13 v. nuori (ei sisaruksia)
ei pysty tekemään läksyjä itsenäisesti. Soitan lapselle töistä, ja pyydän häntä tekemään läksyt ennenkuin tulen kotiin.
Kun sitten tulen kotiin, läksyt on edelleen tekemättä. Iltaisin me molemmat vanhemmat muistutamme itsenäisestä läksyjen teon aloittamisesta ja niiden loppuunsaattamisesta. Kehoitamme, käskemme, perustelemme, pyydämme, anomme, lahjomme. Mikään ei tehoa.
Lapsi sanoo, ettei hänen tarvitse tehdä läksyjä. Hänen mielestään ”elämässä tärkeintä on olla onnellinen. Joten mitä väliä, kyllä KELA maksaa.”
Työtä pelkäämättömille, ahkerille ja koulutetuille vanhemmille, joita olemme, tässä riittää haastetta. Meistä tuntuu, että lapsemme pilaa elämänsä, kun ei näe, että koulu ja oppi sekä itsenäinen läksyjenteko vie häntä elämässä eteenpäin.
Vanhempien valvonnassa läksyt tulee sitten kuitenkin tehtyä, muttei ilman lapsen tunteenpurkauksia. Ne harmittavat.
Murrosiässä ei ole mitenkään tavatonta, että koulunkäynti ja läksyjen tekeminen eivät kiinnosta nuorta, sillä nuoren kypsymättömyys ja lyhytjänteisyys voivat vaikeuttaa pitkäjänteisyyttä vaativaa opiskelua. Nuoren voi olla myös vaikea motivoitua suunnitelmalliseen työskentelyyn, sillä jo seuraava päiväkin voi tuntua nuoresta kaukaiselta ajatukselta. Siitä, miten nuoren aivojen kehitys vaikuttaa nuoren keskittymiseen ja ennakointiin voi lukea lisää täältä: Nuoren aivojen kehitys – Mannerheimin Lastensuojeluliitto (mll.fi) Nuoren mielenkiinnon kohteet usein suuntautuvat koulun ulkopuolelle ja vapaa-aikaa halutaan kuluttaa muuhun kuin opiskeluun. Nuoren kanssa onkin hyvä käydä keskusteluita siitä, miksi opiskelu ja läksyjen tekeminen on tärkeätä, vaikka se tuntuisikin välillä tylsältä.
Vanhemmilla on tärkeä rooli nuoren koulunkäynnin tukemisessa ja se tapahtuu parhaiten osoittamalla kiinnostusta nuoren koulunkäyntiä kohtaan kyselemällä niin läksyistä kuin koulukavereistakin. Usein vanhemmat joutuvat muistuttelemaan nuorta läksyistä, mutta tärkeätä olisi, että nuori oppisi itse ottamaan niistä vastuuta. Nuoren kanssa voi käydä keskustelua siitä, että nyt kun hän on jo yläkoululainen tulee hänen ottaa itse vastuuta läksyjen tekemisestä. Nuoren kanssa voi myös yhdessä miettiä, missä hän mieluiten tekisi läksyt; mikä olisi se mieluisin paikka kotona ja mihin aikaan päivästä hän ne tekee. Läksyjen teko usein onnistuu parhaiten silloin, kun niihin muodostuu rutiini.
Murrosikään kuuluu myös kapinointi osana itsenäistymisprosessia ja nuori saattaa haastaa vanhempia eri tavoin mm. valitsemalla täysin päinvastaiset kiinnostuksen kohteet kuin vanhemmilla. Kerrot, että olette puolisosi kanssa koulutettuja ja ahkeria, joten voisiko nuoren ”Kela maksaa” -kommentit olla osa kapinointia vanhempien arvomaailmaa vastaan. Nuoret ovatkin taitavia provosoimaan vanhempiaan puheillaan ja he myös tarkkailevat, miten vanhempi näihin suhtautuu. Vanhemman olisikin tärkeätä suhtautua nuoren provosointiyrityksiin ja tunteenpurkauksiin mahdollisimman rauhallisesti. Vanhempi usein joutuukin haastamaan itsensä sietämään nuoren muuttunutta käytöstä. Sietämistä usein helpottaa se, kun ymmärtää murrosiän vaikutukset nuoreen.
Voit lukea täältä lisää siitä, miten murrosikä vaikuttaa nuoreen: 12–15-vuotiaan persoonallisuuden kehitys – Mannerheimin Lastensuojeluliitto (mll.fi)
Joskus läksyjen välttelyyn voi olla syynä se, että nuori kokee ne niin vaikeiksi, että ei selviydy niistä itsenäisesti. Silloin on hyvä olla yhteydessä kouluun ja selvittää opettajan kanssa tilannetta.
Jos asia tai muut nuoren kehitykseen liittyvät seikat pohdituttavat, voit varata ajan maksuttomaan ja anonyymiin chattiin tai soittaa Vanhempainpuhelimeen: Vanhempainpuhelin ja chat – Mannerheimin Lastensuojeluliitto (mll.fi)
