamaan arkiset asiat itsenäisesti suomen kielellä, Sorsa kertoo.

Matematiikassa mekaaniset laskut onnistuvat Amiralta hyvin, mutta sanallisia tehtäviä hän ei vielä pysty tekemään. Hän käy suomi toisena kielenä -opetuksessa neljä tuntia viikossa, mutta muuten opiskelu onnistuu muun luokan mukana.

– Ruokalassa olemme edellyttäneet, että maahanmuuttajaoppilaat syövät yhdessä luokkakavereidensa kanssa, jotta kontaktia tulisi myös suomalaislapsiin, Sorsa kertoo.

Välitunneilla Amira leikkii mielellään syyrialaislasten kanssa, eivätkä opettajat ole halunneet siihen puuttua.

– Kun Amira joutuu tunneilla tsemppaamaan kielen kanssa, hengähdystauko on varmasti tarpeen, Sorsa miettii.

Kaverisuhteiden muodostuminen on prosessi, jolle pitää antaa aikaa.

Ruokatunnilla Amira menee istumaan oman luokkalaisten tyttöjen pöytään varmistettuaan ensin opettajalta, ettei ruoassa ole sianlihaa.

Tytöt syövät hiljaisuuden vallitessa. Amiralla on lautasellaan lusikallinen papupastaa ja pieni pala salaatinlehteä. Pääruoka ei nyt oikein maistu, mutta onneksi tarjolla on näkkäriä.

Ruokailun jälkeen koulupäivä jatkuu suomi toisena kielenä -opetuksessa. Syyrialainen Linda opettelee murtolukuja. Amiralla ja turkkilaisella Asiksella on äidinkielen tunti.

– Amira ei ujostele puhumista, vaan käyttää heti aktiivisesti oppimiaan sanoja, Mattila kehaisee.

Tavoitteena on saavuttaa nopeasti kielitaito, jolla lapsi pärjää arkisissa tilanteissa. Mattila auttaa oppilaita muissakin aineissa, joissa oppilailla on ongelmia.

Tavallisina päivinä koululla ei ole käytössä tulkkia. Tarvittaessa on turvauduttu pidempään Suomessa olleiden, arabiankielisten lasten apuun. Tulkki saatiin paikalle yhtenä päivänä, kun Amiralle tehtiin oppimissuunnitelma hänen vanhempiensa kanssa.

Mattilan mukaan koulu edistää monin tavoin maahanmuuttajalasten integroitumista kouluyhteisöön. Ystävyyssuhteisiin ei voi pakottaa, mutta opettajat voivat muistuttaa, että kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan.

– Kun lapsen kielitaito kehittyy, leikkeihin pääsee paremmin mukaan. Pidempään koulussa olleilla lapsilla on usein jo paljonkin suomalaisia kavereita, Päivi Mattila kertoo.

Amira ja Asis pelaavat vielä kuvakorttipeliä, kun kello soi. Amira kerää kiireesti tavaransa, sillä isä odottelee jo koulun portilla. Tänään lähdetään kylään serkkujen luokse.


Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on lisääntynyt Suomessa jatkuvasti. Vuonna 2016 noin kuusi prosenttia peruskoulunoppilaista oli vieraskielisiä.

Ulkomailta tuleva lapsi sijoitetaan tietojaan ja taitojaan vastaavalle luokalle. Monet kunnat tarjoavat enintään vuoden kestävää valmistavaa opetusta lapsille, jotka eivät osaa riittävästi suomea opiskellakseen suomenkielisissä ryhmissä.

Tavoitteena on, että lapset opiskelevat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suomenkielisessä opetusryhmissä aineita, joissa he pärjäävät puutteellisellakin kielitaidolla.

Vieraskielinen lapsi saa suomi- tai ruotsi toisena kielenä -opetusta maahanmuuttajille tarkoitetun oppimäärän mukaan sekä tarpeen mukaan tukiopetusta.

Maahanmuuttajalasten oppimistulokset ovat olleet Pisa-tutkimuksissa Suomessa heikompia kuin kantaväestöllä.

Elina Rikkilä

Kirjoittaja

Tommi Korpihalla

valokuvaaja

Ladattavat aineistot

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös