Lasten oikeudet

Lasten ihmisoikeuksien perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on oikeudellisesti velvoittava ihmisoikeussopimus. Sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttyiin YK:n yleiskokouksessa 1989

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimusta oli valmisteltu yli kymmenen vuotta. Sopimuksen taustana olivat vuosina 1924 ja 1959 annetut lapsen oikeuksien julistukset. Vaikka suppeat julistukset eivät olleet oikeudellisesti sitovia, ne kuitenkin vaikuttivat siihen, että lapsen oikeudet nousivat tietoisuuteen ja keskusteluun. Vuonna 1978 Puola teki ehdotuksen lapsen oikeuksien sopimuksesta, joka olisi oikeudellisesti velvoittava. Aloite liittyi siihen, että seuraavana vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä lasten vuotta.

Alun perin oli tarkoituksena, että lapsen oikeuksien julistus muutettaisiin ihmisoikeussopimuksen muotoon. Valmistelussa kuitenkin todettiin, että tavoitteen tulee olla kunnianhimoisempi. Julistuksen sisältö oli liian suppea turvaamaan lasten hyvinvoinnin ja kehityksen tarpeet. Sopimuksen valmistelua hidastivat myös valtioiden väliset yhteiskunnalliset ja taloudelliset eroavaisuudet sekä kulttuurierot. Erityisesti kysymykset lapsuuden ajankohdan alkamisen määrittelystä, uskonnonvapaudesta ja adoptiosta herättivät erimielisyyttä.

Sen jälkeen kun lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa, se otettiin hyvin vastaan. Kansainvälisesti sopimus tuli voimaan syyskuussa 1990. Tällä hetkellä se on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Maailman valtioista vain Yhdysvallat on jättäytynyt sen ulkopuolelle. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan heinäkuussa 1991.

Lapsen oikeuksien sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella pöytäkirjalla. Valinnaiset pöytäkirjat täydentävät lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuja oikeuksia. Valinnaiset pöytäkirjat ovat voimassa niissä sopimusvaltioissa, jotka ovat ne ratifioineet eli saattaneet kansallisesti voimaan.

Kahdesta ensimmäisestä valinnaisesta pöytäkirjasta toinen koskee lasten suojelemista aseellisissa selkkauksissa ja toinen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista. Kolmas valinnainen pöytäkirja koskee yksilövalitus-, valtiovalitus- ja tutkintamenettelyitä. Kaikki valinnaiset pöytäkirjat ovat voimassa Suomessa.

Aiheeseen liittyvät

Lapsen oikeuksista Lapsemme-lehdessä

Ota yhteyttä

Esa Iivonen

Johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka sekä lasten oikeudet

esa.iivonen(at)mll.fi
075 324 5521